Sisältöön
tampereen yliopisto: yhteiskuntatieteiden tiedekunta: opiskelu: oppiaineet (ennen syyslukukautta 2012 aloittaneille): psykologia: esittely:
Yhteiskuntatieteiden tiedekuntaTampereen yliopistoYhteiskuntatieteiden tiedekunta
Psykologia



Psykologian laitos

TUTKIMUS- JA OPETUSSTRATEGIA: TAVOITTEET JA TOIMINTASUUNNITELMA 2006–2011

Hyväksytty laitosneuvoston kokouksessa 18.9.2006

Tästä suoraan tekstin alkuun ohi sisällysluettelon



Sisältö

1. Tutkimus- ja opetusstrategian lähtökohdat
2. Psykologian laitoksen tutkimuksen nykytilanne
       2.1 Tutkimustehtävät
       2.2 Henkilökunnan määrä ja rahoitus
       2.3 Julkaisut
       2.4 Yhteistyösuhteet
       2.5 Yhteenveto vahvuuksista ja uhkista
3. Tutkimusstrategia 2006–2011
       3.1 Visio ja tavoitteet
       3.2 Toimintasuunnitelma
              3.2.1 Tutkimuslinjojen muodostaminen
              3.2.2 Tutkimusryhmien toimintarahoitus ja julkaisupolitiikka
              3.2.3 Yhteistyön tiivistäminen
4. Psykologian laitoksen opetuksen nykytilanne
       4.1 Opiskelijavalinnat
       4.2 Peruskoulutus: psykologian kandidaatin ja maisterin tutkinnot
              4.2.1 Peruskoulutuksen tavoitteet, sisällöt ja yhteistyö
              4.2.2 Peruskoulutuksen tuloksellisuus
       4.3 Jatkokoulutus: psykologian lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot
       4.4 Opetushenkilöstö ja opetusvastuut
       4.5 Palaute, seuranta ja opetuksen laadun arviointi
       4.6 Yhteenveto vahvuuksista ja uhkista
5. Opetusstrategia 2006–2011
       5.1 Visio ja tavoitteet
       5.2 Toimintasuunnitelma
              5.2.1 Opetuksen ja tutkimuksen integroinnin kehittäminen
              5.2.2 Yhteiskunnan haasteisiin vastaaminen
              5.2.3 Opetusyhteistyö, kansainvälinen vaihto ja valintojen kehittäminen
              5.2.4 Jatkotutkinto-opiskelun suunnitelmallisuuden tehostaminen
              5.2.5 Opetuksen seuranta ja laadun arviointi
6. Tutkimuksen ja opetuksen voimavarat
       6.1 Yliopiston ja tiedekunnan tuki
       6.2 Henkilökunnan rakenne ja rahoitus
              6.2.1 Laitoksen virkarakenteen kehittäminen
              6.2.2 Muut kehittämistoimet


1. Tutkimus- ja opetusstrategian lähtökohdat

Psykologian laitoksen tutkimus- ja opetusstrategian luomisen taustalla on useita syitä. Opetusministeriö on esittänyt vuoden 2006 alussa korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä koskevat linjauksensa, joista mainittakoon toiminnan laadun ja tehokkuuden sekä kansainvälisyyden vahvistaminen. Käytännössä linjaukset merkitsevät pyrkimystä voimavarojen tehokkaampaan käyttöön ja kasvavaa tarvetta profiloida yliopistojen ja laitosten erityisosaamista. Tampereen yliopiston vastikään valmistunut tutkimusstrategia heijastaa näitä OPM:n linjauksia mm. painottamalla tutkimusryhmien tiiviimpää sisällöllistä yhteistyötä, aitoa ja monipuolista kansainvälistymistä sekä tutkimuksen ja opetuksen yhteyden tiivistämistä. Yliopiston tutkimusstrategia pyrkii myös vastaamaan vuonna 2004 toteutetun tutkimuksen arvioinnin nostamiin haasteisiin: tulokset vaativat myös psykologian laitosta selventämään ja kirkastamaan tutkimuslinjaansa ja yhteistyösuhteitaan. Lisäksi yliopistoissa on käynnissä laatujärjestelmän kehittämisprojekti, jossa kiinnitetään myös huomiota tutkimuksen, opetuksen ja hallinnon laadun kehittämiseen.
       Käsillä oleva tutkimus- ja opetusstrategia pyrkii vastamaan edellä mainittuihin haasteisiin. Strategian tavoitteena on laitoksen toiminta-ajatuksen täsmentäminen, sen konkretisointi tavoitteiksi ja toiminta-suunnitelmaksi. Etenemme strategiaan nykytilanteen analyysin kautta.


2. Psykologian laitoksen tutkimuksen nykytilanne


2.1. TUTKIMUSTEHTÄVÄT

Psykologian laitoksen tutkimus on kohdistunut sosiaalisen kognition ja emootioiden perusprosesseihin, terveyskäyttäytymiseen ja terveyden edistämiseen sekä ympäristön merkitykseen psyykkisen hyvinvoinnin kannalta. Mielenterveyden alueella on tutkittu kehityksellistä psykopatologiaa ja kehitysneuropsykologiaa, lasten ja nuorten kehitystä ja hyvinvointia edistäviä tekijöitä sekä kuntoutuksen ja psykoterapian tuloksellisuutta. Työpsykologinen tutkimus on kohdistunut työelämän hyvinvointikysymyksiin, kuten työstressiin, työssä jaksamiseen ja työn ja perheen yhteensovittamiseen. Laitoksella tehtävää tutkimusta kuvaa sen pyrkimys sisältää sekä perus- että soveltavan tutkimuksen näkökohtia.


2.2. HENKILÖKUNNAN MÄÄRÄ JA RAHOITUS

Psykologian laitoksella työskentelee budjettirahoituksella opetus- ja tutkimustehtävissä neljä professoria, kaksi yliassistenttia ja kaksi lehtoria ja muissa tehtävissä amanuenssi, kaksi toimistosihteeriä sekä osa-aikainen (50 %) laboratorioteknikko. Tämän lisäksi on Psykonetin (Suomen psykologian laitosten muodostama yliopisto-verkosto) rahoituksella palkattu osa-aikainen lehtori (50 %), kokoaikainen verkkosihteeri. (50 %) ja 1.1.2007 alkaen osa-aikainen (50 %) professori. Laitokselle on sijoitettu myös Täydennyskoulutuskeskuksen rahoittama yliassistentti. Kooltaan psykologian laitos on suhteellisen pieni yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan laitosten joukossa (ks. Kuva 1).


Kuva 1. Opetushenkilöstön (poislaskettuna tuntiopettajat) ja tutkimushenkilöstön henkilötyövuodet (budjetti- ja ulkopuolinen rahoitus) vuosina 2003, 2004 ja 2005.


       Psykologian laitoksella on ollut suhteellisen vähän Suomen Akatemian (SA) rahoitusta muihin yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan laitoksiin verrattuna, mutta kolmen viimeisen vuoden aikana trendi on ollut selvästi kasvava niin, että vuonna 2005 SA-rahoitusta oli työvuosiin suhteutettuna kolmanneksi eniten (ks. Kuva 2).


Kuva 2. Suomen Akatemian rahoitus suhteessa opetus- ja tutkijatyövuosiin vuosina 2003–2005 (1000 €).


Muun ulkopuolinen rahoituksen suhteen psykologian laitos on tällä hetkellä tiedekunnan kärjessä (ks. Kuva 3). Tarve ulkopuolisen rahoituksen lisäämiseen on kuitenkin suuri, sillä tutkimuksen tekeminen vaatii suurempia tutkimusryhmiä. Vuoden 2006 aikana tutkimusrahoituksen tilanne on kohtuullinen, mistä osoituksena on mm. se, että kolmen professorin ja kahden yliassistentin tutkimusta tehdään kilpailutetulla rahoituksella (Suomen Akatemia, Työsuojelurahasto). EU-rahoitusta on laitoksella tutkimuksen yhteistyöverkostorahoituksen (COST) muodossa. Kilpailutettu ulkoinen rahoitus on tarkoitettu täydentäväksi, ja ollakseen tehokas investointi tutkimukseen se vaatisi rinnalleen täydentävää yliopiston perusrahoitusta.


Kuva 3. Muu ulkopuolinen rahoitus suhteessa opetus- ja tutkijatyövuosiin vuosina 2003–2005 (1000 €).


2.3. JULKAISUT

Kuvassa 4 on esitetty kaikkien tieteellisten julkaisujen määrä yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan eri laitoksilla suhteutettuna opetus- ja tutkimushenkilöstön työvuosiin. Psykologian laitoksen julkaisujen määrän voi todeta olevan hyvää tasoa. Pelkkä julkaisujen määrän laskeminen ei kuitenkaan anna oikeaa kuvaa psykologian laitoksen tutkijoiden tieteellisestä toiminnasta. Esimerkiksi kolmen viimeisen vuoden aikana kansainvälisten julkaisujen osuus kaikista tieteellisistä julkaisuista on vuosittain ollut yli 60 %. Lisäksi on vielä huomattava, että laitoksen kansainväliset julkaisut ovat miltei yksinomaan vertaisarviointimenettelyä käyttävissä tieteellisissä lehdissä julkaistuja artikkeleita eivätkä esimerkiksi kokoomateoksissa julkaistuja kirjoituksia. Psykologian laitoksen kansainvälisten, vertaisarvioitujen julkaisujen määrä suhteutettuna opetus- ja tutkimushenkilöstön työvuosiin on selkeästi tiedekunnan suurin (ks. Kuva 5). Vuosina 2003–2005 psykologian laitoksen tutkijoiden julkaisuja sisältäneiden lehtien impaktifaktoreiden (ISI, Journal Citation Reports, 2005) keskiarvo oli 2.140 (vaihteluväli 0.519–8.286). Tämä osoittaa, että psykologian laitoksella tehdään jo nyt huomattavassa määrin korkeatasoista, kansainväliselle tasolle yltävää tutkimusta.


