BoIkOtTi! - demokratiaa kapitalismin puitteissa
Tälle sivulle oli tarkoitus kerätä listaa boikotoitavista tuotteista. Yksin en saanut sellaista aikaiseksi, mutta ehkäpä tästä saa edes joitakin ideoita...
LINKKEJÄ BOIKOTTIAIHEISIIN:
SEKÄ OMIA EHDOKKAITA BOIKOTTIKOHTEIKSI Taru Sormusten Herrasta | The Beach | Hesari | Kriitikkona | Ev.lut.kirkkoMiksi välttää Google-hakua
Vastusta sotaa boikotoimalla USA:n tuotteita
Kuluta harkiten, käytä boikotteja
Kuinka boikotoida internetin roskapostia!
Miksi ja kuinka boikotoida Microsoftia?
Yahoon boikottilinkit
KENEN LOMPAKOLLA KRIITIKKO BOIKOTOI?
Ennen vanhaan sitä kutsuttiin maailmankatsomukseksi, että ihmiset julkitoivat selvästi mitä hyväksyivät. Kriitikkokin saattoi piirtää varoittavan huutomerkin sellaisen kulttuurituotteen päälle, joka oli kelvoton reaktio yhteiskuntaan. Hänen mielipidettään luettiin maailmankatsomukseen nähden ja se siedettiin, vaikkei kaikissa leireissä hyväksyttykään.Tänä päivänä kriitikon julkituoma ajatus toimista muutamia kulttuurituotteita kohtaan otetaan huonon maun ilmauksena. Ehdotus boikotista saa kritiikin lukijat reagoimaan ärtyneesti jopa vaivattomaan ideaan lompakolla äänestämisestä. Boikotointi konnotoi itujen syöntiin ja meditointiin hankalissa asennoissa. Kriitikon paikka onnistuneen viihteen opastajana, yleisönsä slangin oppineena kuluttajavalistajana kyseenalaistuu, kun kriitikko näkee oman tunteensa tärkeimmäksi kriteeriksi muodostaa lopullinen arvio kulttuurituotteesta. Näyttää siltä, että kriitikko ei usko yleisönsä omaan harkintakykyyn. Erityisen kiusallinen hänen vetoomuksena on siksi, että hän tarttuu tuotteen kaupallisuuteen.
Erityisen arveluttavalta kriitikon sotisopa näyttää silloin, kun kriitikko julistaa ristiretken viihteellisintä kulttuuria kohtaan. Itse syyllistyin Hugh Grantin ja Matti Mäkelän kiroukseen niillä perustein, joilla kyseiset herrat ovat edesauttaneet ihmiskuvan latistamista viime aikoina.
Osa yleisöstä närkästyi, eritoten Grantin kiroamisesta. Grant on pieni tekijä viihteen kentällä ja suurempiakin ihmiskuvan loukkauksia löytyy kuin kaupallisen seksin ja perhe-elokuvan ristiriita. Sitä paitsi kyse oli vain viihteestä. Sama kuin ehdottaisi shampanjan boikottia, koska kuplat kutittivat nenää.
Elokuvat omassa maailmassaan ja me omassamme, josta käsin niitä katselemme? Yksikään kriitikko ei toimi tällaisen skitsouden valtakunnassa, mutta useimmat etsivät kirjan tai elokuvan moraalisen latteuden tuotteen sisältä käsin. Jos kirja tai elokuva loukkaa kriitikon tunteita, millä oikeudella hän vetoaisi yleisöä etsimään samanlaista tunnekokemusta - ja miksi hän tekisi sen vain muutamien harvojen tuotteiden kohdalla?
Kriitikon asiantuntemus sopii olla asiain tunnistamista, lajityypin formaalikritiikkiä. Mutta ei asiain tuntemista, emootioiden moraalikritiikkiä.
Itse etsin pienimmän mahdollisen maailmankatsomuksen rajoja. Ne ovat viihdeteollisuuden sisällä. Mitä vähemmän viihdeteollisuus piittaa arkitodellisuuden ja esittämänsä maailman välisestä suhteesta, sitä valppaampi kriitikon tulee olla. Myös viihteen arvioijana haluan sanoa julki: "Tässä kohtaa tulee seinä vastaan. Entä teillä muilla?"
Jos ihailen arthouse-väkivaltaa lajityypin formaalikriteerein, mutta halveeraan Disney-animaation ihmiskuvaa moraalikritiikin mukaan, niin onko suhteellisuudentajuinen perusta viihteen boikottikehoituksiin kuitenkin hukattu?
Mielestäni ei. Kriitikolla on sekä tunnekokemusta että tietoa, miten tietyn lajityypin tuote tulee kommunikoimaan yleisön kanssa. Kriitikon maailmankatsomuksessa yhden lajityypin kommunikaatio on harmitonta valehtelua, kun toinen edustaa määrätietoista propagandaa.
