Tummanharmaa harso
  näkymättömin käsin, vedät
	  jälleen ikkunani lasin lävitse
   viileän kivun kuin veitsen
	ja olen luonasi kuin ruoko
  kuin kuoren kappale, itkun ja myrskyn
   ja rakastelun ja unohduksen ja
	haavaisen taivaan jälkeen