Sisältöön
tampereen yliopisto: yhteiskuntatieteiden tiedekunta: tutkimus: historiatiede: tutkimusprojektit: argumenta:
Yhteiskuntatieteiden tiedekuntaTampereen yliopistoYhteiskuntatieteiden tiedekunta
Argumenta

 

Halpa vesi vai hyvä palvelu?

 

IEHG-ryhmä, YKY, Tampereen yliopisto, isännöi 11.5. Vesi ja yhdyskunnan kehitys -seminaarisarjan viidettä seminaaria.

Yhteensä päivän aikana Argumenta-seminaarisarjan viidettä tilaisuutta saapui kuulemaan reilut 30 henkilöä.

Tietoa ja koulutusta tarvitaan

Päivän ensimmäisen esitelmän piti professori Johannes Haarhoff, University of Johannesburg: "Social equality and opportunity versus environmental concerns: a political dilemma".

Työkaluja water governanceen eli hyvään vesihallintoon tarvitaan kipeästi. Tarvitaan myös mallia veden hinnan muodostamiseen ja veteen liittyviin arvoihin, korosti Haarhoff. Water policy, vesipolitiikka, ei riitä yksin, ei myöskään säätelyinstrumentit eli regulointi. Tarvitaan laajempaa tietoisuutta asioista sekä koulutusta.
Malli veden hinnoitteluun voi muodostua useista eri asioista. Ensin täytyy kuitenkin määritellä, onko vesi erityistapaus? Savanije 2002 toteaa, että vesi on erityinen, sitä on vähän, sitä ei voi tehdä lisää eikä sitä voi vangita, vesi on systeemi, emme voi pakata vettä pienempään tilaan, se on mitä on ja se ei ole vapaasti liikuteltavaa tai kaupattavaa ja kaiken tämän lisäksi se on monimutkainen asia.

HaarhoffLOW.jpg

(Professori Johannes Haarhoff)


Veden hinta koostuu useista eri komponenteista (supply cost, economic cost, full cost). Veden arvo myöskin koostuu lukuisista komponenteista (intriinsic value, adjustment for societal objectives, benefits from indirect uses, next benefits from returns flows, values to water use).
Haarhoff myös haastoi kuulijat miettimään mikä on kestävää kehitystä. Ovatko "cost of water" & "value of water" miten syhteessa toisiinsa. Veden arvo on huomattavasti enemmän kuin veden hinta on.


Professori Johannes Haarhoff myös käsitteli Etelä-Afrikan taustoja, ihmisiä, ympäristöä, vesivaroja ja vesivarojen hallintaa. Etelä-Afrikassa on hyvin paljon terveyteen liittyviä ongelmia, mm. imeväiskuolleisuus on huomattavasti suurempi kuin muissa keskitulon maissa. Etelä-Afrikan imeväiskuolleisuus on 13 kertaa suurempi tällä hetkellä kuin Suomessa. Myös elinikäodote on huomattavasti alhaisempi, naisilla hieman yli 50 vuotta ja miehillä n.50 vuotta. Myös työttömyys on erittäin vakava ongelma.


Noin 40% eteläafrikkalaisista elää köyhyydessä.
Nämä ja monet muut ongelmat saadaan ratkaistua vain poistamalla köyhyys.
Ympäristöongelmia on useita. Esimerkiksi kaivosteollisuus aiheuttaa runsaasti ympäristöongelmia. Acid mine drainage, AMD, on valtava ongelma. Vesi täyttää hylätyt kaivokset ja saastunut vesi, jonka pH on tasolla 2-3 ja sisältää paljon sulfaatteja, metalleja ja jopa radioaktiivisia aineksia, pääsee vesistöihin.

What was cheap in state-socialism

Seuraava esitelmöitsijä oli MA Viktor Pál, TAY, IEHG:
"What was cheap in state-socialism: To pay the pollution fine, or to modernize waste-water treatment? A history of water pollution fines in Hungary in the 1960s."
This presentation was based in his doctoral dissertation, it will be finalised soon.
Pál stated that among many other things that it is still a strong-holding view that environmental protection was marginal in East Central Europe (ECE) during state-socialism. In the past decade it has been discovered by a handful of works, most notably by Zsuzsa Gille and Petr Pavlínek, that environmental protection was acknowledged by the ECE communist regimes. However, the socialist system did not provide viable environmental protection solutions and eventually led to ecological depletion.

