Yrittäjyyskasvatus on Tampereen yliopiston kauppakorkeakouluun kuuluva yksikkö. Vuonna 2003 käynnistyi uutena alueena yrittäjyyskasvatuksen tieteellinen tutkimuksen ja opetus.
Yksikön kansainvälisesti orientoituneessa profiilissa on ammattikasvatuksen muiden alueiden ohella panostettu sekä yrittäjyys-, että mediakasvatukseen. Mediakasvatuksen tutkimus tuo yrittäjyyskasvatuksen kenttään virtuaalioppimisen laajan tietämyksen ja mahdollistaa uutta luovan, yrittäjämäisen virtuaalipedagogiikan kehittämisen. Yhdistämällä virtuaalinen oppiminen yrittäjyyskasvatukseen tuodaan kansainväliset yhteydet ja verkostot osaksi jokapäiväistä oppimista ja tutkimusta.
Suomessa pienet yritykset muodostavat 99 prosenttia yrityskannasta, työllistävät noin puolet työntekijöistä. Niillä on myös merkittävä osuus uuden työn ja työpaikkojen synnyttämisessä.
Suomen suhdetta yrittäjyyskasvatukseen heijastelee Euroopan komission vertaileva raportti, joka asettaa tulevaisuuden yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi yrittäjyyshengen ja -valmiuksien luomisen kaikilla koulutusasteilla. Se osoitti, että Suomi oli ainoa maa, joka oli koko yleissivistävän ja ammatillisen toisen asteen opetussuunnitelmissa sitoutunut tähän tavoitteeseen. Vuoden 2003 yrittäjyyden politiikka ohjelma tulee määrittelemään, miten tavoitteeseen käytännössä edetään.
Yrittäjyyskasvatuksesta on käyty keskustelua noin kolmenkymmenen
vuoden ajan pääasiassa yrittäjyystutkimuksen sisällä.
Siellä yrittäjyyden opetustarjonnan kasvu yliopistoissa on virittänyt
tutkimusta, jonka kohteena on korkeakouluopetuksen sisältämä
yrittäjyysopetus.
Scott, Rosa ja Klandtin mukaan olemme vasta keränneet erilaisia kokemuksia
ja että nyt olisi aika miettiä, mitkä ovat yrittäjyyskasvatuksen
ilmiön avaindimensiot. He jäsentävät yrittäjyyskasvatuksen
nykytutkimusta:
* Kasvatuksena yrittämiseen – tietoisuus yrittämisestä
tavoitteena yrittäjämäinen toiminta organisaatiossa
* Kasvatuksena yrittämisen avulla/kautta – yrittäjämäisen
pedagogiikan soveltaminen
* Kasvatuksena yrittämistä varten – olemassa olevien ja uusien
yrittäjien kouluttaminen.
Laajempi kulttuurinen näkökulma yrittäjyyteen nostaa esiin kolme historian saatossa kehittynyttä vuorovaikutteista yrittäjyyden muotoa:
1. Yksilön yrittäjämäinen toimintatapa, vanhin yrittäjyyden
muoto,
2. Ulkoinen yrittäjyys, pienyrityksen omistaminen ja johtaminen ja
3. Organisaatio yrittäjyys, organisaation kollektiivinen toimintatapa
Kaikissa yrittäjyyden muodoissa ja siten myös eri aikakausina yrittäjyyden luonne on säilynyt samanlaisena. Tarkastelemmepa mitä tahansa yrittäjyyden muotoa, sen perustana on inhimillinen toiminta. Yksilötasolla yrittäjää kuvataan vapaana, kokonaisvaltaisena, ainutlaatuisena ja inhimillisenä toimijana. Hän, havaitsemalla mahdollisuuksia ja yhdistämällä resursseja uudella tavalla, soveltamalla uutta tietoa, ottamalla vastuun omasta elämästään, elannostaan ja siihen liittyvistä riskeistä luo jotakin uutta, joka koetaan tarpeelliseksi tai haluttavaksi, joko yrittäjän, hänen lähipiirinsä, yrityksen tai yhteiskunnan taholta. Olennaista on, että yrittäjä etsii ja löytää mahdollisuutensa ympäröivästä todellisuudesta, joka ei ole rajautunut eikä eriytynyt. Tietämisen sijaan yrittäjyyden ytimessä on toiminta ja uuden aikaan saaminen.
Kasvatustieteen näkökulmasta tutkimuksen ytimessä
on yrittäjämäisen yksilöllisen ja kollektiivisen toiminnan
dynamiikka ja niiden vuorovaikutteisuus. Näihin liittyvää oppimista
voi kutsua yrittäjyyspedagogiikaksi. Kulloinenkin konteksti taas määrittää,
miten eri yrittäjyyden muodot ja niiden yhdistelmät kytkeytyvät
oppimisen prosessiin.
Koulutusjärjestelmässä yrittäjyyden muodot
saavat erilaisia painoarvoja riippuen yksilön iästä, elinvaiheesta
ja toimintaympäristöstä. Yksilön näkökannalta
oppimiseen vaikuttavat hänen aikaisemmat kokemuksensa ja tulevaisuudenodotuksensa.
Olennaista on, että tietäminen kontekstista, toimintatavasta tai
pedagogiikasta ei ilman toimintaa täytä yrittäjyyskasvatuksen
kriteeristöä.
Yrittäjyyskasvatus koskeekin koko elinikää ja kohdentuu yrityksen
elinkaaren kaikkiin vaiheisiin.
2000-luvulla yrittäjyystutkimuksessa on myös havaittavissa pyrkimys löytää uudelleen eurooppalainen yrittäjyystutkimuksen traditio ja kiinteämpi yhteys inhimillisen toiminnan problematiikkaan. Eurooppalaisessa traditiossa painottuvat kulttuurinen pohdinta, inhimilliseen toimintaan liittyvät yksilölliset ja kollektiiviset, prosessit ja kompleksisen todellisuuden ja toiminnan jäsentäminen. Sille on myös leimaa-antavaa sellaisten metodologisten ratkaisujen etsiminen, jotka mahdollistavat pääsyn näiden prosessien tutkimiseen.
Yrittäjyyden muodot nostavat esiin yrittäjyyden keskeisen roolin ammattikasvatuksen kentässä. Yrittäjämäinen osaaminen on osa nykyisen ja tulevan ammattilaisen perusvalmiuksia tarkasteltiinpa sitä yhteiskunnan, julkisen ja yksityisen organisaation ja työyhteisön tai yksittäisen ihmisen näkökulmasta. Euroopan unionin ohjelmissa yrittäjyys kytketäänkin aktiiviseen kansalaisuuteen ja yhteiskunnallisen osallistumisen perusvalmiuksiin. Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulun yrittäjyyskasvatuksessa sen kehitystä vauhdittaa myös mediakasvatuksen tuoma tuki uusille oppimisen muodoille.
![]() |
||||||