Markku G. Soikkeli
MUTTA SUBJEKTEISTA SUURIN... HESARI
Hesari on lehti, jota on välttämätöntä lukea, vaan ei pakko tilata. Lopultakin ainoa tapa vaikuttaa lehden linjaan on lakata tilaamasta ja ostamasta sitä, sekä lähettää tästä periaatepäätöksestä kirje lehden päätoimittajalle. Muutama vuosi sitten oli pienessä yliopistopiirissä käynnissä kampanja, jossa Hesarin yksisilmäisyyteen kyllästyneet ihmiset toimivat juuri tällä tavalla. Perusteina olivat esimerkiksi:1) Hesarin tapa välttää marginaalisiksi katsomiaan kulttuurin alueita keskittyen valtakulttuurin ilmiöihin, kuten taidealan palkintoihin, instituutioihin ja rahavirtoja ohjaaviin eteläisen Suomen (=Helsingin) ilmiöihin, jotka luokiteltiin kulttuuriksi heti kun Hesarin arvovaltainen kriitikko loi karismansa tapahtumapaikan ylle.
2) Hesarin yksipuolinen kuva kolmannen maailman tapahtumista ja niukat raportit poliittisten selkkausten taustoista tyyliin "Balkanin vuorilla on taisteltu jo silloin kun suomalaiset ensi kertaa poikkesivat avuksi...".
Ylipäänsä Hesari yrittää tarjota niin pikkusievästi kaikkea kaikille, että ainoastaan pari kertaa kuukaudessa lehdessä (yleensä lauantai- tai sunnuntainumerossa) on todella lukemisen ja säilyttämisen arvoinen artikkeli.3) Hesarin kuvamateriaali on toisinaan peittelemättömän stereotyyppistä, iltalehden hengessä yleisintä mielikuvaa ruokkivaa, kun aiheena on vaikkapa naisen yhteiskunnallinen rooli tai kolmannen maailman tilanne yksilön kokemusten tasolla.
4) Hesarin (silloinen, ehkä nykyäänkin) tapa jättää julkaisematta vastine, mikäli lehden kulttuuritoimittajien taholta ei löytynyt tarpeeksi moraalia selittää omia kirjoituksiaan sellaisesta kulttuurin alueesta, jota he olivat tulleet ruotineeksi asiaa tarkemmin tuntematta.
Itseäni on vuosi vuodelta ärsyttänyt eniten se, millaisen itsestäänselvän toimijaroolin Hesari on ottanut, ja suuntaus huipentui Hesarin kannanottoina EU:hun ja Emuun. "Helsingin Sanomat on päättänyt kannattaa..." tai "Helsingin Sanomat on asettunut avoimesti tukemaan..." -tyyppiset lausahdukset pääkirjoituksissa ovat vaarallisempia kuin medialle tyypilliset toteamukset, että "Helsingin Sanomat tapasi säveltäjän Lontoossa".
Mikä ihmeen subjekti tämä HS oikein on miehiään tai naisiaan? Ketä hän edustaa missäkin tilanteessa: mainostajiaan, lukijoitaan, vaiko laajaa tekijäkuntaansa? Missä vaiheessa lehden metonyminen edustavuus (toimittaja = Hesari) muuttui metaforaksi, jossa Hesari on luonnonvoima, jonka liikkuttelemien ihmislasten kirjoituksia saamme aamuisin lukea pöydältämme? Ja jos tämä subjekti nimeltä HS kerran voi tehdä poliittisia valintoja ja kohdata lukijakuntansa edestä tiettyjä henkilöitä, niin kuinka se voi nimittää itseään riippumattomaksi? Riippumaton mistä - lukijoistaanko?Ehdotankin, edelleen, että ne, joita Hesaria julkaisevan Erkko-mafian Microsoft-asenne ärsyttää, edelleen jatkavat lehden lukemista ja sen välittämän tiedon pohtimista ja jatkojalostusta, mutta lopettavat siitä maksamisen.
Lehteä voi lukea sellaisten ihmisten tykönä, joille lehden omahyväinen subjektius ei tuota moraalista ähkyä, tai lukea kahvilassa tai kirjastossa. Hesari on kuitenkin niin tärkeä mediaväylä maailman seuraamiseksi, että sitä on pyrittävä muuttamaan sekä sisältä että sivulta käsin, mutta jollain tavoin lehden kustantavalle ja johtavalle taholle on saatava viesti, että sen on syytä päättää, haluaako se olla aidosti riippumaton jyrkästi luokkaistuvan Suomen poliittisella kartalla. Lehden tilauksen lopettaminen ja lopettamisen puolesta kampanjoiminen on selkeä viesti myös niille firmoille, jotka mainostavat lehdessä, sekä mahdollisesti rohkaisee uuden kilpailijan muodostumisen, jonain päivänä, Hesarin rinnalle.Markku G. Soikkeli
BOIKOTOI KRISTILLISTEN BISNESTÄ
Suomen kristillisen liiton Kuopion piiri on (20.3.2000) kehottanut boikotoimaan "Salatut elämät" -tv-sarjan sponsoria, Tradekaa, koska sarja murentaa kristillisiä perhearvoja. Idea on hyvä mutta väärin kohdistettu. Ne joita ei kiinnosta kristillisen fantasioiden edunajaminen, mutta jotka - pääsiäisen lähestyessä! - tuntevat viehtymystä kristillisen tasajaon noudattamiseen, voivat soveltaa boikottistrategiaa itseensä kristilliseen valtiokirkkoon: sehän pyörittää valtavaa bisnestä, jonka arvosidonnaisuus on vieras useimmille nykyajan ihmisille.Boikotoimalla ev.lut.kirkkoa voit osoittaa mielipiteesi jalon kärsimyksen ja sunnuntaiaukiolon monopolisoineesta markkinapropagandasta, jota ev.lut.kirkko syöttää kaikkiin medioihin, alkaen tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta. Boikottiin voit osallistua eroamalla kirkosta ja siirtämällä kirkollisveron mukaisen summan esimerkiksi suoraan Punaiselle Ristille, sekä kieltäytymällä erityisesti hartaushullujen päivien eli pääsiäisen vietosta. Jo on kärsitty kylliksi kauan kevään karkelot katkaisevasta piinaviikosta!