Kuva 4. Tieteellisten julkaisujen määrä suhteessa opetus- ja tutkijatyövuosiin 2003–2005.



Kuva 5. Kansainvälisten vertaisarvioitujen julkaisujen määrä suhteessa opetus- ja tutkijatyövuosiin 2003–2005.


2.4. YHTEISTYÖSUHTEET

Laitoksen tutkijoilla on hyvät paikalliset yhteistyösuhteet sekä yliopiston sisällä että ns. soveltavan kentän kanssa. Yliopiston sisäisiä tutkimusyhteistyötahoja ovat mm. PerLa (Perheen ja lapsuuden tutkimusyksikkö), sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos, lääketieteen ja terveystieteen laitokset, TAYS:n lastentautien, lastenpsykiatrian ja psykiatrian klinikat. Esimerkkinä soveltavan kentän kanssa tehtävästä tutkimuksesta mainittakoon kehitys- ja mielenterveystutkimus, jota tehdään yhteistyössä Tampereen kaupungin, TAYS:n ja HUS:n terveydenhoidon ammattilaisten kanssa.
       Yliopistojen välinen yhteistyö on myös tiivistä. Yhteistyötä tehdään mm. Turun yliopiston psykologian laitoksen (sosiaalinen kognitio ja emootiot; kehityksen seurantatutkimus) ja Jyväskylän yliopiston psykologian ja liikuntabiologian laitosten sekä Perhetutkimuskeskuksen (työpsykologia) kanssa. Lisäksi yhteistyötä on Helsingin yliopiston metsäteknologian laitoksen, Tampereen teknillisen yliopiston, UKK-instituutin ja Metsäntutkimuslaitoksen kanssa (ympäristöpsykologia) sekä STAKES:n (mielenterveyden ja kehityksen tutkimus) kanssa.
       Laitoksen tutkijoilla on kansainvälisiä yhteistyökumppaneita mm. Amsterdamin, Groeningenin, Harvardin, Nijmegenin, Oxfordin, Uppsalan, Pietarin ja Washingtonin yliopistoissa. Osalla yhteydet ovat tiiviit sisältäen mm. yhteistyötä kansainvälisen kilpailutettavan (esim. EU) rahoituksen hankkimisessa. Myös yhteisjulkaisuja on kiitettävästi. Osa tutkijoistamme on valittu kansainvälisten tieteellisten seurojen hallintoelimiin.


2.5. YHTEENVETO VAHVUUKSISTA JA UHKISTA

Oheisessa nelikentässä on koottu yhteen Psykologian laitoksen vahvuudet ja heikkoudet, sekä mahdollisuudet ja uhat. Heikkoudet ovat osittain samat kuin Tampereen yliopiston tutkimuksen arviointiryhmä totesi vuonna 2004. Kaikkiin heikkouksiin on yhteisesti puututtu ja laitoksen strategiset tavoitteet pyrkivät luomaan ympäristön, jossa mielekäs ja tehokas tutkimus ja opetus ovat mahdollisia.

 

 

VAHVUUDET
HEIKKOUDET
Kansainvälinen julkaisutoiminta vahvaa Tutkimusalueiden hajanaisuus tutkimuksen laadun ja määrän näkökulmasta
Human Information Processing (HIP) -laboratoriossa toimiva tutkimusyhteistyö Liian vähäinen ulkoinen kilpailutettava rahoitus estää tutkimushenkilökunnan rekrytoinnin
Psykologian opetus- ja tutkimusklinikan (PSYKE) ammattikäytännön kehitys- ja tutkimustyö vireää Tutkijaryhmät ovat liian pieniä
Kansainvälinen yhteistyö elävää Väitöskirjat ovat vähäisessä määrin sidoksissa laitoksen tutkimusalueisiin
Valtakunnallinen yhteistyö tuloksekasta Avustavan tutkimushenkilökunnan puute
MAHDOLLISUUDET
UHAT
Tutkimuksen painopisteiden selkiinnyttäminen: tutkimuslinjojen perustaminen, erikoistuminen ja työnjako muiden psykologian laitosten kanssa Laitoksen henkilökunnan vähäisyydestä johtuva suuri työmäärä
Opetuksen määrä lisääntyy ja laatu paranee, kun ulkopuolisella rahoituksella työskentelevät tutkijat opettavat omasta erikoisalastaan Perusvoimavarat eivät riitä mahdollisesti nykyisten virkojen ylläpitämiseen
Pyritään liittämään psykologian alan tutkimus ja opetus Tampereen yliopistossa suureksi kokonaisuudeksi (OPM tavoitteet 2010) Pienten laitosten on vaikea saada lisämäärärahoja ja uusia virkoja
Tutkimushenkilöstön laatu ja määrä vastaamaan Rehtorien neuvoston suositusta Väitöskirjatutkijoiden rekrytoinnin vaikeutuminen


       Laitoksen heikkoudet liittyvät osaltaan henkilökunnan vähäiseen lukumäärään ja yhteisen tutkimustoiminnan puuttumiseen. Tämä saattaa olla kielteinen tekijä tutkimusmäärärahojen hankkimisen kannalta, sillä kansainvälinen kehitys ja koulutuspoliittiset tavoitteet suosivat suuria yksiköitä. Voimien yhdistämisen katsotaan mahdollistavan merkittävien tutkimustulosten syntymisen. Rehtorien neuvosto on määritellyt elinkelpoisten tutkimusryhmien koon 7 tutkijaksi: 2 senioritutkijaa (professori ja yliassistentti), 2 tutkijatohtoria ja 3 tohtorikoulutettavaa. Laitoksemme ryhmät eivät aavuta tätä vähimmäisvaatimusta; tosin on huomattava, että tällaisia ryhmiä ei ole psykologian alalla muualla kuin huippututkimusyksiköissä.


3. Tutkimusstrategia 2006–2011


3.1. VISIO JA TAVOITTEET

Psykologian laitoksen visiona on vuoteen 2011 mennessä olla linjaamillaan alueilla merkittävää tutkimusta tekevä kansainvälisesti verkottunut ja riittävän suuri laitos. Psykologin ammattiin valmistuville annettava opetus on tutkimukseen perustuvaa ja korkeatasoista.
       Vision toteuttamiseksi Psykologian laitos pyrkii seuraaviin tavoitteisiin:

I. Tutkimustyö profiloidaan kolmeksi tutkimuslinjaksi, joilla tehtävä tutkimus vastaa Tampereen yliopiston vahvuus- ja painopistealueita: I Sosiaalinen kognitio, emootiot ja sosiaalinen toimintakyky, II Työ, ympäristö ja hyvinvointi ja III Mielenterveys ja interventiot. Niillä työskentelevät läheisessä vuorovaikutuksessa seuraavat tutkimusryhmät: Sosiaalinen kognitio ja emootiot, Sosiaalinen toimintakyky, Työ ja hyvinvointi, Ympäristö ja ihmisen hyvinvointi, Kehityksen ja mielenterveyden tutkimus sekä Terveyden edistäminen ja interventiot.
II. Tavoitteena on ulkoisen rahoituksen systemaattisen haun turvin taata toimintakykyiset tutkimusryhmät, jotka koostuvat 2 senioritutkijasta, 2 tohtoritutkijasta ja 3 väitöskirjatutkijasta.
III. Tutkimustulokset julkaistaan hyvätasoisilla ja kansainvälisesti arvostetuilla areenoilla (citation index). Laitoksella toimivat tutkimusryhmät ovat verkottuneet kansallisesti ja kansainvälisesti korkeatasoisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Nuorten tutkijoiden työskentelyä kansainvälisissä ryhmissä edistetään ja huolehditaan siitä, että tutkijat osallistuvat tieteellisiin kongresseihin ja jakavat oppimansa muille.
IV. Kaikki merkittävä soveltava tutkimus pyritään välittämään ammattikäytäntöön. Opetus perustuu tutkimukseen, mikä takaa opetuksen korkean laadun. Tutkimustiedon yhteiskunnallista vaikuttavuutta pyritään edistämään eri keinoin.
V. Henkilöstöpolitiikka mahdollistaa tutkijauralle kiinnittymisen ja sillä kehittymisen, henkilöstön luovuuden ja viihtyvyyden. Keinoina ovat säännölliset kehityskeskustelut, vakinaiset tutkimuksen tukipalvelut ja henkilöstön mielekäs työnjako.


