Musiikintutkimus

Etnomusikologia on kulttuurilähtöistä musiikintutkimusta, joka kohdistuu kaikkiin musiikkiperinteisiin. Painopiste on erilaisissa kansanomaisen musiikin ilmentymissä.

Etnomusikologit pyrkivät ymmärtämään ihmistä erittelemällä häntä musiikin, musiikillisten ilmiöiden sekä sosioekonomisten tekijöiden avulla. Tavallaan kysymys on kulttuuriantropologiasta. Toisaalta etnomusikologia on musiikkitiedettä laajimmillaan.

Kansanmusiikin tutkimus aloitettiin Tampereen yliopistossa jo vuonna 1965. Tuolloin FT Erkki Ala-Könni nimitettiin kansanmusiikin tutkimuksen dosentiksi ja opetus kuului osana musiikkitieteeseen. Vuonna 1974 perustettiin oppiaine, jonka nimeksi tuli kansanperinne, erityisesti kansanmusiikki. Sen ensimmäiseksi professoriksi nimitettiin Erkki Ala-Könni.

Alusta asti keskeisinä alueina pidettiin suomalaisen, karjalaisen ja saamelaisen perinnemusiikin tutkimusta. Laitoksen laajat arkistokokoelmat tarjoavat hyvän lähtökohdan kotimaisen kansanmusiikin tutkimukseen ja opetukseen.

Vuosien varrella on globaalinen näkökulma tullut näkyvämmin esille tutkimukseen ja opetukseen. Yhdeksi erityisalueeksi on eriytynyt arktisten alueiden sekä Pohjois-Venäjän perinnemusiikki ja siihen kohdistuva tutkimus. Toiseksi painopistealueeksi on noussut Kaakkois-Eurooppa.

Monissa länsimaisissa yliopistoissa kiinnostuttiin 1980-luvulla populaarimusiikin tutkimuksesta. Tampereen yliopistossa seurattiin tätä kehitystä, ja nykyisin populaarimusiikilla on hyvin näkyvä sija etnomusikologian opetuksessa. Painopistealueena on suomalaisen populaarimusiikin historia.

Etnomusikologian opetuksessa otetaan huomioon paitsi soiva musiikki ja sen analyysi myös musiikin kytkennät muihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Teoreettisten luentojen ja harjoitusten lisäksi opintoihin kuuluu käytännön musisointiharjoituksia. Laitoksen opiskelijat ovat omatoimisesti perustaneet useita yhtyeitä.

Musiikintutkimuksen kotisivut.

Etnomusikologinen tutkimus.