According to Pál by the early 1960s ECE and Western states were in the building process of their water protection systems. ECE water protection systems were based on similar principles and technological-scientific knowledge as their Western counterparts. For example in Hungary various decrees and the First Water Protection Law in the year 1964 were legislated. In the 1960s water protection was institutionalized in Hungary and it began to have a day-to-day impact on industrial plants.

He also stated, that because ECE production systems were already out of date when they were built up in the 1950s, they were not able to compete with their Western and Nordic counterparts. This was also true for the system of water protection. In some cases the regimes were able to finance up to date production and water protection systems, but generally production units and methods of water protection became obsolete from a Western European and Nordic perspective. Low efficiency did not mean low level of importance. Water pollution had been a important concern in ECE from the second half of the 1950s. This all suggests, that we might need to re-evaluate our understanding of the human-nature relationship in state-socialism.
He concludes that the problem of waste water in state socialis was 1) by-products remain unused in production
2) v when discharged cause environmental harm
3) Costly waste water treatment systems are build and water is taken from far away sources.
etc..
More about this matter from the YFJEH-journal in near future.
www.uta.fi/finnishenvironmentalhistory

PalLOW.jpg

(MA Viktor Pál)

Kohti kestävämpiä vesihuollon periaatteita

Päivän kolmannessa esitelmässä dosentti Tapio Katko, TTY, puhui aiheesta: "Kohti kestävämpiä vesihuollon periaatteita".

Katko kertoi muun muassa, että pitkän aikavälin tarkastelua tarvitaan. Nyt monet asiat esitetään suurimpina haasteina koskaan vaikka pitkällä aikavälillä tarkasteltuna suurin ratkaisuja on tarvinnut aiemminkin tehdä.
Vesihuolto on muutakin kuin yksityinen tai julkinen hyödyke. Vedellä on lukuisia funktioita.

Katko teki vesimaksuista kehitysmaissa väitöskirjansa 21 vuotta sitten. Erityisesti kehittyvissä maissa: jokaisen tulee maksaa vedestä tavalla tai toisella. Ei välttämättä kuitenkaan samaan aikaan, samaa määrää tai samalla tavalla.
Kustannusminimi on äärimmäisen harvoin edullisuusoptimi. Sen sijaan, että puhutaan kustannuksista, pitäisikin puhua arvoista. Mitä me todella haluamme?

Pitkälti epäonnistuneita politiikkatason asioissa on ollut mm. ilmaisen veden politiikka ja yksityistämispolitiikka. Ne hyvin pitkälti osoittautuivat erpäonnistuneiksi. Kansalaisen kannalta on kehityksessä tässä asiassa menetetty puoli vuosisataa vaikka pitkää historiallista kokemusta olisi ollut käytettävissä hyvin pitkältä aikaväliltä.

Tarkemmin asiasta myöhemmin YFJEH-lehdessä.

KatkoLOW.jpg

(Dosentti Tapio Katko)

Vettä, voita vai sähköä?

Seminaaripäivän neljännessä esitelmässä luennoi TkT Riikka Rajala, TAY: "Vettä, voita vai sähköä?"
Veden hinnasta Rajala käytti esimerkkinä Hämeenlinnan veden hintaa. Hän käsitteli hinnan vaihtelua 100 vuoden aikana. Vesilaitos perustettiin Hämeenlinnaan 1910. Indeksikorjatun hinnan muodostus meni siten, että alussa vesi oli suhteellisen kallista. Alkuvuosien jälkeen hinta halpeni kunnes se 1970-luvulta alkaen alkoi taas kallistua. Tällä hetkellä vesi on suurin piirtein yhtä kallista elinkustannusindeksillä korjattuna kuin 1910. Lähtökohtaisesti vesi on aina mitattu ja laskutus on perustunut kulutukseen. Nyt myös kerrostaloihin saadaan huoneistokohtaisia mittareita.


