Aamuöiseen aikaan en voi pitää silmiä auki en voi pitää silmiä kiinni pyörin vuoteessa ja niistän tätä nuhaista nenääni. Minun on ikävä. Tyhjä olo rinnassa on kuin ojennettu käsi ja vanha haava joka tuntuu muttei näy. Haluaisin itkeä tämä kaiken pois mielestäni alastonta vatsaasi vasten, katsoa silmiisi ja nauraa pärskyä itkuni nuhani keskeltä. Mutta minun elämäni ei ole tässä se on toisaalla, syvässä unessa kirjekuoren ja paperiliittimen välissä. |
Frans 1998