Yleisesti ja erikseen kehotan boikotoimaan kaikkia niitä firmoja ja palvelualan yrittäjiä, jotka ovat ns. julkikristittyjä. Boikotoi myös Kuopiota, jossa Skl:n paikallispiiri yrittää suunnata maaseutuväen poliittista tappiomielialaa toisen käden kohteeseen: kun ei uskalleta herjata kristillisen bisneksen asiakkuudesta kieltäytyvää presidenttiä, herjataan tv-ohjelmia. Sillä lailla, kuopiolaiset!
Me ulkopuoliset ja sudeettisavolaiset voimme esittää mielipiteemme savolaisista hurskastelijoista boikotoimalla Kuopiota niin kauan, että tuo sisämaan helmi saadaan puhdistettua tuhat vuotta sitten saapuneista miekkakonsulteista.
Ylikansalliset kuriin! Kristilliset nuhteeseen!
Pakanamaan kartta televisioon!-- M.G. Soikkeli
tunnin toivotuin listahippi*** "Tästä on vaiettu: Tekikö Jeesus itsemurhan?" ***
THE BEACH -elokuvan tapaus
Kehotin uutisryhmässä Sfnet.harrastus.elokuvat boikotoimaan The Beach -elokuvaa, koska ko. elokuvaprojekti on tuhonnut Thaimaan luontoa, minkä lisäksi se edistää lentokoneturismia ja hyötyasennetta 3. maailman maihin nähden. Seuraavassa tyypillisiä vastauksia ja omia kommenttejani vastaukselle:>Käväisepä katsomassa paikan päällä, mitä paikalliset itse tekevät >luonnolle.
Tuo on iankaikkisin tylsämielisten vastaus:
laittasivat ensin itse asiansa kuntoon siellä 3. maailmassa niin kyllä mekin sitten käyttäydyttäisiin siellä siivosti.>jelijoiden?) taholta täysin tekopyhää syyttää ekokatastrofista yhtä >elokuvayhtiötä.
Ja tämä on ikuisin vastaus:
_johonkin_ täytyy vetää raja. Muuten ylikansalliset firmat tekevät aivan mitä huvittaa, ja mitä isot firmat edellä, sitä pienet turistit perässä. Tietysti on tuhat firmaa ja miljoona ihmistä jotka tekevät tökerömpiä ostosvalintoja ja roskaavampia turistimatkoja kuin juuri sinä tai sinun firmasi (tai minä ja minun firmani, Galaxin Valtiaat oyj), mutta johonkin täytyy vetää näkyviin raja jossa kuluttajana kieltäydyn _ainakin siitä_ että minulle markkinoitaisiin unelmaa paratiisista, jota tämä kulutusyhteiskunta ei ole vielä pilannut (ja koko tuotteen idea kuitenkin on juuri siinä kuinka isolla rahalla muutetaan luonnon- resurssit pelkäksi puolentoista tunnin uneksi = The Beach, elokuva joka lupaa kuitata muut rantuuden määritelmät).On totta, kuten joku tässä ryhmässä huomautti, että tekee hyvää nähdä ulkoilmaleffoja, ja todentotta muutama minuutti laajakankaan aurinkomaisemaa avartaa juuri talvella oloa enemmän kuin litra eginaforcea; ihme ettei kukaan ehtinyt vielä puolustamaan "The Beachia" sillä että on ekologisesti parempi ihmisten harrastaa nojatuolimatkailua kuin päästää ne paikanpäälle sotkemaan rantoja. Toisaalta: tarve paeta kaupunkien hengettömiä asuinympäristöjä johtaa sellaiseen kaksoiselämään, että puolet elämästä uneksitaan kotiteatterin tai turistille lavastetun rantapanoraaman äärellä - ja toinen paiskitaan niska limassa duunia jotta olisi varaa paeta sitä kodin ja työpaikan välille ajastettua elämäntapaa.
Boikotoinnilla kohennat siis viime kädessä oman elämäsi tasoa: alat ottaa vastuun siitä, mitä uneksit itse ja mitä käytät korvikkeena elämästä, joka jää kaiken aikaa elämättä.
Tästä takaisin Bittein Saarille