Veden lämmittäminen maksaa erikseen. Veden lämmittäminen noin 55 -asteiseksi maksaa n.4-5 euroa. Sähkön hinnalla on siis suuri merkitys kokonaisuuden kannalta. Sähkön hinta on muuttunut rajusti alkaen tarkastelun alkuvuodesta 1911. Aluksi sähkö oli hyvin kallista, mutta vuoteen 1995 mennessä hinta oli laskenut noin yhteen kahdeskymmenesosaan elinkustannusindeksillä korjattuna. Vuodesta 1993 alkaen nykyhetkeen tarkasteltuna kotitalouskäyttäjän ja sähkölämmittäjän hinta on noin kaksinkertaistunut. Voita on jatkuvasti saanut ns. työmiehen palkalla tarkasteluaikana enemmän ja enemmän. Kulutukseen vaikuttavat kuitenkin monet muutkin tekijät kuin hinta. Esimerkiksi voin kulutus on laskenut yli 10 kilosta vuodessa per henkilö noin kolmeen kiloon. Asenteet vaikuttavat myös veden kulutukseen, ei vain hinta. Asumiseen ja energiaan menee yli neljännes menoista tällä hetkellä. Kylmä ja lämmin vesi on noin 18 % näistä menoista, sähkö n.6%. Esimerkikis Ylöjärvellä nyt saa yhdellä eurolla kylmää vettä ja jätevedenpuhdistusta 250 litraa, voita 330 g tai yleissähköä 9,6kWh. Kuluttajan näkökulmasta muuten kehitys on ollut toivottavaa, mutta sähkön osalta viime vuosien kehitys on ollut epätoivottava.

Tuleeko halpa vesi kalliiksi?

Päivän viides esitelmä: DI Ossi Heino, TTY: "Tuleeko halpa vesi kalliiksi?
Heino aloitti esitelmänsä kahta ongelmakenttää kuvaavalla lainauksella: "Meiltä ei koskaan puutu rahaa, kun on kyse mieliteoista ainoastaan hyödyllisen ja välttämättömän hinnasta me marisemme". Näin totesi Honoré de Ballzac. Alf Rein puolestaan kertoi, että hintakäsitys muodostuu siitä, mihin on totuttu.

Heinon mukaan veden hinnoittelu ei ole pelkästään taloustieteellinen ongelma, vaan moniulotteinen ja kompleksinen asia. Vesi on myös elämän ehto, sitä ilman ei voi elää. Suomessa olemme tavallaan mukavan ongelman edessä, sillä meillä on vettä saatavilla johonkin hintaan.

Halvan veden hinta on historiallinen ilmiö, erityisesti 1950-l Yhdysvalloissa keskusteltiin vesialan ammattilehdissä laajasti siitä, että vesi on liian halpaa. Pohdittava olisikin, mitä eroa on hinnalla ja kustannuksilla. Vertaa autokauppaan, kustannukset eivät pysähdy kaupankäyntiin. Jos taas verrataan virallista autokauppaa ja autojobbaria, jobbarilta saa auton halvemmalla hinnalla, mutta kustannukset voivat koitua todella kalleiksi. Sama analogia pätee veteen. Adam Smith mietiskeli, miksi ihmiset ovat halukkaita maksamaan timanteista paljon enemmän kuin vedestä, vaikka vesi on elintärkeää, timantit eivät. Kyseessä on ns. vesiparadoksi. Vesihuollolta ei puutukaan rahaa vaan prioriteettaja ja arvostusta.

Elämme sosiaalisten ja markkinatalouden pelisääntöjen maailmassa eli kahdessa maailmassa samaan aikaan. Kun maailmat sekoittuvat, ollaan ongelmissa.Niin kauan kuin maailmat ovat erillään, ei tule ongelmia. Vesihuoltoon liittyy hyviä ja lämpöisiä, rahassa mittaamattomia arvoja. Samalla kuitenkin vaikuttavat taloustieteelliset realiteetit. Ollaan epämukavuusvyöhykkeellä.
Uutisjutun saa tehtyä kun esimekiksi kyseessä on suuri näkyvä, äänekäs, skandaalimainen asia. Hiljaisista, mukavista asioista on vaikea saada uutista. Dobellin 2010 mukaan on olemassa asioita, joita on helppa aliarvostaa ja yliarvostaa. Esimerkiksi joidenkin kymmenien kuolema vuosittain lento-onnettomuuksissa on suurempi uutinen kuin miljoonien kuolema vesi- ja sanitaatio-ongelmissa. Jos hiljaisia tapahtumia ja vähemmän mediaseksikkäitä asioita ei uutisoida niin todennäköisyys suurien ongelmien kärjistymiseen entuudestaan kasvaa entisestään.

Lyhyen tähtäimen ratkaisuja on helpompi tehdä kuin pitkän aikavälin ratkaisuja. Alf Rehnin mukaan todellinen johtaja pystyy tekemään pitkän aikavälin ratkaisuja vaikka ne lyhyellä aikavälillä toisivatkin ns. lokaa niskaan.
Hitaissa prosesseissa on vaikea tarttua päätöksien tekoon vaikka seuraukset toimettomuudesta olisivatkin tiedossa. Nyt verkostojen ikääntyminen on monella tapaa vaikea asia tarttua. Aristoteles on todennut, että on todennäköistä, että jotain epätodennäköistä tapahtuu.

