Tunnettuja yliopistolaisia

Tunnettuja yliopistolaisia

Tampereen yliopistossa ja sen edeltäjässä Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa ovat työskennelleet monet kotimaassa ja ulkomailla arvostetut tutkijat, suomalaisen tieteen ja yliopiston kehittäjät - ja suuret persoonallisuudet.

Tutkijoita ja persoonallisuuksia

Yliopiston kehittäjänä muistetaan etenkin rehtori Paavo Koli (rehtorina 1962-68). Koli oli paitsi aktiivinen ja rohkea korkeakoulupoliitikko, myös sosiologian professori (virassa 1961-1969) ja sodanaikaisista ansioistaan Mannerheim-ristin ritari. Jarmo Visakorpi (rehtorina 1981-1987 ja 1993-1996) puolestaan oli kutsuttu käynnistämään lääketieteen opetusta Tampereella 1972 ja hän kehitti ja puolusti tiedekuntaa koulutuksen supistamisaikeita vastaan kolmen vuosikymmenen aikana. Visakorpi oli lastentautiopin professorina virassa 1975-1996.

Yhteiskuntatieteilijöistä tunnetuimpiin kuuluu sosiaalipolitiikan professori Armas Nieminen (virassa 1956-1976), joka analysoi sosiaalipolitiikan teoreettisia perusteita ja historiallisia perinteitä ja oli myöhemmin tunnettu sosiaalityön tutkija. Nieminen toimi yliopiston rehtorina 1957-1962 ja kanslerina 1978-1984.

Sosiaalipsykologian professori Antti Eskola (virassa 1966-1997) kuuluu suomalaisen sosiologian ja sosiaalipsykologian tutkimuksen keskeisiin kehittäjiin. Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitoksen johtaja Yrjö Littunen (virassa 1962-1989) tunnetaan monitieteisen yhteiskuntatutkimuksen kehittäjänä. Työpsykologian ja -sosiologian professori Liisa Rantalaiho (virassa 1989-1998) tunnetaan puolestaan tutkijakouluttajana ja naistutkimuksen kehittäjänä. Hänen tutkimusalaansa oli suomalainen sukupuolijärjestelmä erityisesti palkkatyön ja hyvinvointivaltion näkökulmasta. Muun muassa puolueideologioita tutkinut valtio-opin professori Olavi Borg (virassa 1969-1998), oli myös aktiivinen poliittinen osallistuja, kansanedustaja ja liberaalisen puolueen varapuheenjohtaja.

Tiedotusopin professorikolmikko Kaarle Nordenstreng (virassa 1971-2009), Pertti Hemánus (virassa 1973-1997) ja Veikko Pietilä (virassa 1975-2004) on tutkinut yhteiskunnan ja joukkotiedotuksen suhteita. He ovat olleet kansallisesti ja kansainvälisesti aktiivisia oman alansa suunnannäyttäjiä.

Aikuiskasvatuksen professori Urpo Harva (virassa 1946-1973) oli alansa uranuurtajia Suomessa ja myös tunnettu kasvatusfilosofian ja etiikan tutkija. Harva toimi Yhteiskunnallisen korkeakoulun rehtorina 1945-1948. Suomalaisen aikuiskasvatuksen kehittäjiin kuuluu myös hänen myöhempi seuraajansa, aikuiskasvatuksen professori Aulis Alanen (virassa 1986-1990), jonka tutkimusalaa oli aikuisten omaehtoinen, vapaa-aikana tapahtuva opiskelu.

Historian professori Viljo Rasila (1976-1989) oli Yhteiskunnallisen korkeakoulun oma kasvatti, torppareiden ja työväen historian tutkija ja Yhteiskunnallisen korkeakoulun historian kirjoittaja. Kirjallisuudenhistorian professori Unto Kupiainen (virassa 1950-1961) tunnetaan myös runoilijana. Germaanisen filologian professori Lauri Seppänen (virassa 1968-1991) toimi yliopiston vararehtorina 1972-1975. Hänen tutkimusalaansa olivat keskiajan saksan kieli ja keskiajan kielifilosofia.

Kansanperinteen, erityisesti kansanmusiikin professori Erkki Ala-Könni (kansanperinteen laitoksen johtajana 1965-1974, 1977-1981), professorina 1975-1977) tunnetaan soittimien keräilijänä ja suomalaisen pelimannimusiikin ja kansansoittimien tutkijana. Kansanperinteen laitos sai alkunsa hänen lahjoitettuaan kokoelmansa Yhteiskunnalliselle korkeakoululle.

Kansantaloustieteen, erityisesti kansainvälisen talouden professori Pekka Ahtiala (virassa 1968-1999) on kansainvälisesti tunnettu talouspolitiikan asiantuntija. Hän on toiminut muun muassa useiden maiden keskuspankkien ja Maailmanpankin neuvonantajana ja Kansainvälisen valuuttarahaston asiantuntijajäsenenä.

Filosofian, erityisesti logiikan ja tietoteorian professori Raili Kauppi (virassa 1969-1985) oli Suomen ensimmäinen filosofian alalta väitellyt nainen. Hän oli paitsi alansa uranuurtajia Suomessa, myös innostava opettaja, joka muun muassa aloitti Tampereen kaupunginkirjaston filosofian illat 1985.

Tilastotieteen professori Eino Haikala (virassa 1970-1980) oli arvostettu tilastotieteilijä ja värikäs luennoitsija. Eläkevuosinaan hän tuli tunnetuksi SKYP:n eli Suomen Kansan Yhtenäisyyden puolueen presidenttiehdokkaana.

Julkisoikeuden professori Jaakko Uotila (virassa 1965-1991) toimi yliopiston rehtorina 1969-1974, jolloin korkeakoulujen hallinnonuudistuskeskustelu oli kiivaimmillaan ja opiskelijat järjestivät muun muassa luentolakkoja. Tutkijana Uotilan aiheita olivat muun muassa valtionhallinnon päätösvalta ja työllisyys ja hän toi alalleen uusia tutkimuksellisia näkökulmia.

Sisätautiopin professori Amos Pasternack (virassa 1976-2001) kehitti lääketieteen uutta ongelmakeskeistä opetustapaa, joka otettiin käyttöön 1991. Lääketieteellisen teknologian instituutin johtaja Kai Krohn (virassa 1995-2001) puolestaan tunnetaan merkittävänä aids-tutkijana. Kansanterveystieteen, erityisesti avoterveydenhuollon professori Mauri Isokoski (virassa 1973-1996) rakensi Tampereen yliopiston lääketieteelliselle tiedekunnalle hyvää imagoa terveyskeskuslääkärien kouluttajana. Hoitotieteen professori Hertta Kalkas (virassa 1987-1990) aloitti 1981 hoitotieteen opetuksen Tampereen yliopistossa ja tunnettiin alansa innostuneena kehittäjänä.

Lähteet:

Kaarninen, Mervi (2000): Murros ja mielikuva. Tampereen yliopisto 1960-2000. Tampereen yliopisto ja Vastapaino. Porvoo.
Rasila, Viljo (1973): Yhteiskunnallinen korkeakoulu 1925-1966. WSOY. Porvoo.
Visakorpi, Jarmo, Seppälä, Raimo, Pasternack, Amos, Ylitalo, Pauli (toim.) (2003) 30-vuotinen sota. Tampereen lääketieteellisen tiedekunnan synty ja selviytyminen. Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 1972-2002. Tampereen yliopiston lääketieteellinen tiedekunta. Jyväskylä.