Soikkelin tekstien arkisto | Soikkelin virtuaalinen koti | Soikkelin Bittein SaaristoMarkku SoikkeliPirkko Lindbergin vierailusta Ilmasto ja minä -tilaisuudessa katso VerkonAatoksen raportti keväältä 2004.
EKOMATKAKIRJA KATOAVASTA PARATIISISTA
Pirkko Lindberg: SOS Tuvalu. Hätähuuto paratiisista Suom. Veijo Kiuru ja Pirkko Lindberg Schildts 2005 Pirkko Lindberg teki matkansa Tyynelle valtamerelle vuonna 2002. Päiväkirjan pohjalta kirjoitettu matkakirja SOS Tuvalu ilmestyi ruotsiksi 2004 ja nyt viimein myös suomeksi. Kaikki ne pahat enteet ilmastonmuutoksesta, jotka Lindberg kirjasi matkallaan ylös, ovat osoittautuneet merkitseviksi. Myrskyt ovat jatkaneet voimistumistaan, merten kalasaalis jatkanut pienentymistään - ja teollisuusvaltiot osoittautuneet yhä passiivisemmiksi reagoimaan muutokseen. Tyynen valtameren saarilla kasvihuoneilmiö ei merkitse pelkästään lähitulevaisuuden skenaarioita vaan konkreettisesti sitä, että meri nousee jo kaduille ja koteihin. Uhkakuvat koskettavat myös Australiaa,, jossa iso enemmistö väestöstä asustaa rannikkokaistaleella. Koska Tyynen valtameren saarivaltioista on tullut symboleita ilmastonmuutoksen eturintamalle, Lindbergin kirjassa ei olisi paljoakaan uutisarvoa matkakirjana, jollei se antaisi hyvinkin rikasta kuvaa paikallisista kulttuureista. Eikä tämä kuva ole pelkästään suloinen. Nykypäivän Tuvalu, maailman toiseksi pienin valtio, on pienoiskuva siitä piittaamattomuudesta, joka meille on tuttua omasta kulttuuristamme. Tuvalun asukkaat eivät reagoi luontonsa häviämiseen ja hävittämiseen niin aktiivisesti kuin Suomesta katsoen kuvittelisi. Esimerkiksi Funafutin ylikansoitetulla pääsaarella 5000 asukasta pistäytyy käyttämässä laguunia toilettina. Oman historiansa sijaan asukkaat ovat kiinnostuneempia uusien ajoneuvojen tuomisesta saarille, joille mahtuu hädin tuskin kahta kaistaa asfalttitietä. Pasificin pieniin saariin suhtaudutaan myös kansainvälisessä politiikassa pelkkinä väliaikaisina ratkaisuina. Esimerkiksi Nauru- saarelle on Australia tunkenut satamäärin afgaanipakolaisia, joita se ei suostunut ottamaan omalle maaperälleen. Ilmastonmuutos merkitsee siis muutakin kuin mittakaavaltaan globaaleiksi kasvaneita säänvaihteluita. Muutoksen taustalla oleva globaali kulttuuri, tavaran ja energiankulutuksen kansallinen itseskely, tuntuvat Tuvalulla siinä missä nouseva vedenpinta ja ohenevan otsonikerroksen läpi porottava aurinko. Vaikka merenpinta ei nousisi senttiäkään, länsimainen elämäntapa yhdistettynä luonnon herkkään tasapainoon koituu lähiaikoina saarten tuhoksi. Ekologinen matkakirja? Matkakirjat ovat vähän niin kuin postikortit kaukomailta. Niissä on vilpitöntä ilahduttamisen tunnetta, mutta myös näyttämisen halua: tänne asti olen päässyt, nämä eksoottiset maisemat ovat tulleet osaksi elämänkokemustani. Vaikka kustantaja markkinoi Pirkko Lindbergin uutta teosta "ekologisena matkakirjana", siinä on samoja narsistisia piirteitä kuin muissakin matkakuvauksissa. Lindberg on toki kokenut maailmanmatkaaja ja terävä havainnoija, mutta päiväkirjamainen kerronta ja tiukka aikataulu nostavat etualalle kirjoittajansa. Matkan lähtökohdaksi kuitenkin ilmoitetaan globaali huolenaihe. Ekologisuus ja eettinen valppaus tarkoittaa SOS Tuvalun kohdalla sitä, että Lindbergin maailmanmatkan tavoitteena oli tutkia, miten saarivaltioissa reagoidaan ilmastomuutokseen. Matkatavassa ekologista on se, painottaa Lindberg, että lentämisen sijaan hän on suosinut rahtilaivoja. Toisaalta rakkaus, jota Lindberg osoittaa laivoja kohtaan, osoittaa sen, miten helppoa on tehdä omista mieltymyksistään yleisiä hyveitä. On myös mahdollista, että matkakirjan erityinen kauneus tekee karhunpalveluksen ekomatkailun tavoitteille. Lindbergin kirjaa rikastavat komeat valokuvat tropiikin maisemista. Ne on taitettu tekstin lomaan sellaisella painotavalla, jollaista en ole aiemmin nähnyt kirjoissa, aivan kuin värikuvat olisivat osa paperisivun kudosta. Tällaisen kirjan luettuani minäkin haluaisin paratiisiin hinnalla millä hyvänsä! Markku Soikkeli--