Yhtenä iltana ku skloddit oli jo goisaamas, ni mutsi ja faija kelas mist sais fyrkkaa, et vois hankkii edes safkaa. Toinen juttu mitä ne funtsi oli, et miten sais kului rajotettuu, ku kaikki bungas jo sillon ihasumeen paljon. Sillon perheen mutsi kerto äijälleen idiksensä.
Akka oli kekannu, et roudattais kersat aamul skutsiin ja jätettäis sinne. Eihän natiaiset mitää takas himaan osais, vaa ne joutuis pärjään omin voimin. Kyl joku ne sielt löytäis ja ottais omiks skideiks. Aijä ei oikee lämmenny tollaselle ajatukselle, mut ku muija jaagas tarpeeks kauan, ni oliha sen pakko sit suostuu.
Handen ja Kepan piti olla jo unes, mut eihän ne viel ollu tsipannu, ku niiden magat meuhkas iha kybäl näläst. Ne siis kuuli mutsin ja faijan jupinat. Kepa rupes siin sit spiidaan, mut Hande lupas, et kyl se viel fiksaa tän jutun kondikseen. Se meni pihalle ja blokkas fikat täyteen stemui. Sit se tuli takas inee ja sano systerilleen: "Nou hätä, systeri. Goisaa sä vaa, kyl tää täst."
Aamul mutsi tuli iha sika-aikasin herättään kersoja ja sano, et nyt lähettäs koko jengi skutsiin kerään puita. Kumpiki sai snadin biitin leipää, jonka piti riittää koko päivän safkaks ku ei ollu enempää. Lähettiin menee.
Matkal Hande dallas snadin matkaa muiden peräs ja ku faija kysy, et miks se on nii hidas, se vaa heitti jotai hämärää läppää takas. Mut oikeestise hidasteli siks, et aina välil se stiggas stemun fikast siihen matkan varrelle.
Ku perhe oli iha korves, ni mutsi ja faija käski kersojen kerätä snadei puita tietys mestas ku ne ite menis vähä kauemmas etsii bulimpii klabei. Pitihä se arvata, et skäiväreit alko ramasee iha sikana ja niin ne nukahti siihen mestaan. Ku ne heräs, ni mutsi ja faija oli menny jo himaan ja kelannu, et kersat saa tosiaanki jäädä skuttaan. Mut skidithä seuras Handen pudottamii stemui ja löys sillee himaan. Mutsi oli iha boltsihukas ku ne tuli bäks, mut faijal oli ollu hirvee morkkis ja nyt se diggas et Hande ja Kepa oli taas kotona.
Jonku ajan kuluttuu, ku paalut oli taas finaalis, mutsi bamlas faijan kans samoi juttui. Ja taas kersat kuuli. Mut täl kertaa dörtsi oli lukos, eikä Hande päässy kerään stemui. Aamul piti lähtee skutsiin ja taas saatiin snadit leipäbiitit, mut viel snadimmat ku viimeks.
Samallainen kuvio toistu ku viimekski: mentiin iha korpiskutsiin, viel syvemmälle ku edelliskeikal, ja taas Hande lorvi muiden peräs. Täl kertaa se stiggaili snadei leivän murui matkan varrelle, ku eihä sil ollu fikas tosiaan niit stemui täl kertaa. Sit skidit taas nukahti ja mutsi ja faija jätti ne sinne goisaan. Ku ne heräs, ni ei leivän murusii enää ollukkaa. Kai jotku fögelit tai sellaset oli skruudannu ne pois.
No, Hande ja Kepa ei ekaks sillee kelannu mitää, mut kyl siin alko jossai vaihees tulla skidi nälkä ja jano. Löys ne sielt skutsist marjoi ja tollast, mut eihä nyt kasvava kersa sellasel safkal monta päivää jaksa. Varsinki ku ne dallas koko ajan ja koitti etsii tietä pois sielt skutast. Metsäs tsombailles vierähti äkkii pari päivää ja tyypit alko olla jo aivan romuna.
