Työelämä ja harjoittelu

Ohjeet harjoitteluraportin kirjoittamiseksi

Harjoittelusta kirjoitetaan noin 8-10 -sivuinen raportti, jossa analysoidaan kokemuksia ja havaintoja työstä ja työpaikasta opiskelun yhteydessä omaksuttujen käsitteiden avulla. Muistiinpanoja raporttia varten kannattaa tehdä jo harjoittelun aikana. Muodoltaan raportti on esseemäinen kertomus. Luettavuuden vuoksi on syytä käyttää väliotsikoita. Erillistä sisällys- tai lähdeluetteloa ei tarvitse laatia. Erillinen kansilehti jämäköittää kertomusta: kuvaava otsikko, oma nimi, opiskelijanumero ja maininta, että kyseessä on harjoittelukertomus.

Raportin alussa on syytä selostaa seuraavat asiat:
- missä on ollut harjoittelijana ja milloin
- yleinen kuvaus työpaikasta (työpaikan koko, toiminnan tarkoitus, toimiala, sukupuolijakautuma jne.)
- yleinen kuvaus omasta työstä (työyksikkö, työtehtävät, työn tekemisen tavoite)

Tämän jälkeen voi valita työorganisaatiosta ja työn sisällöstä jonkin naistutkimuksellisen näkökulman, kysymyksen tai asian, joka erityisesti kiinnosti tai askarrutti harjoitteluaikana. Olennaista on, että harjoitteluraportti ei ole luettelointia siitä mitä on tehnyt, vaan pohdintaa oman oppimisprosessin kannalta. Peruskysymys taustalla on, miten työpaikalla sen arkisissa rutiineissa tuotetaan sukupuolta. Tässä on muistettava se, että sukupuolen tuottaminen voi olla varsin näkymätöntä ja piiloistakin. Naistutkimuksellinen näkökulma, kysymys tai asia, jota harjoitteluraportissa pohtii, voi kohdistua sukupuolta näkyväksi tekemisen käytäntöihin, sukupuolen piilottamisen käytäntöihin, ja asioihin ja sisältöihin, joissa sukupuoli oli osa työtä. Asioita voi pohtia sekä naisten että miesten samanarvoisten toiminnan mahdollisuuksien että eriarvoistavien ja ristiriitoja aiheuttavien käytäntöjen näkökulmista. Kun käsittelee sukupuolistavia käytäntöjä, voi tarkastelun kohteeksi valita erilaisia ihmisten ja työyhteisöjen toimintatapoja, työ- ja työpaikkakulttuureja ja organisaatioiden rakenteita.

Sukupuolistaviin käytäntöihin voi kiinnittää huomiota esimerkiksi seuraavien asioiden yhteydessä: miten työt ovat työpaikalla järjestetty, millä tavalla oman työn sisältö muodostui, mitä vuorovaikutussuhteet asiakkaiden kanssa sisältävät, miten kokoustilanteissa toimittiin, miten työpaikkaa johdettiin, miten työpaikan toiminta suhteutuu työpaikan ulkopuoliseen maailmaan, miten oman työn suhde muihin tehtäviin muodostui, miten työpaikan erilaiset yhteistyöverkostot (epäviralliset, viralliset, paikalliset, kansainväliset, työyhteisön sisäiset, asiakkaat) toimivat, millaisia ammatillisia taitoja omat tehtävät edellyttivät, minkälaisia odotuksia harjoittelijalle asetettiin, miten työn arvostukset muodostuvat, rituaalien ja symbolien merkitys työorganisaatiossa, seksuaalisuuden ilmaisemisen tavat, työtoiminnan tarkastelu parisuhteiden ja vanhemmuuden, äitiyden ja isyyden näkökulmista työpaikalla, minkälaisia kirjoittamattomia sääntöjä työpaikalla oli, minkälaisia asioita työstä oli dokumentoitu ja miten, mitä henkilöstölehdessä kirjoitettiin, mistä asioista tiedotettiin, minkälainen tasa-arvosuunnitelma työpaikalla oli (oliko sitä?) ja miten sitä käytettiin työpaikalla, miten eri-ikäiset ihmiset toimivat, mitä erilaiset etniset taustat merkitsivät työssä, miten tunteita ilmaistiin, miten ristiriitoja ratkaistiin?

Tieteelliseen kirjallisuuteen ei tarvitse viitata, mutta omia kokemuksia ja havaintoja on syytä jäsentää opiskelun yhteydessä omaksuttujen teoreettisten käsitteiden avulla. Tekstin sisälle voi kirjoittaa lähteitä tarpeen mukaan tyylillä "kuten Liisa Husu on kirjassaan Sexism, Support and Survival in Academia (2001) päätellyt", tai "kuten Joan Acker on artikkelissaan  Hierarchies, Jobs, Bodies: A Theory of gendered Organizations (1990) osoittanut".

Raporttia kirjoitettaessa on otettava huomioon eettiset kysymykset. Työpaikan toimintatapoja voi arvioida kriittisestikin, mutta yksittäisiin henkilöihin kohdistuvaa kritiikkiä on vältettävä. Työyhteisön jäsenten yksityisasioista ei raporttiin pidä kirjoittaa, ei myöskään asioita, joita yhteisö ei ehkä haluaisi ulkopuolisten tietoon. Henkilöistä kirjoitettaessa on syytä käyttää esimerkiksi työtehtävänimikkeitä, ei nimiä.

Harjoitteluraportin on hyvä sisältää myös pohdintaa opiskelijan omista työelämän valmiuksista. Millaisia valmiuksia erityisesti naistutkimuksen opinnot ovat antaneet työelämään? Entä muut opinnot? Millaisina omat työelämän valmiudet näyttäytyivät harjoittelupaikassa tai muutoin hankitun työkokemuksen valossa? Miten omat valmiudet suhteutuvat niihin vaatimuksiin, joita työelämä näyttäisi asettavan naistutkijalle? Mikä voisi olla sinun paikkasi feministisen tiedon asiantuntijana työelämässä?
Harjoitteluraportti palautetaan harjoittelusta ja projektityöstä vastaavalle opettajalle tai ohjaajalle mahdollisimman pian harjoittelun jälkeen.

Ohjeet Päivi Korvajärvi, päivitetty 12.8.2008

Yliopiston Työelämä ja harjoittelu -sivut