3.2. TOIMINTASUUNNITELMA


3.2.1. Tutkimuslinjojen muodostaminen

Laitoksen tutkimustoiminta profiloituu kolmeen tutkimuslinjaan:

I Sosiaalinen kognitio, emootiot ja sosiaalinen toimintakyky
Tutkimus kohdistuu sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta tärkeän informaation havaitsemiseen ja sen hermostolliseen perustaan. Erityisesti tässä yhteydessä tutkitaan ihmiskasvojen havaitsemista ja kasvojen välittämän informaation vaikutuksia havaitsijan tarkkaavaisuuteen ja emootioihin. Tutkimus kohdistuu eri-ikäisiin (vauvoista aikuisiin), tyypillisesti kehittyviin, mutta myös autistisiin ja erilaisista mielenterveyden häiriöistä kärsiviin ihmisiin. Tutkimuksen painopiste on perustutkimuksessa, mutta osa tutkimuksesta tähtää myös diagnosointi- ja interventiomenetelmien kehittämiseen. Eräs keskeinen soveltavan tutkimuksen osa-alue on kehityksen neurologisiin erityisvaikeuksiin liittyvien sosiaalisten haittojen diagnosoiminen ja kuntouttaminen.

II Työ, ympäristö ja hyvinvointi
Tutkimus kohdistuu sekä työympäristön että laajemmin ihmisen fyysisen ja sosiaalisen ympäristön hyvinvointikysymyksiin. Tutkimus kattaa työ- ja organisaatiopsykologian ja ympäristöpsykologian erikoistumisalueet.
1) Työelämässä koettua hyvinvointia tutkitaan yhtäältä stressin ja uupumisen ja toisaalta palautumisen viitekehyksistä. Myös työn epävarmuutta ja määräaikaista työtä samoin kuin työn ja perheen yhteensovittamista tarkastellaan hyvinvoinnin näkökulmasta niin yksittäisten työntekijöiden, perheiden kuin organisaatioidenkin kannalta
2) Ympäristöpsykologinen tutkimus analysoi kaupunki- ja luontoympäristöjen vaikutuksia ihmisten hyvinvointiin ja emotionaalis-kognitiivisiin perusprosesseihin sekä kysymystä siitä, miten kaupunki- ja luontoympäristöjä voidaan käyttää psyykkisen itsesäätelyn tukemisessa

III Mielenterveys ja interventiot
Tutkimus analysoi mielenterveyden, terveen kehityksen ja hyvinvoinnin ehtoja. Siihen kuuluu mielenterveyden perustutkimusta ja interventio- ja preventiotutkimusta hyvinvoinnin ja terveyden ylläpitämiseksi ja mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi. Tutkimus kattaa kehitys- ja mielenterveyspsykologian sekä interventio- ja preventiotutkimuksen erikoistumisalueet.
1) Mielenterveystutkimus kohdistuu lasten ja nuorten kehitykseen ja siihen liittyviin voimavara- ja riskitekijöihin, esimerkiksi maahanmuuttajaperheissä sekä väkivalta- ja huumealtistustapauksissa. Perheen varhainen vuorovaikutus ja lapsen kognitiivinen, erityisesti kielellinen, ja emotionaalinen kehitys kuuluvat tutkimusalueeseen. Aikuisten mielenterveystutkimus kohdistuu psyykkisten häiriöiden perusprosesseihin mm. trauman uhreilla.
2) Interventio- ja preventiotutkimukset kohdistuvat yksilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin. Tutkimuksen tavoitteena on analysoida interventioiden ja preventioiden tehokkuutta ja tunnistaa psykososiaalisia mielenterveyttä, paranemista ja optimaalista kehitystä edistäviä tekijöitä ja prosesseja. Tärkeää on myös kehittää teoriapohjaisia aikuisiin ja lapsiin kohdistuvia kuntoutus- ja psykoterapiamenetelmiä.


3.2.2. Tutkimusryhmien toiminta, rahoitus ja julkaisupolitiikka

Laitoksella tehtävä tutkimus tapahtuu pääasiassa tutkimusryhmissä. Tutkimusryhmät muodostuvat ns. senioritutkijoiden ympärille ja ne koostuvat uransa eri vaiheissa olevista tutkijoista ja opiskelijoista: senioritutkija(t), post doc -tutkijat, jatko-opiskelijat ja pro gradu/kandidaatin -tutkielmaa tekevät opiskelijat.
       Jotta päästäisiin toimiviin ja riittävän suuriin tutkimusryhmiin, ulkopuolisella rahoituksella toimivien tutkijoiden määrän lisääminen on tärkeä lähivuosien tavoite. Tähän pyritään hankkimalla niin perustutkimuksen tekemiseen tarkoitettua rahoitusta kuin myös erilaista projektitutkimusrahoitusta kansallisista ja mahdollisuuksien mukaan myös kansainvälisistä rahoituslähteistä. Laitoksen ulkopuolisen tutkimusrahoituksen hankkimista pyritään jäntevöittämään mm. siten, että laitostasolla kannustetaan ja mahdollisuuksien mukaan organisoidaan rahoituksen hankkimista. Laitoksella myös seurataan aktiivisesti erilaisia ajankohtaisia rahoitusmahdollisuuksia (mm. Suomen Akatemia, säätiöt, valtakunnallisessa tutkijakoulussa vapautuvat paikat) ja niihin mahdollisesti lähetettävistä hakemuksista keskustellaan yhteisesti. Laitoksella olemassa olevaa kokemusta hakemuksien tekemisestä käytetään hyväksi ja rahoitusta hakevia autetaan hakemuksia ristiinlukemalla ja kommentoimalla.
       Tutkimusryhmien tavoitteena on tehdä tutkimusta, joka on laadultaan sellaista, että sen tulokset on periaatteessa mahdollista julkaista hyvätasoisilla forumeilla, ensisijaisesti kansainvälisissä, arviointikäytäntöä noudattavissa julkaisusarjoissa. Lehtien tasoon kiinnitetään myös huomiota niin, että artikkeleita pyritään tarjoamaan mahdollisimman hyviin lehtiin julkaistaviksi. Kansainvälisen julkaisemisen ensisijainen tavoite ei poissulje kansallisella tasolla julkaisemista. Psykologian alalla on tärkeää julkaista kansallisissa vertaisarviointia käyttävissä lehdissä mm. tutkimus- ja kehittämistietoa erilaisten interventioiden sisällöistä ja vaikuttavuudesta, arviointi- ja mittausmenetelmistä sekä käyvän hoidon (evidence-based) suosituksista. Kansallinen julkaiseminen edistää myös psykologiatieteen suomenkielisen sanaston kehittymistä.
       Suurin osa laitoksella tehtävistä opinnäytetöistä pyritään tekemään tutkimusryhmissä. Tämä palvelee sekä tutkimusryhmien toimintaa että opetusta. Opinnäytetöitään tekevät opiskelijat ymmärretään merkittävänä panoksena tutkimusryhmien toiminnalle. Opiskelijoiden näkökulmasta katsottuna tutkimusryhmät puolestaan näyttävät houkuttelevilta, koska niiden piirissä opiskelijoille kyetään tarjoamaan toteuttamiskelpoisia ja ajankohtaisia tutkimusaiheita, hyväksi ja toimiviksi havaittuja menetelmiä tutkimusongelmiin vastaamiseksi, ja opinnäytetöiden ohjaus on ryhmien puitteissa tehokasta ja asiantuntevaa. Tutkimusryhmissä työskenteleminen avaa luontevasti näkymät myös mahdolliseen jatkokouluttautumiseen ja tutkijan uran valintaan.
       Psykologian laitoksella seurataan jatkuvasti henkilökunnan tutkimusaktiivisuutta ja heidän muodostamiensa tutkimusryhmien tuloksellisuutta. Tämän uskotaan edistävän laitoksen julkaisutoimintaa niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Tavoitteena on tutkimuksen tuloksellisuuden huomioon ottaminen laitoksen sisäisessä rahanjaossa. Hyvänä tasona pidetään senioritutkijoilla 2–4 tutkimusartikkelin määrää/vuosi laadukkaissa kansainvälisissä arviointikäytäntöä noudattavissa julkaisusarjoissa


3.2.3. Yhteistyön tiivistäminen

Laitoksen tutkimusryhmien välistä yhteistyötä pyritään lisäämään. Tällaisen tutkimusryhmien ja niiden välisen luontevan yhteistyön edellytyksenä on se, että niin opiskelijat kuin laitoksella tutkimustyötä tekevät tuntevat laitoksella meneillään olevaa tutkimusta. Vain tätä kautta voi syntyä aidosti tutkimusta edesauttavaa yhteistyötä, joka nojaa kaikkien yhteistyöhön osallistuvien asiantuntemukseen. Tiedon levittämiseksi ja yhteistyömahdollisuuksien syntymisen edesauttamiseksi laitoksella pidetään säännöllisesti seminaareja, joissa tutkimusryhmät ja yksittäiset tutkijat pääsevät esittelemään meneillään olevaa tutkimustaan ja välittämään tietoa omista tutkimusintresseistään, erityisosaamisestaan ja käytössä olevista menetelmistään. Yhteistyön kautta on mahdollisuus myös innovatiivisten tutkimuskysymysten synnyttämiseen tai tietyn metodiikan soveltamiseen aloilla, joissa sitä ei ole aiemmin hyödynnetty. Perustutkinto-opiskelijoita kannustetaan osallistumaan näihin seminaareihin, koska tällä tavoin tieto laitoksella tehtävästä tutkimuksesta siirtyy luontevasti opiskelijoille ja auttaa heitä jäsentämään omia mielenkiinnon kohteitaan ja tulevien opinnäytetöiden aiheen valintaa. Perustutkinto-opiskelijoille voidaan säännöllisestä osallistumisesta hyvittää opintopisteitä.
       Yhteistyötä tiivistetään myös yliopiston sisällä sellaisten laitosten ja tutkimusryhmien kanssa, jotka tekevät korkeatasoista tutkimusta laitoksen tutkimuslinjojen tematiikasta. Monitieteinen tutkimus voi luoda uusia innovatiivisia avauksia, joita ei ole mahdollista saavuttaa yhdelle tieteenalalle keskittyvän tutkimuksen avulla.
       Laitoksen tutkimusryhmät tekevät jo tällä hetkellä tutkimusyhteistyötä merkittävien kansallisten ja kansainvälisten tahojen kanssa. Tämän yhteistyön säilyttäminen ja tarkoituksenmukaisen laajentaminen on laitoksen keskeisiä intressejä. Laitos pyrkii lisäämään jatko-opiskelijoiden liikkuvuutta laitoksen tutkimusryhmien ja ulkomaisten yhteistyötahojen välillä.