Kolmantena päivänä ne näki ihan sikavalkosen fögelin, joka flygas sillee, et niiden oli iha pakko följaa sitä. Se vei ne suoraa tietä mestaan, mis oli järjettömän siisti ja aika buli piparikämppä. Kersat oli iha onnest soikeena, ku pääsis smagaan pitkäst aikaa muutaki safkaa ku marjoi. Ne ryntäs kämpän luo ja alko maistella kattoo ja fönärii. Mut sillon kämpäst kuulu jonku vosun ääni, joka sano: "Kuka kehtaa skrudaa mun himaa?" Kersoil oli nii sairas nälkä, et ne vaa vastas: "Blosis tääl, ei kai oo hosis!"
Sillon mökist tuli semmonen vanha akka, jonka muka kävi kersoi sääliks. Se pyys ne inee. Ekaks skidit mietti, et nasta akka, mut sit ne huomas, et kaikki dörtsit oli boses ja ämmä oli ottanu skäivärit vangeiks. Se oli kelannu, et jos Handen lihottais, siit tulis muree paisti. Kepa sais olla palvelijana loppu ikänsä, eli ei kovin kauan. Kimman piti roudailla eukolle kaikkee, niinku vodaa ja klabei ja tollast.
Yhtenä päivänä mummo oli sit saanu tarpeekseen venaamisest ja se käski Kepaa roudaan saavillisen vodaa kaivost, et sais tehtyy hyvän keitinliemen. Siel liemes täti sit keittelis Handest ittelleen oikeen juhla-aterian. Kepan teki mieli spiidaa, mut koska se skagas ämmää nii paljon ni sen oli vaa tehtävä, mitä tää käski.
Eukko käski Kepaa ekaks tsiigaan, oisko uuni tarpeeks kuuma, et siel vois paistaa leipää. Se oli funtsinu törkkäävänsä koko kersan sinne, koska ei enää tarttis mitää palvelijaa. Kepa onneks arvas, mitä vosu meinas ja väitti, ettei tosiaankaa tienny miten koko uuni edes skulaa. Akka tuli siihe uunin luo ja aiko niinku muka opettaa Kepaa. Sillon pikkukimma pinnisti kaikki habansa ja törkkäs eukon kokonaa inee sinne uuniin. Eukko huus ku syötävä, mut ei jeesannu, vaa oli pakko myöntää, et takkiin tuli. Kepa ryntäs Handen luo ja päästi sen vapaaks. Broidi ja sen systeri halas toisiaan iha onnessaan. Ne huomas ilkeen vosun mökin luona kannellisen boksin, mikä oli iha täys timanttei ja fyrkkaa. Onneks siin oli fillarit alla, et ne jaksais roudaa sen himaan. Mut miten ne pääsis takas mutsin ja faijan luo?
Kersat lähti dallaan ja tuli vähän ajan pääst bulille järvelle. Rantsus tsimmaili valkonen, hervottoman kokonen sorsa. Kepa huus sille sorsalle: "Hei nasta fögeli, et viittis jeesaa parii skloddii pulas. Vie meijät himaan, pliis!" Ankal ei ollu muutakaa tekemist ja se käski natiaiset tsittaan selkäänsä. Sorsa tsimmas järven toiselle puolelle ja kersat huomas, et nehä oli iha himakämpän lähellä. Ne tsennas nää mestat jo hyvin. Ei menny ku iha snadisti aikaa, ni skidit pääs himaan. Mutsi ja faija oli siel kans ja niil oli nyt kummalki kaamee morkkis ja ikävä omii kersoi. Skloddit avas dörtsin ja tuli inee. Perhe piti sairaan siistit bailut ku oli taas kimpassa. Ja nyt niil oli ne noidan fyffetki, et sais taas safkaa ja vaik mitä.
Niinpä se fämili eli nastan loppuelämän.
Kiitokset Jyri Venniselle.