Kolmekymmentäneljä vuotta ja
kaksikymmentäviisi päivää
vesi virtaa räystäästä kuohuen hiekkapihan puroihin
Minne rakkaus menee ihmisten elämästä kun se kerran katoaa?
Kaksitoista vuotta sitten, tai kaksikymmentäkaksi,
en muista eikä vuosilla ole väliä
ne eivät puhu minun kieltäni
Kaikkea minäkin olen koittanut tehdä kielelläni
Ehkä joskus opin avaamaan pähkinöitä kielelläni
Kaksi päivää, tai kaksi viikkoa, tai kaksi
kuukautta, tai kaksi vuotta
löimme päitä vastakkain, kyyneleet silmissä kaksi otsaa
kaksi silmää ja molemmissa kivun kyyneleet
ja hymyn yritys
Muista muista minut kun aika loppuu
kun minusta ei ole jälkeäkään ja vesi on kadonnut hiekkaan
- frans 19.6.2000 - |