4. Psykologian laitoksen opetuksen nykytila


4.1. OPISKELIJAVALINNAT

Opiskelijavalinta suoritetaan valintakokeen kautta siten, että puolet sisään otettavista opiskelijoista valitaan yksinomaan valintakokeesta saadun pistemäärän perusteella ja toinen puoli ylioppilastodistuksesta ja valintakokeista saatavien yhteispisteiden perusteella. Psykologiaa opiskelemaan pyrkivien määrä on vuosittain erittäin suuri. Esimerkiksi vuonna 2006 opiskelemaan pyrki ensisijaisesti 777 opiskelijaa. Heistä valittiin 22 eli 2,8 %. Näin suuresta määrästä sisään pyrkineitä valintakokeessa menestyneet edustavat varsin motivoitunutta ja lahjakasta joukkoa ja näin ollen laitos on varsin tyytyväinen sisään päässeisiin opiskelijoihinsa
       Suuri hakijamäärä asettaa kuitenkin haasteen valintakokeelle. Valintakokeiden tarkastamiseen käytettävän työmäärän täytyy pysyä kohtuullisena. Osin tästä syystä vuonna 2006 valintakoe toteutettiin ensimmäisen kerran yhteistyössä Helsingin yliopiston psykologian laitoksen kanssa. Hakija saattoi pyrkiä samalla valintakokeella sekä Helsingin että Tampereen yliopistoon. Molemmat yliopistot sovelsivat kuitenkin omia valintaperusteitaan. Paitsi, että valintakoe oli yhteinen, se edusti Tampereella myös uudentyyppistä valintakoetta, jossa valintakoe ei perustunut ainoastaan valintakoekirjaan vaan myös kokeessa jaettavaan aineistoon. Kokemuksia yhteisestä ja uudentyyppisestä valintakokeesta on ehditty alustavasti analysoida ja tulokset viittaavat siihen, että kokeilu ei ollut kaikilta osin onnistunut. Psykologian laitos pyrkii muokkaamaan valintakokeitaan sellaiseen suuntaan, jossa valintaratkaisuissa painotettaisiin ylioppilaskoetta/ylioppilastodistusta.
       Lisäksi psykologian pääaineopiskelijaksi on valittu erillisvalinnassa vuosittain 2–5 opiskelijaa (vuonna 2006 neljä opiskelijaa). Erillisvalinta on koskenut opiskelijoita, joilla on psykologian pääaineopinto-oikeus jossakin muussa suomalaisessa yliopistossa ja psykologian sivuaineopiskelijoita, jotka on hyväksytty syventävien opintojen ammattityön kursseille.


4.2. PERUSKOULUTUS: PSYKOLOGIAN KANDIDAATIN JA MAISTERIN TUTKINNOT


4.2.1. Peruskoulutuksen tavoitteet, sisällöt ja yhteistyö

Psykologia muodostaa oman koulutusalansa. Psykologian tutkinto noudattaa uuden tutkintorakenteen mukaisesti Bolognan sopimuksen mukaista kandidaatti–maisteri -rakennetta (3 + 2 v) sillä erolla, että psykologian tutkintoon kuuluu muista poiketen lisäksi kuuden kuukauden (30 op) ammatillinen harjoittelu. Opiskelijat voivat suorittaa psykologian kandidaatin tutkinnon, mutta se ei anna pätevyyttä toimia psykologina. Tämän vuoksi valtaosa aloittaneista opiskelijoista jatkaa suoraan maisterin tutkintoon. Psykolo-gien koulutus on rakennettu tieteellis-ammatillisesti integroituneeksi tutkinnoksi. Tavoitteena on kouluttaa oma-aloitteisia, kriittisesti ajattelevia ammattitaitoisia psykologian asiantuntijoita, jotka kykenevät kehittämään omaa työtään ja työympäristöään.
       Siirtyminen uuteen tutkintorakenteeseen on sujunut laitoksella jokseenkin ongelmitta. Vuonna 2004 tai sitä aikaisemmin opintonsa aloittanut opiskelija voi suorittaa tutkintonsa vanhan tutkintorakenteen mukaisesti 31.7.2008 mennessä tai siirtyä uuteen tutkintojärjestelmään. Tutkintorakenteen uudistuksen yhteydessä opetusohjelmaa muutettiin varsin laajasti. Perusopinnot toteutetaan uudessa ohjelmassa valtakunnallisesti yhteistyössä Psykonetin kanssa. Aineopintoihin lisättiin kursseja sekä harjoittelujakso. Syventävissä opinnoissa pro gradu -työn opintopistemäärää muutettiin paremmin vastaamaan sen vaatimaa työmäärää. Lopputenttejä uudistettiin sekä ammatillisia opintoja muutettiin lisäämällä psykologisten interventioiden opetusta.
       Psykologipätevyys Suomessa edellyttää psykologian maisterin tutkinnon suorittamista ja terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen TEO:n hyväksyntää (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä, L559/1994). Laki suojaa sekä nimikkeen että toiminnan, ja vain psykologian maisterin tutkinnon suorittanut henkilö voi hakea oikeutta toimia laillistettuna terveydenhuollon ammattihenkilönä ja käyttää psykologi-nimikettä. Tämä asettaa koulutukselle korkeat tiedolliset, taidolliset ja asenteelliset tavoitteet.
       Psykologipätevyyden ja psykologin ammatin vaatiman kompetenssin määrittelyssä on tehty Euroopan laajuista yhteistyötä. Psykologian laitos ja Psykonet ovat olleet aktiivisesti mukana laatimassa yhteistä koulutuksellista viitekehystä (koulutuksen sisältö ja rakenne) ja kompetenssivaatimuksia Euroopassa toimiville psykologeille (EuroPsy, 2004). EuroPsy-mallissa psykologin itsenäisen toiminnan edellytyksenä on vähintään viiden vuoden perustutkinto ja vuoden ohjattu työkokemus. Tampereen yliopiston psykologian koulutus vastaa sisällöltään hyvin EuroPsy-pätevyyden sisältöä ja kompetenssivaatimuksia, joissa yhtyvät tasapainoisesti sekä akateemiset että työelämän asettamat vaatimukset.
       Psykologia on opetusintensiivinen ala, sillä psykologin kompetenssin saavuttaminen vaatii paljon yksilö- ja pienryhmäopetusta. Psykologian ammatillinen opetus, joka sisältää runsaasti lähiopetusta (vuorovaikutustaidot, psykologinen arviointi, psykologiset interventiot) ja yksilöllistä ohjausta, toteutetaan valtaosin klinikkaopetuksena. Psykologian laitoksella toimii Psykologian opetus- ja tutkimusklinikka PSYKE, joka tekee psykologin ammattikäytäntöön kohdistuvaa tutkimusta, tarjoaa opiskelijoille aitoja psykologin asiakas- ja muita työtilanteita ja tekee maksullisena palvelutoimintana yksilötutkimuksia, psykoterapiaa ja kuntoutusta.
       Psykologian laitokset (Helsinki, Joensuu, Jyväskylä, Tampere, Turku, Åbo) vastaavat yhteisten perusopintojen (viisi kurssia, 25 op) suunnittelusta ja toteutuksesta. Myös osa aineopintojen opintojaksoista sekä kaikki erikoispsykologikoulutuksen ja valtakunnallisen tutkijakoulun opetuksen suunnittelu ja toteutus tapahtuu Psykonet-yhteistyönä. Laitosten välillä on yhteistyötä ja työnjakoa myös opetusklinikkatoiminnassa.


