Kolmekymmentäneljä vuotta ja kaksikymmentäviisi päivää
vesi virtaa räystäästä kuohuen hiekkapihan puroihin
Minne rakkaus menee ihmisten elämästä kun se kerran katoaa?

Kaksitoista vuotta sitten, tai kaksikymmentäkaksi,
en muista eikä vuosilla ole väliä
ne eivät puhu minun kieltäni
Kaikkea minäkin olen koittanut tehdä kielelläni
Ehkä joskus opin avaamaan pähkinöitä kielelläni

Kaksi päivää, tai kaksi viikkoa, tai kaksi kuukautta, tai kaksi vuotta
löimme päitä vastakkain, kyyneleet silmissä kaksi otsaa
kaksi silmää ja molemmissa kivun kyyneleet
ja hymyn yritys

Muista muista minut kun aika loppuu
kun minusta ei ole jälkeäkään ja vesi on kadonnut hiekkaan

- frans 19.6.2000 -