KULKURIROMANSSIPaul Zweig on esittänyt antiromanttisen ("counter- romantic") tarinan muodostavan oman traditionsa keskiaikaisista etsintämyyteistä nykypäivän lännenelokuviin. Antiromanttisessa tarinassa cowboy saapuu pikkukaupunkiin ja voittaa omakseen naisen rakkauden, jonka ansiosta hän saa jälleen voimia hylätä löytämänsä idyllin. Vaihtoehtoisesti sankari saa jo tarinan alussa tehtäväkseen osoittaa kelvollisuutensa partneriksi. Idyllin ulkopuolella suoritetut sankarityöt osoittavat rakastetun naisen arvon, mutta toisaalta todistavat sankarin riippumattomuuden naisesta. Rakkauden ansiosta mies voi paeta sekä parisuhteen vaatimaa sosiaalista sitoutumista että valintaa miehen perinteisten roolien välillä.
Suomalaisessa kirjallisuuden ja elokuvan traditiossa näistä 'nomadi toipuu idyllissä' - kertomuksista voidaan puhua yhteisnimellä kulkuriromanssit (kts. myös määritelmä "itsekontrollin figuurista").
Pastoraalisen miljöön viiteryhmävalintoja punnitseva kulkuriromanssi kerrotaan vaeltajan näkökulmasta tai ylipäänsä osana sosiaalisesti vapaamman henkilön elämää. Tämän tyyppisiä romansseja ovat mm. Mika Waltarin Vieras mies tuli taloon (1937), Matti Hällin Suopursu kukkii (1943) ja Jorma Korpelan Tunnustus (1960).