Kannattaisi kehittää järjestelmä, joka kestää muutoksia mahdollisimman hyvin. Kannattaa pelata varman päälle. Vrt. ihmisilläkin on kaksi keuhkoa jne vaikka yhdelläkin joten kuten pärjättäisiin.

HeinoLOW.jpg

(DI Ossi Heino)

Puhdas keho, epäpuhdas mieli

Päivän viimeisessä esitelmä oli: Dosentti Pekka Masonen, TAY: ”Puhdas keho, epäpuhdas mieli: japanilainen kylpyläkulttuuri länsimaisin silmin”.

Japanissa kylpeminen on vastaava asia kuin saunominen Suomessa. Siihen liittyy arvoja ja mystifiointia. Kylpykulttuuri on osittain peräisin Kiinasta, tosin Japanissa on hyödynnetty luonnon kuumia lähteitä todennäköisesti niin kauan kuin ihmisiä Japanissa on ollut.

Japanilaiseen kylpykulttuuriin liittyy uskonnollinen perusta, joka voidaan nähdä edelleen joissakin arkisissa tavoissa.
Kun japanilaiset palaavat pitkältä matkalta, he mielellään heti peseytyvät ensimmäiseksi kotiin palattuaan. Kyse on enemmästä kuin konkreettisesta peseyrtmisestä. Shintolaisuudessa rituaalikylpemisessä puhdistaudutaan.Esimerkiksi edelleen japanilaisissa sairaaloissa hoitohenkilökunta ei koske vainajiin, vaan erillinen henkilökunta tekee tämän.

Nykymuotoinen kylpykulttuuri syntyi 1600-luvulla kaupungeissa. Edo oli väkiluvultaan 1600-luvulla maailman suurin kaupunki miljoonalla asukkaallaan. Tulipaloissa kuoli tuhansia ihmisiä. Tulipalojen välttämiseksi puukaupungin viranomaiset kielsivät rahvasta lämmittämästä kylpyvettä palovaaran pienentämiseksi. Siksi kaupunkiin, nykyään Tokiona tunnettuun kaupunkiin, syntyi antiikin Rooman kylpylöihin verrattavia yleisiä kylpylöitä.
Yleensä kylpylässä oli yksi suuri lämmitetty allas, joka oli kaikille yhteinen, samoin pukeutumistilat olivat yhteinen. Henkilökunta puuttui seksuaaliseen häirintään. Alastomuudesta ei tehty numeroa.Seksuaalista häirintää toki esiintyi, mutta siihen puututtiin. Yläluokalla oli omat yksityiset kylpylänsä.

Kun 1850-luvulta alkaen Japaniin alkoi saapua länsimaalaisia. Kylpykulttuuri näytti omituiselta länsimaalaisista, sillä länsimaissa peseytyminen oli yksityinen tapahtuma ja alastomuuteen suhtauduttiin kielteisesti. Kuitenkin alastomuutta myös esiintyi lansimaissa, porvarillinen kulttuuri kuitenkin paheksui alastomuutta voimakkaasti.

Länsimaisten mielestä japanilaiset olivat siveettömiä, sillä he esiintyivät kylpylöissä alasti ja suhtautuivat seksiin välittömästi. Länsimaalaiset matkakirjailijat kirjasivat kokemuksiaan ja kuvailivat kokemuksiaan järkyttävinä, kuitenkin liki kaikki menivät kylpylään "antropologista tutkimusta varten", osa jopa uudelleen.
Mannereurooppalaisia alastomuus ei kauhistuttanut samassa mittakaavassa kuin anglosakseja. Ensimmäiset osasivat tulkita näkemänsä oikein, alastomuus kylpylöissä ei mannereurooppalaisten mukaan kuvastanut moraalittomuutta heidän mukaansa.


Venäjän sotalaivastossa palvelleista suomalaisista, jotka vierailivat Japanissa, ei valitettavasti kukaan raportoinut näkemästään. Suomalaiset lähetystyöntekijät eivät tuominneet japanilaisten kylpykulttuuria.
Japanilaisilla oli hyvin tarkat rajat säädylliselle ja säädyttömälle. Japanilaisten mielestä 1860-l länsimaisten naisten asut olivat rivoja, sillä ne korostivat rintoja. Myös länsimaisten tapa suudella ja kosketella toisiaan julkisesti oli japanilaisista säädytöntä. Vieläkin julkiset hellyydenosoitukset koetaan yksityiseksi asiaksi.

