 |
 |
|
6 Viestinnän tutkimuksen oppihistoriaa Johdanto ja tiivistelmä -------------------------------------------------------------------------------- Mediateknologian teoreetikot Omalaatuisen virtauksen viestinnän tutkimuksessa muodostavat mediateknologian kulttuurisia vaikutuksia pohtineet ajattelijat Harold A. Innis (1882-1952), Marshall McLuhan (1911-1980) sekä samaan perinteeseen lukeutuvat Walter Ong, Eric Havelock ja Neil Postman. Perinteen juuret ovat Kanadan Torontossa, jossa Innis vaikutti ja McLuhan sai keskeiset vaikutteensa. Näitä on aiemmin sivuttu osiossa Viestinnän fyysinen perusta ja viestintäteknologia. Harold Innis nosti esiin kysymyksen siitä, kuinka kunkin yhteiskunnan käytettävissä olevat viestintävälineet vaikuttavat sen luonteeseen. Jos ajatellaan filosofi John Deweyn tapaan, että yhteiskunta on olemassa viestinnässä ja vuorovaikutuksessa, niin kulloisetkin viestintäteknologiat asettavat ehtoja sille, millaisia yhteisöllisyyden muotoja voi syntyä. Jos puhe on ainoa viestinnän väline, niin silloin on vaikeaa muodostaa maailmanlaajuista yhteisöä. Sitä vastoin Internet antaa hyvät mahdollisuudet luoda maailmanlaajuisia sosiaalisia verkostoja. Innis otti 1950-luvulla käyttöön ilmaisun "bias of communication", millä hän viittasi kullekin viestintävälineelle ominaiseen tapaan vinouttaa viestintää ja kulttuuria. Muinaiset kirjoituksen kulttuurit olivat Innisin mukaan aikavinoutuneita (time-biased), koska niissä käytettiin savi- ja kivitauluja, jotka ovat ajallisesti kestäviä, mutta hankalasti kuljetettavia. Tällaisessa yhteiskunnassa korostettiin jatkuvuutta, perinnäistapoja, järjestyksen ylläpitoa ajan hammasta vastaan. Sähköinen viestintä puolestaan on tilavinoutunutta (space-biased), koska se leviää vaivattomasti yli maantieteellisen tilan. Tällaisen yhteiskunnan päähuomio ei ole perinteiden ylläpidossa vaan nykyhetken laajassa vuorovaikutuksessa. Marshall McLuhan sovelsi Innisin ideoita moderneihin yhteiskuntiin ja niiden sähköiseen viestintään. McLuhan korosti Schäfflen tapaan viestinten hermoverkon luonnetta: viestinten avulla koko maailma muodostuu yhdeksi reaaliaikaiseksi maailmankyläksi (global village). Viestimet ovat ihmisten aistien jatkeita, joilla hän ulottuu näkemään vaikka maapallon toiselle puolelle. McLuhan katsoi, että kulloinkin käytössä oleva viestintäteknologia määrää kulttuurin muotoja ja mm. sen mitkä aistit nousevat ensisijaisiksi ja mitkä jäävät toissijaisiksi. McLuhanin mukaan medioiden sisällöt eivät ole kovinkaan merkittäviä verrattuna itse välineen vaikutuksiin; tätä hän tarkoitti sanoessaan että "väline on viesti" (medium is the message). Tunnettuna koiranleukana McLuhan kirjoitti sittemmin kirjan "Medium is the Massage" (viestin on "hierontaa"). McLuhan näki television vaikuttavan myönteisesti kulttuuriin, kun sitä vastoin Neil Postman on samoista lähtökohdista esittänyt, että televisio tuhoaa järkiperäisen keskustelun yhteiskunnasta (Postman: Huvitamme itsemme hengiltä, 1985). Mediateknologian teoreetikkojen ongelmana on sortuminen teknologiseen determinismiin, josta oli lähemmin puhetta osiossa Viestinnän fyysinen perusta ja viestintäteknologia. |
|||||||||||||