4.2.2. Peruskoulutuksen tuloksellisuus

Psykologian maisterikoulutus on tuloksellista. Sisäänoton ollessa vuosittain 25 maistereita valmistuu 24–30 eikä opintonsa keskeyttäneitä opiskelijoita ole viime vuosina ollut. Psykologian laitos johtaa tiedekunnan tilastoja monessa opetuksen laatua kuvaavassa indeksissä vuonna 2005. Ensinnäkin valmistuvilla psykologian maistereilla on keskimäärin opintoviikkoja 204 ja maisterin tutkinnon keskimääräinen suoritusaika on tiedekunnan alhaisin (5,7 vuotta). Näin siitäkin huolimatta, että psykologitutkinto on muita tiedekunnan maisteritutkintoja pidempi. Toiseksi ylempiä korkeakoulutukintoja opettajan ja professorin henkilötyövuotta kohti on suoritettu eniten verrattuna tiedekunnan muihin laitoksiin (ks. Kuva 6). Lisäksi valmistuneiden psykologien työhön sijoittuminen on erinomaista – johtuen osin myös hyvästä työtilanteesta. Tämä käy ilmi yliopiston ura- ja rekrytointipalveluiden tekemistä seurantatutkimuksista. Esimerkiksi vuonna 2004 valmistuneista psykologeista kaikki seurantakyselyyn vastanneet psykologit (23/29) olivat työelämässä (heistä 11 vakituisessa kokopäivätyössä).


Kuva 6. Tutkinnot vuonna 2005: Maisteritutkintojen määrä suhteessa opetushenkilöstön (Ope) ja professorien (Prof) henkilötyövuosiin.


       Psykologian laitos antaa edelleen runsaasti sivuaineopetusta, vaikka suoritettujen sivuaineopintojen määrä on laskenut 10 % kolmen vuoden aikana. Tavoitteena on ollut kohdentaa niukat opetusresurssit ryhmä- ja henkilökohtaista ohjausta vaativien opintojen osalta pääaineopiskelijoille kaventamatta sivuaineopiskelijoiden mahdollisuutta suorittaa psykologiaa sivuaineena.


4.3. JATKOKOULUTUS: PSYKOLOGIAN LISENSIAATIN JA TOHTORIN TUTKINNOT

Psykologian alalla jatkokoulutus tähtää psykologian lisensiaatin ja tohtorin tutkintoihin. Psykologian lisensiaatin tutkinto jakautuu yleiseen (150 op) ja erikoispsykologin koulutuksen (120 op) suuntautumisvaihtoehtoon. Käytännössä lähes kaikki lisensiaatin tutkintoa suorittavat valitsevat jälkimmäisen, ammatillisen erikoistumiskoulutuksen vaihtoehdon. Tämän erikoispsykologikoulutuksen suunnittelu ja toteutus tapahtuu Psykonet-yhteistyönä. Erikoistumisaloja ovat kehitys- ja kasvatuspsykologia, neuropsykologia, terveyspsykologia, psykoterapia ja työ- ja organisaatiopsykologia. Tampereen yliopiston psykologian laitoksella voi erikoistumiskoulutuksen suorittaa kaikilla em. aloilla.
       Tampereen yliopiston psykologian laitoksen vuosittainen tulostavoite on neljä ammatillista lisensiaatintutkintoa, joka on toteutunut viime vuosina (vuonna 2004 viisi ja vuonna 2005 kolme tutkintoa). Kaikkiaan laitoksella oli vuonna 2005 30 erikoispsykologikoulutuksessa olevaa jatko-opiskelijaa. Lisensiaattikoulutuksen mahdollistamia myönteisiä asioita ovat mm. ammatillisen ja tieteellisen työtavan yhdistäminen, kurssien laaja-alaisuus ja korkea taso ja valtakunnallisen yhteistyön hedelmällisyys. Ongelmia tuottavat koulutettavien hidas valmistuminen, joka johtuu tutkinnon suorittamisesta työn ohessa, ja se, ettei lisensiaattitutkinnolla ole virallista asemaa tulosneuvotteluissa.
       Psykologian tohtorin tutkinto on laajuudeltaan 240 op. Laitoksen tohtoritutkintotavoite on kaksi vuodessa, johon laitos on vuosittain yleensä päässyt (vuonna 2004 yksi ja vuonna 2005 kaksi tutkintoa). Huomattava osa jatko-opiskelijoista tekee tohtorintutkintoa työn ohessa ja valmistumisaika on siten pitkä. Tämä merkitsee myös sitä, että tohtoriopiskelijat eivät ole integroituneet laitoksen tutkimusprojekteihin. Psykologian laitoksella oli syksyllä 2006 noin 40 läsnä olevaksi ilmoittautunutta tohtoritutkinto-opiskelijaa. Jatko-opiskelijoiden suuri kokonaismäärä johtuu siitä, että takavuosina opiskelijoita on otettu verraten väljin kriteerein jatkotutkintoaan suorittamaan.
       Psykologian alalla on valtakunnallinen tutkijakoulu, joka toimii Psykonet-yhteistyönä. Tampereen yliopiston psykologian laitoksen tohtoriopiskelijoita ei ole juuri tällä hetkellä tutkijakoulun varsinaisilla opiskelijapaikoilla. Sen sijaan niin sanotuilla tutkijakoulun oheispaikoilla (muulla rahoituksella olevia) olevia opiskelijoita on kaksi ja kyseeseen tulevia opiskelijoita kannustetaan jatkuvasti hakemaan näille oheispaikoille. Oheispaikkalaiset ovat rahoituslähdettä lukuun ottamatta täysin samassa asemassa OPM-rahoitteisten tutkijakoululaisten kanssa.
       Kaikkiaan jatkotutkintoja (ml. lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot) professorin työvuotta kohti oli kolmen vuoden aikana suoritettu psykologiassa enemmän kuin muissa tiedekunnan aineissa (1,3 vs.0,5–1,0).


4.4. OPETUSHENKILÖSTÖ JA OPETUSVASTUUT

Laitoksen kaikki opettajat (4 professoria, 2 lehtoria ja 2 yliassistenttia) osallistuvat perusopetukseen. Kaikilla opettajilla on vähintään dosentin pätevyys. Opetussuunnitelmassa perusopetus on jaettu viiteen eri sektoriin: 1) kasvatus-, kehitys- ja persoonallisuuspsykologia, 2) terveyden ja mielenterveyden psykologia, 3) kognitiivinen ja neuropsykologia, 4) työ- ja organisaatiopsykologia ja 5) tutkimusmenetelmät. Opettajien opetusvastuu on jaettu sektoreittain heidän edustamansa tutkimusalan ja asiantuntemuksensa mukaan. Tämä takaa sen, että annettava opetus on tutkimukseen perustuvaa ja sisällöltään ajan tasalla olevaa. Laitoksen perustutkinto-opiskelijoiden määrä suhteessa opetushenkilöstön henkilötyövuosiin on vähäisempi tiedekunnan useimpiin muihin oppiaineisiin verrattuna (ks. Kuva 7). Tämä johtuu pienestä sisäänotosta ja opetuksen korkeista ammatillisista vaatimuksista yksilö- ja pienryhmäopetuksineen.


Kuva 7. Perustutkinto-opiskelijoiden määrä suhteessa opetushenkilöstön henkilötyövuosiin.


       Kaikki opettajat osallistuvat opinnäytetöiden (pro gradu -tutkielmat, lisensiaatin tutkielmat ja väitöskirjat) ohjaukseen. Opinnäytetöiden tasosta huolehditaan ohjaamalla opiskelijoiden opinnäytetyöt mahdollisuuksien mukaan laitoksen projekteissa. Pro gradu -tutkielmien teon periaatteet on keväällä 2006 koottu ohjeistoksi ja samalla on siirrytty käyttämään töiden arvioinnissa lomaketta.
       Ammatillisten valmiuksien opetus keskittyy syventäviin opintoihin ja niistä vastaavat pääasiassa laitoksen lehtorit. Ammatillisessa opetuksessa käytetään myös runsaasti tuntiopettajia laajan ammattikäytännön korkeatasoisen opetuksen varmistamiseksi. Vuorovaikutus lähialueen psykologitoimijoiden ja laitoksen kesken on runsasta ja toimipaikat tarjoavat tuntiopetuksen lisäksi harjoittelupaikkoja sekä opinto- ja tutustumiskäyntimahdollisuuksia opiskelijoille opintojen eri vaiheissa.
       Laitoksella on myös Psykonetin rahoituksella palkattu osa-aikainen lehtori (50 %) ja 1.1.2007 aloittaa toimintansa osa-aikainen (50 %) professori. Heidän työpanoksensa suuntautuu erikoispsykologikoulutukseen.


4.5. PALAUTE, SEURANTA JA OPETUKSEN LAADUN ARVIOINTI

Psykologian laitos on yhtenä Psykonetin laitoksena valittu kaksi kertaa opetuksen laatuyksiköksi, viimeksi vuosiksi 2004–2006. Psykonet-yhteistyönä toteutetuista perusopinnoista kerätään systemaattista palautetta. Samoin ammatillisen harjoittelujakson jälkeen opiskelijoiden kanssa käydään säännölliset palautekeskustelut. Näiden keskustelujen perusteella vaikuttaa siltä, että harjoittelijat selviävät hyvin psykologin tehtävistä. Myös kentältä saatu palaute on ollut pääsääntöisesti myönteistä. Opiskelijat ovat olleet varsin tyytyväisiä opetusohjelmaan. Aineopintojen yhteyteen on toivottu teoreettisten opintojen yhdistämistä selkeämmin ammatilliseen käytäntöön ja kliinisiin sovelluksiin. Myös asiakaskontakteja on toivottu entistä aikaisemmin. Tutkintorakenneuudistuksen yhteydessä aineopintoihin lisättiin ammatillisia kursseja sekä joitakin uusia kursseja. Muutoksista saatu palaute on ollut myönteistä. Opetuksen haasteena voidaan pitää sitä, miten tutkimukselliset ja ammatilliset taidot saataisiin tehokkaasti yhdistettyä sekä miten psykologinen tutkimustieto saataisiin parhaiten siirrettyä käytännön työhön. Lisäksi palautejärjestelmää on kehitettävä kattamaan systemaattisesti kaikki opinnot.


