PERHE JA KEHO DISKURSOITAVANA
Perheen normaaliutta koskee moninainen uskonnon, kansallisuuden ja suvun normeihin liittyvä diskurssi aivan kuten kehollisuuttakin. Perhe ja keho ovat paikkoja, joiden kautta rakastavaiset voivat kommunikoida odotuksiaan ja pelkojaan suhteen normaalista etenemisestä.
Kun parisuhteeseen on sisältynyt riittävästi seksuaalisia kokemuksia, ei mikään viittaa enää siihen, että kehossa olisi kartoittamatonta aluetta. Jäljelle jää silti epämääräinen tiedostamattoman alue, fantasiat, joita rakastunut voi kuvitella kantavansa ja jotka edustavat edelleen tuntematonta osaa hänen identiteetissään. Taitavan rakastajan avulla minäkertoja kuvittelee pystyvänsä totalisoimaan nämäkin alueet osaksi minäänsä:
Akvaariorakkautta-romaanin päähenkilö kuvailee kokemaansa muutosta avartumisena, jossa hän taitavan rakastajan avulla löytää tiedostamattoman ja torjutun osansa. Nainen alkaa haluta omaan kehoonsa "piilotettua" identiteetin salaisuutta siitä samasta roolista käsin, josta mies sitä rakastaa.Mä ajattelin ettei se tienny musta vielä paljon mitään, mutta että se olis se ihminen joka tulis tietämään. Se oli samaa maata mun kanssa. Se vaistos mitä mä halusin. Se tuli vastaamaan mun kaikkiin huutoihin. Mä voisin tarjota sille koko pimeyteni. (AR 61.)
Sen läsnäolo jotenkin runnoo esille koko mun piilossa olleen pimeyden. Mä en tiennytkään eläneeni niin ahtaassa pullossa. Mä olen vahingossa, kuukausikaupalla torjunut mielessäni ties mitä, ja sitten kun yksi ihminen tulee niin kaikki alkaa purskua ulos. (AR 36.)