Aamuöiseen aikaan
	en voi pitää silmiä auki
	en voi pitää silmiä kiinni
	pyörin vuoteessa
	ja niistän tätä nuhaista nenääni.

	Minun on ikävä.
	Tyhjä olo rinnassa
	on kuin ojennettu käsi
	ja vanha haava
	joka tuntuu muttei näy.

	Haluaisin itkeä tämä kaiken
	pois mielestäni
	alastonta vatsaasi vasten,
	katsoa silmiisi
	ja nauraa pärskyä itkuni nuhani keskeltä.

	Mutta minun elämäni
	ei ole tässä
	se on toisaalla,
	syvässä unessa
	kirjekuoren ja paperiliittimen välissä.

Frans 1998