4.6. YHTEENVETO VAHVUUKSISTA JA UHKISTA

Opetukseen liittyvät vahvuudet ja heikkoudet sekä mahdollisuudet ja uhat on koottu seuraavaan nelikenttään.

 

VAHVUUDET
HEIKKOUDET
  • Motivoituneet opiskelijat
  • Laitoksen opetusresurssit suhteessa annettavan lähiopetuksen ja ohjauksen määrään pienet
  • Tuloksellisuus perustutkintojen osalta (määrä ja valmistumisaika)
  • Perusmääräraha liian pieni kattamaan tarvittavat hankinnat (esim. testit)
  • Ammattikäytännön opetusmuodot ja menetelmät (klinikkaopetus PSYKE)
  • Opettajien opetuskuormitus
  • Mestari – kisälli – oppipoika -rakenne opetuksessa

  • Valtakunnallinen Psykonet-yhteistyö

  • Alueellinen yhteistyö psykologitoimipaikkojen kanssa

    MAHDOLLISUUDET
    UHAT
  • Opetuksellisen työnjaon kehittäminen laitoksen sisällä ja valtakunnallisena yhteistyönä
  • Verkostotyön arvostuksen väheneminen
  • PSYKEn maksullisen palvelutoiminnan liittäminen tiiviimmin opinnäytetyötutkimukseen
  • Opettajien uupumus
  • Opetusyhteistyö yliopiston sisällä (metodiopinnot, psykiatria, neurologia)
  • Psykologian opetuksen erityisvaatimusten huomioimattomuus
  • Väitöskirjatutkijat ja post doc - tukijat opetusresurssina
  • Aivovuoto paremmin resursoituihin yksiköihin, isommille laitoksille

     


    5. Opetusstrategia


    5.1. VISIO JA TAVOITTEET

    Psykologian laitoksen visiona on olla vuoteen 2011 mennessä opetuksen laatuyksikkö, josta valmistuvat psykologian maisterit, lisensiaatit ja tohtorit ovat tieteellisesti ja ammatillisesti päteviä ja osaavia kehittämään psykologin ammattikäytäntöä tutkimukseen pohjautuen, innovatiivisesti ja yhteiskunnan tarpeet huomioiden.
           Visioidensa toteuttamiseksi psykologian laitos pyrkii opetuksessa seuraaviin tavoitteisiin:

    I. Opetus järjestetään viiden sektorin mukaisesti perustutkintotasolta tohtorikoulutukseen. Opetuksen ja tutkimuksen integrointia ja opetusmenetelmiä kehitetään tiedeyhteisöllisen oppimiskäytännön pohjalta. Näin sekä opetus ja tutkimus että eri tutkinnon tasot nivoutuvat toisiinsa.
    II. Opetuksen kehittämisessä vastataan yhteiskunnan tarpeisiin. Psykologian laitos antaa perustutkinnossa laaja-alaista koulutusta, mikä mahdollistaa valmistuvien psykologien sijoittumisen yhteiskunnan eri sektoreille. Opetusklinikkatoimintaa kehitetään ammatillisten opintojen toteuttajana tavoitteena tutkimukseen pohjaavan ammattikäytännön omaksuminen ja innovatiivisen ammatti-identiteetin rakentuminen.
    III. Opetusyhteistyötä tiedekunnan sisällä, alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti lisätään. Myös psykologian valintakoetta kehitetään yhteistyössä Psykonetin kanssa.
    IV. Jatkotutkinto-opiskelun suunnitelmallisuutta tehostetaan eri keinoin, jotta tulostavoitteiden saavuttaminen vakiintuu ja jäntevöityy entisestään.


    5.2. TOIMINTASUUNNITELMA


    5.2.1. Opetuksen ja tutkimuksen integroinnin kehittäminen

    Opetussuunnitelmassa perusopetus on jaettu viiteen sektoriin, minkä lisäksi omana läpi tutkinnon kulkevana kokonaisuutenaan on psykologin ammatillisten valmiuksien opetus. Jatkossa sektorimallia kehitetään ja kunkin sektorin tutkimusta edustavat opettajat pätevyytensä mukaan vastaavat linjansa opetuksen kehittämisestä perusopinnoista erikoistumisopintoihin ja tutkijakoulutukseen. Tämä sisältää vastuun alan tutkimustyön kehittämisestä, opiskelijoiden opinnäytetöiden (kandidaattityöt, pro gradut, lisensiaattityöt, väitöskirjat) ohjaamisesta, tutkintovaatimusten kirjallisuuden ajankohtaisuudesta ja saatavuudesta huolehtimisesta sekä osallistumisesta valtakunnalliseen oman alan opetukseen ja opetuksen kehittämisyhteistyöhön. Täydellinen opetus- ja tutkimustyön eriyttäminen sektoreihin siten, että opetusvastuu on opettajilla vain omaan erityisosaamiseen ja tutkimusalueeseen liittyvää, ei pienellä laitoksella voi toteutua. Psykonetin opetusyhteistyö, tuntiopetus ja tutkimusmenetelmien osalta yhteistyö tiedekunnan ja muiden laitosten kanssa on tärkeää.
           Laitoksella on selkeä näkemys tiedeyhteisöllisestä opetuskäytännöstä: opiskelija ymmärretään tiedeyhteisön jäseneksi ja opettajat sekä tutkijat toimivat yhteistyössä opetuksen järjestämisessä. Opetus toteutetaan psykologian eri alueet laaja-alaisesti huomioivana tieteellis-ammatillisena koulutuksena, jossa tiedollisten, metodisten ja ammatillisten valmiuksien integrointia edelleen kehitetään. Opiskelijan itsenäistä, aktiivista oppijan ja tutkijan roolia korostetaan entisestään.
           Akateemiseen, lailla säädeltyyn ammattiin valmistuminen edellyttää myös opetuksen kiinteää yhteyttä työelämään ja psykologin ammattityöhön. Opiskelussa tutkimuksellisen ja ammatillisen aineksen integroitumista opintojen alusta alkaen lisätään huomioiden molempien eettiset vaateet. Opetuksessa otetaan huomioon, että psykologit pystyvät, perinteisten ammatillisten taitojen (esim. psykologisten testimenetelmien soveltamisen) lisäksi, kehittämään työpaikkojen tutkimus- ja interventiomenetelmiä empiirisen tutkimustiedon pohjalta.
           Opetuksessa pyritään tieteellisen ja ammatillisen aineksen yhä parempaan integrointiin. Tieteellisen tiedon tuottamisen ja soveltamisen yhteys toteutetaan koko tutkinnon osalta. Opiskelijoiden osallistumista laitoksen tutkimusprojekteihin kandidaattitutkielmatasolta väitöskirjatasolle lisätään siten, että pääosa opinnäytetutkielmista tuotetaan laitoksen projekteissa. Kuitenkin mahdollisuus tutkielman tekemiseen omasta aiheesta säilytetään.
           Sekä tutkimuksen teon oppimisessa että ammatillisten valmiuksien harjaannuttamisessa toteutetaan tekemällä oppimisen periaatetta ja uusia toiminnallisia menetelmiä lisätään. Erityisesti ammatillisissa opinnoissa sovelletaan ongelmalähtöisen oppimisen menetelmiä. Projektien sisällä toteutetaan mestari/kisälli/oppipoika-rakennetta. Käytännössä tämä tarkoittaa opintojensa eri vaiheissa olevien opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien ja opetuksen eri tasojen (perusopetus, erikoistumiskoulutus, tohtoritutkinto) vuorovaikutuksen lisäämistä. Verkko-opetusta kehitetään luomalla verkkopohjaisia itseopiskelupaketteja. Ammatillisten opintojen tarvitsemaa havainto-opetusmateriaalia kehitetään Psykonet-yhteistyönä.


    5.2.2. Yhteiskunnan haasteisiin vastaaminen

    Psykologian opetuksessa vastataan yhteiskunnan psykologitoiminnalle asettamiin haasteisiin ja tarpeisiin. Psykologin työssä arvioinnin ja yksilötutkimusten sekä pitkäkestoisen psykoterapian rinnalla tarvitaan yhä enemmän erilaisia ennaltaehkäiseviä ja lyhytkestoisia interventioita sekä välillistä psykologityötä (konsultaatiot, työnohjaus, koulutus). Yksilötason toiminnan ohessa erilaiset ryhmä- ja yhteisötason toiminnot lisääntyvät. Keskeisiä laajentuvia toimialueita ovat mm. vanhusten psykologipalvelut, neuropsykologiset palvelut, psykoterapia, työ- ja organisaatiopsykologia. Nämä kehitystrendit tulee huomioida myös psykologian opetuksessa.
           Koulutuksellisia haasteita tuottavat lisäksi mm. psykologian lukio-opettajien koulutuksen järjestäminen, psykoterapia-koulutuksen mahdollinen siirtyminen yliopistokoulutukseksi ja johtamiskoulutuksen tarpeet sosiaali- ja terveydenhuollon alalla.


