SOSIOSEMIOOTTINEN NÄKÖKULMA ROMANSSEIHINMinun tutkimustapani on yhdistelmä semiotiikkaa ja narratologiaa. Tulkinnat palautuvat sosiaaliseen todellisuuteen sekä kirjallisen lajityypin, romanssin, uudelleenmäärittelynä että rakkausdiskurssin kautta. Niinpä metodiani voisi nimittää sosiosemioottiseksi. Se ei ole mikään 'valmis' kenttätyöpakki, vaan pikemminkin se näkökulma, jonka mukaisesti olen rajannut kontekstin analyysistä tehtäville tulkinnoille; itse tekstianalyysi on ei-aivan-tavanomaisinta narratologiaa, koska huomioni on metaforan kaltaisia romaanin rakenteissa.
Käsitän sosiosemioottisen näkökulman siten, että lajityyppejä ja muita mediakohtaisia kategorioita tulkitaan sosiaalisesti määräytyneinä. Esimerkiksi rakkausdiskurssin sovelluksissa on nähtävissä sukupuolten ja yhteiskuntaluokkien välisten valtasuhteiden mukainen rakenne, joka ohjaa, vaikkakaan ei täydellisesti kontrolloi romanssin kirjoitusta ja luentaa.
Aiheeni kannalta sosiosemioottinen näkökulma sopii hyvin vertaillessa rakkaus- romaanien tapoja problematisoida yksilön ja yhteiskunnan suhdetta. Miten ihmisvihaaja Pauli tai äidin roolia kammoksuva Kaari voisi löytää paikkansa yhteiskunnassa? Miten Miriam voisi löytää kaltaisensa miehen Euroopasta tai miten Anna voisi solmia suhteen, jollaisesta ei ole koskaan aiemmin kirjoitettu? Itse kunkin romaanihenkilön kohdalla kertomus perustelee sosiaalistumista samalla tavoin: rakkautta koskevalla diskurssilla. Sosiosemioottisesta näkökulmasta ihmisluonne on jokseenkin muuttumaton mitä tulee diskurssien käyttökelpoisuuteen, mutta diskurssien käyttötavat ja tietoisuus niistä voivat hitaasti mukautua uuteen yhteiskunnalliseen tilanteeseen.