Vuonna 1869 yhteiskylpeminen kiellettiin suur-Tokion alueella ja 3 vuotta myöhemmin yhteiskylpeminen kiellettiin koko maassa. Kysymys oli Japanin brndistä, tarkoitus oli miellyttää ulkomaita. Japanilaiset vastustivat tätä ja muita muutoksia. Viranomaiset myös valvoivat, että länsimaalaisia käytäntöjä kohti todella mentiin, sakon uhalla.

Toisen maailmansodan jälkeen elintaso alkoi nopeasti nousta ja kylpyhuoneet alkoivat yleistyä myös omissa asunnoissa. Vielä 1960-lopulla Tokiossa yli puolesta asunnoista puuttui kylpymahdollisuus, vesi ja wc toki oli. Oli käytävä yleisessä kylpylässä, naiset ja miehet eri osastolla. 1980-luvulla vain 20% tokiolaisista oli vailla omaa kylpyhuonetta. Nykyisin kaikissa uusissa rakennuksissa on oma kylpyhuone. Samaa tahtia omien kylpyhuoneiden yleistymisen myötä yleiset kylpylät vähenevät.
Kylpeminen on siis yksityistynyt. Tämä on johtanut myös ns. häveliäisyyden lisääntymiseen, vastaava kehitys on tapahtunut Suomessa. Suomessakin on harvinaista olla alasti vieraiden nähden. Siihen eivät nuoret ole tottuneet kummassakaan maassa.

 

Halpa vesi vai hyvä palvelu?

perjantai 11.5.2012

Tampereen yliopisto, sali B1097

 

Ohjelma:

9.30             Aamukahvi

10.00            Seminaarisarjan avaus: dosentti Petri Juuti, dosentti Tapio Katko ja TkT Riikka Rajala

10.15            Professori Johannes Haarhoff, University of Johannesburg: "Social equality and opportunity versus environmental concerns: a political dilemma"

11.15            MA Viktor Pál, TAY: "What was cheap in state-socialism: To pay the pollution fine, or to modernize waste-water treatment? A history of water pollution fines in Hungary in the 1960s."

12.00            Lounas (omakustanteinen)

13.00            Dosentti Tapio Katko, TTY: "Kohti kestävämpiä vesihuollon periaatteita"

13.45            TkT Riikka Rajala, TAY: "Vettä, voita vai sähköä?"

14.30            Kahvitauko

14.45            DI Ossi Heino, TTY: "Tuleeko halpa vesi kalliiksi?"

15.30            Dosentti Pekka Masonen, TAY: ”Puhdas keho, epäpuhdas mieli: japanilainen kylpyläkulttuuri länsimaisin silmin

16.15            Loppukeskustelu

17.00            Seminaari päättyy

Suomen Kulttuurirahasto tukee seminaarisarjan järjestämistä Argumenta-rahoituksella.

http://www.uta.fi/yky/tutkimus/historia/projektit/argumenta

Tilaisuudet ovat kaikille avoimia ja maksuttomia. Tilaisuuksiin ei tarvitse ilmoittautua.

Olemme myös Facebookissa.

 

 

Argumentalogo.jpg

 
Ylläpito: soc.info@uta.fi
Muutettu: 10.8.2015 14.45 Muokkaa

Tampereen yliopisto

Tampereen yliopisto
03 355 111
kirjaamo@uta.fi


KARVI-auditoitu HR Excellence in Research

YLIOPISTO
Tutkimus
Opiskelijaksi
Ajankohtaista
Yhteistyö ja palvelut
Yliopisto

AJANKOHTAISTA
Aikalainen
Avoimet työpaikat
Rehtoriblogi
Tampere3

PALVELUT
Aktuaarinkanslia
Avoin yliopisto
Hallinto
Kansainvälisen koulutuksen keskus
Kielikeskus
Kielipalvelut
Kirjaamo
Kirjasto
Liikuntapalvelut
Viestintä
Tietohallinto
Tutkimuspalvelut
Täydennyskoulutus
Tietoarkisto
» lisää palveluita

OPISKELU
Opetusohjelma
Opinto-oppaat
Opiskelijan työpöytä

SÄHKÖISET PALVELUT
Andor-hakupalvelu
Uusi lainasi
Intra
Moodle (learning2)
NettiOpsu / NettiRekka
NettiKatti
Sähköinen tenttipalvelu
TamPub
Office 365 webmail
Utaposti webmail
Wentti