    5.2.3. Opetusyhteistyö, kansainvälinen vaihto ja valintojen kehittäminen

    Opetusyhteistyössä perustutkinto-opetuksesta tohtorikouluun valtakunnallinen Psykonet-yhteistyö on keskeisellä sijalla. Yhteisiä perusopintoja tullaan jatkamaan. Aineopintojen ja syventävien opintojen osalta yhteisopetusta tullaan lisäämään. Ammatillisten valmiuksien opetuksessa klinikkayhteistyötä kehitetään ja pyritään valtakunnalliseen yhteisopetukseen ensivaiheessa psykologisen arvioinnin ja psykoterapiamenetelmien luentojen osalta.
           Paikallista tiivistä yhteistyötä psykologikunnan ja paikallisten toimipaikkojen kanssa tullaan jatkamaan ja yhteistyömuotoja kehittämään vastavuoroisiksi (harjoittelunohjausseminaarit). Yliopiston sisäistä opetusyhteistyötä lisätään. Erityisesti lähitieteiden sosiaalipsykologian ja lääketieteen opetusyhteistyötä pyritään kehittämään. Edelleen osallistutaan tiedekunnan yhteiseen metodiopetukseen. Toimitaan tiedekuntatason metodiopetuksen ja metodisten tukipalvelujen lisäämiseksi.
           Uudet koulutukselliset haasteet huomioiden lisätään yhteistyötä opettajankoulutuslaitoksen (psykologian lukio-opetus), terveystieteen ja sosiaalipolitiikan laitoksen (johtajakoulutus) ja lääketieteen laitoksen (psykoterapiakoulutus) kanssa.
           Opiskelija- ja opettajavaihtoa lisätään luomalla opettajien henkilökohtaisiin tutkimus- ja opetuskontakteihin perustuva yhteysverkosto, jonka puitteissa vuosittain toteutuu yksi opettajavierailu ja opiskelijavaihto. Myös ulkomaisten opiskelijoiden mahdollisuuksia englanninkielisen opiskeluun lisätään.
           Opiskelijavalintoja kehitetään yhteistyössä tiedekunnan ja Psykonetin kanssa. Psykonetin piirissä on käyty keskusteluja yhteisvalinnasta, mutta toistaiseksi niissä ei ole päästy asiasta yksimielisyyteen. Laitokset ovat pitäytyneet nykyisen kaltaisissa valintamenettelyissään. Kuitenkin on tuotu esille, että yhteishaun mahdollisuudet, haasteet ja esteet, olisi kartoitettava. Myös laitoksella tarvitaan linjapäätöksiä siitä, millaisia valintakokeita tulevaisuudessa järjestetään, mitä tietoja ja taitoja kokeissa painotetaan sekä miten ne toteutetaan.


    5.2.4. Jatkotutkinto-opiskelun suunnitelmallisuuden tehostaminen

    Psykologian ammatillista lisensiaattikoulutusta parannetaan Psykonet-yhteistyönä. Keskeistä tulostavoitteiden kannalta on valmistumisen tehostaminen mm. sitomalla lisensiaattitutkielman tekeminen yhä useammin osaksi tutkimusryhmien työtä, seuraamalla henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPSU) toteutumista ja kehittämällä stipendijärjestelmää ja muita tukitoimia mahdollistamaan tutkinnon loppuun suorittaminen. Laitoksen kannalta on tärkeää, että lisensiaattitutkinnot ovat osa laitoksen virallista tulostavoitetta. Opetuksen järjestelyissä lisensiaattitutkintoa opiskelevien ammatillis-tieteellinen osaaminen otetaan paremmin perusopiskelijoiden käyttöön tarjoamalla mahdollisuuksia opetus- ja työnohjaustehtäviin. Erikoispsykologikoulutuksesta vastaavien opettajien kannalta tavoitteena on tutkimukseen ja opetukseen käytettävän ajan harmonisointi sekä tiivis ja suunnitelmien mukainen yhteistyö laitoksen, Psykonetin ja yliopiston tutkimusryhmien kanssa.
           Psykologian tohtorin koulukseen lisätään suunnitelmallisuutta seuraavin keinoin: 1) yksilö- ja/tai ryhmäohjausta tehostetaan, 2) seurataan aktiivisesti opiskelijoiden opintojen etenemistä ja ”haarukoidaan” etukäteen opiskelijoiden vuosittaista valmistumista, 3) integroidaan väitöskirjatyöntekijät työskentelemään yhä useammin laitoksen tutkimusprojekteissa, 4) etsitään aktiivisesti (yhteistyössä esim. yliopiston antamien tutkimuksen tukipalvelujen kanssa) kullekin väitöskirjatyöntekijälle rahoitusmahdollisuuksia ja 5) kannustetaan opiskelijoita hakemaan tutkijakoulupaikkoja sekä niiden oheispaikkoja. Laitoksella työskentelevien tohtoriopiskelijoiden osaamista hyödynnetään perusopetuksessa, mikä samalla tarjoaa heille mahdollisuuden kartuttaa opetuskokemustaan.


    5.2.5. Opetuksen seuranta ja laadunarviointi

    Opetuksen laadun arvioinnissa on useita alueita, joilla tarvitaan pitkäjänteistä kehitystyötä. Tällä hetkellä perusopintojen arviointia on suoritettu yhteistyössä muiden laitosten kanssa. Muun opetuksen osalta arviointia ei ole suoritettu kaikkien kurssien kohdalla eikä laitoksella ole käytetty yhtenäisiä arviointimenetelmiä. Laitoksen tulee käydä keskustelua siitä, mitä ja millä tavalla asioita halutaan arvioida ottaen huomioon yliopiston taholta tulevat vaatimukset opetuksen laadun arvioinnista.
           Opetuksen laadun arvioinnissa ja opetuksen kehittämisessä voidaan ajatella ainakin seuraavia vaihtoehtoja:

  • Kurssien ja opetuksen arviointiin kehitetään (lyhyt ja yksinkertainen) arviointilomake, jonka avulla sekä opettajat että opiskelijat saavat rakentavaa palautetta kurssien toimivuudesta.
  • Opiskelijoiden ammatillisia taitoja voidaan arvioida käytännön asiakastilanteissa saadun palautteen avulla. Tällaisia tilanteita ovat esim. psykologinen arviointi -kurssilla tehtävät harjoitukset ja interventiokurssin aikana saatu asiakaspalaute hoidosta. Näitä arviointeja toteutetaan jo tällä hetkellä ja niitä kehitetään edelleen.
  • Opiskelijoiden ammatillisia taitoja on arvioitu opetusklinikassa tehtyjen psykoterapian vaikuttavuustutkimusten avulla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että psykologian loppuvaiheen opiskelijat pystyvät hoitamaan asiakkaitaan tehokkaasti (ts. siten, että asiakkaiden tilassa tapahtuu myönteistä muutosta). Myös hoidoista saatu asiakaspalaute on ollut hyvin myönteistä. Hoidon arviointia tulee edelleen kehittää ja saatuja kokemuksia tulee hyödyntää suunniteltaessa arviointi- ja psykoterapiamenetelmien opetusta
  • Opiskelijoiden ammatillisia taitoja voidaan arvioida harjoittelunohjaajilta saadun palautteen sekä harjoittelusta vastaavan opettajan ja opiskelijan käymän harjoittelun loppukeskustelun avulla. Loppukeskustelussa voidaan myös arvioida koko koulutusta kentällä suoritetun 5 kuukauden harjoittelun jälkeen. Loppukeskusteluarviointeja on suoritettu usean vuoden ajan ja ne osoittavat, että harjoittelijat ovat selvinneet hyvin psykologin tehtävistä harjoittelun aikana. Loppukeskusteluista saatua palautetta on myös hyödynnetty tutkinnon uudistuksen yhteydessä, jolloin opetusohjelmaan tehtiin useita muutoksia. Näitä arviointimenetelmiä tulee edelleen kehittää.

  • 6. Tutkimuksen ja opetuksen voimavarat


    6.1. YLIOPISTON JA TIEDEKUNNAN TUKI

    Laitos odottaa yliopiston tukea erilaiseen strategiseen kehittämistyöhönsä. Yliopiston tavoitteet post doc -virkojen luomiseksi ovat erittäin kannatettavia hakkeita. Laitos pitää tärkeänä, että myös jatkossa yliopisto (tukisäätiö) tukee laitoksilla tehtäviä väitöskirjatöitä apurahojen muodossa. Tämän lisäksi laitos esittää, että yliopisto kykenisi ohjaamaan laitoksille maksuttomia kielentarkastuspalveluita ja erilaisiin tietokoneohjelmiin perehdytystä tarpeen mukaan. Yliopiston tuki ulkopuolisen rahoituksen hankkimiseksi mm. rahoituslähteiden selvittämisen, budjetin laadinnan jne. muodossa nähdään myös tärkeäksi.
           Psykologian laitos katsoo, että yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan olisi ensi tilassa päivitettävä kykynsä tarjota kvantitatiivisten menetelmien asiantuntemusta. Esimerkiksi tiedekunnan metodiopetuksen tarjonta sisältää jatkokoulutustasollakin ainoastaan perusmenetelmien opetusta, joka kuuluu psykologian koulutusohjelmassa perustutkintoon. Tiedekunnan tulisikin palkata tilastomenetelmiin ja niiden käytön soveltamiseen perehtynyt asiantuntija, joka kykenisi paitsi huolehtimaan tiedekunnan ko. menetelmien opettamisesta perustutkinto- ja jatkokoulutustasolla, myös tarjoamaan konsultaatioapua laitosten tutkijoille. Laitos näkee tämän ensiarvoisen tärkeänä tiedekunnan piirissä tehtävän tutkimuksen tason ylläpitämiseksi, sillä tilastomenetelmien ja eri ohjelmistojen kehitys (esim. MPlus) on nopeaa ja tarvitsisi näin alan asiantuntijan. Tällaisen järjestelyn avulla olisi mahdollista myös huomattavassa määrin yhtenäistää ja parantaa tiedekunnan yhteisiin opintoihin kuuluvien metodiopintojen sisältöä.
           Opetuksen toteuttaminen laadullisesti korkeatasoisena ja laaja-alaisena vaatii opetushenkilöstön selvää lisäämistä, eli laitoksen perusvoimavarojen ja toimintamenomäärärahojen lisäämistä. Määrärahojen jaossa olisi otettava huomioon psykologian erityisluonne. Koska koulutamme terveydenhuollon ammattihenkilöitä, laillistettuja psykologeja, se asettaa opetukselle erityisvaatimuksia. Esimerkiksi koulutus sisältää paljon yksilö- ja pienryhmäohjausta. Myös psykologisen testausvälineistön kehityksen myötä välineistöä on jatkuvasti päivitettävä. Psykologisten sovellusten laajan kentän vuoksi pienen laitoksen oman henkilökunnan turvin on mahdotonta kattaa koko kenttää. Tämä luo paineita tuntiopetukseen. Psykologinen tutkimus – erityisesti kokeellinen tutkimus – on myös laboratiivista, mikä luo tarvetta laitehankintoihin.


    6.2. HENKILÖKUNNAN RAKENNE JA RAHOITUS

    6.2.1. Laitoksen virkarakenteen kehittäminen

    Opetussektoreittain laitoksen virat jakautuvat vuonna 2006 seuraavasti:
    1. Kasvatus-, kehitys- ja persoonallisuus: professori, yliassistentti, lehtori
    2. Terveyspsykologia ja mielenterveys-psykologia: professori, lehtori
    3. Kognitiivinen ja neuropsykologia: professori, osa-aikainen (50 %) Psykonet lehtori
    4. Työ- ja organisaatiopsykologia: professori, osa-aikainen (50 %) Psykonet-professori (1.1.2007 alkaen)
    5. Psykologian tutkimusmenetelmät: yliassistentti
           Lisäksi laitoksella on yliassistentti, joka huolehtii Täydennyskoulutuskeskuksen psykologian opetuksesta.
           Viroista kaksi lehtoraattia on selkeästi kohdennettu ammatillisiin opintoihin. Näistä toisen asiantuntemus painottuu lasten ja toisen aikuisten arviointiin ja interventioihin. Tavoitteena on kehittää virkarakennetta siten, että kullakin alueella (1–4) toimii professorin lisäksi kaksi muuta opettajaa (lehtori/yliassistentti). Tämän lisäksi tavoitteena on, että yksi professoreista on suuntautunut ammattikäytännön kehittämistutkimukseen ja ammattikäytännön opetukseen. Virkarakenteen kehitystavoite merkitsee vähintään kolmen yliassistentin lisäystä laitoksen virkoihin. Myös täydennyskoulutuskeskuksen avoimen yliopiston psykologian opetuksen yliassistentin tehtävä pyritään vakinaistamaan.
           Viroista kiireellisimmät ovat kognitiivisen ja neuropsykologian sektorille sijoittuva yliassistentti sekä työ- ja organisaatiopsykologian yliassistentti. Ensin mainittu yliassistentti tarvitaan erityisesti sosiaalisen kognition ja emootioiden perustutkimuksen tutkimuslinjalle (HIP-laboratoriossa tehtävä tutkimus). Tämä toimenpide tulee merkitsevällä tavalla vahvistamaan HIP-laboratorion piirissä tehtävää tutkimusta ja sen mahdollisuutta toimia jatkokoulutusta antavana tutkimusympäristönä. Työ- ja organisaatiopsykologian yliassistentti vastaisi työ- ja organisaatiopsykologiseen tietämykseen kohdistuvaan lisääntyneeseen tarpeeseen. Samalla se profiloisi laitosta alueelle, joka sopii hyvin Tampereen yliopiston profiiliin yhteiskunnallisesti suuntautuneena yliopistona. Tämä painopiste erottaisi myös Tampereen yliopiston psykologian laitoksen muista psykologian laitoksista, joissa ala on heikosti edustettuna.
           Kaikkiaan laitoksen henkilöstön rekrytoinnissa tullaan ottamaan huomioon laitoksen tutkimustoiminnan aktiivinen kehittäminen ja suuntaaminen. Virkojen alan/tehtäväpiirin määrittely laitoksen tutkimustoimintaa tukevaksi on merkittävä tapa, jolla laitos voi strategisesti ohjata tutkimustoimintansa kehittämistä. Tavoitteena onkin hyvissä ajoin ennen virkojen auki julistamista käydä periaatteellista keskustelua kunkin viran suuntaamisesta strategiassa esitettyjen periaatteiden mukaisesti.


    6.2.2. Muut kehittämistoimet

    Psykologian laitos pyrkii antamaan opetus- ja tutkimushenkilökuntaan kuuluville matka-avustuksia kotimaisiin ja kansainvälisiin kongresseihin osallistumiseksi silloin, kun matkoihin liittyy oma esitys. Opetussuunnitelma ja opetusohjelma pyritään rakentamaan niin, että ne mahdollistavat yhden periodin mittaisen tutkimusvapaan lukuvuodessa jokaiselle opettajalle. Laitos tukee ulkopuolisella rahoituksella palkattuja/työskenteleviä tutkijoita tarjoamalla mahdollisuuksien mukaan tilat, toimisto- ja tietotekniikkapalvelut.
           Koska pienen laitoksen resurssit ovat rajalliset, tarvitaan koko henkilöstön osallistumista opetustehtäviin. Psykologian laitoksen jatkokoulutettaville ja tutkijoille tullaan tarjoamaan pienimuotoisia oman erikoisalan opetustehtäviä, mikä kehittää heidän opettajakokemustaan. Opetusvalmiuksien kehittäminen liitetään myös osaksi jatkotutkintovaatimuksia.
           Ammatillisten opintojen tueksi PSYKEen pyritään saamaan osin omalla toimintarahoituksella ja osin yliopiston kehittämismäärärahalla kaksi kokoaikaista, määräaikaista tutkijapsykologin tointa: psykoterapiaan ja lasten kuntoutukseen. Virat määritellään erikoistumisviroiksi ja niiden kesto on 2–4 vuotta. Erikoistumisvirassa toimiva tutkijapsykologi tekee lisensiaatin tutkielmansa/väitöskirjansa PSYKEn projekteissa ja psykologityönsä ohessa antaa opetusta ja työnohjausta perustutkinto-opiskelijoille ammatillisissa opinnoissa. Tutkijapsykologin tutkimus liittyy tutkimuksen painopistealueisiin 1) sosiaalinen kognitio, emootiot ja sosiaalinen toimintakyky (kuntoutus) ja 3) mielenterveys ja interventiot (psykoterapia).
           Edelleen tavoitteena on PSYKEn harjoittelijan viran muuttaminen apulaispsykologin viraksi. Tavoitteena on kahden apulaispsykologin palkkaamien omalla toimintarahoituksella vuosittain 6–12 kk:n ajaksi sekä psykoterapian että lasten kuntoutuksen tehtäviin. Psykologian kandidaatin tutkintovaatimuksiin kuuluvan tutkimus- ja ammattityön harjoittelun voi myös suorittaa PSYKEssä. Kandidaatti-harjoittelijoita otetaan tarpeen mukaan, vähintään neljä vuodessa.

     

    Päivitetty ke 20.2.2008
     
    Ylläpito: soc.info@uta.fi
    Muutettu: 22.6.2011 12.07 Muokkaa

    Tampereen yliopisto

    Tampereen yliopisto
    03 355 111
    kirjaamo@uta.fi


    KARVI-auditoitu HR Excellence in Research

    YLIOPISTO
    Tutkimus
    Opiskelijaksi
    Ajankohtaista
    Yhteistyö ja palvelut
    Yliopisto

    AJANKOHTAISTA
    Aikalainen
    Avoimet työpaikat
    Rehtoriblogi
    Tampere3

    PALVELUT
    Aktuaarinkanslia
    Avoin yliopisto
    Hallinto
    Kansainvälisen koulutuksen keskus
    Kielikeskus
    Kielipalvelut
    Kirjaamo
    Kirjasto
    Liikuntapalvelut
    Viestintä
    Tietohallinto
    Tutkimuspalvelut
    Täydennyskoulutus
    Tietoarkisto
    » lisää palveluita

    OPISKELU
    Opetusohjelma
    Opinto-oppaat
    Opiskelijan työpöytä

    SÄHKÖISET PALVELUT
    Andor-hakupalvelu
    Uusi lainasi
    Intra
    Moodle (learning2)
    NettiOpsu / NettiRekka
    NettiKatti
    Sähköinen tenttipalvelu
    TamPub
    Office 365 webmail
    Utaposti webmail
    Wentti