Jäätyneet järvet ja ilmassa maat, taivaat linnut, jotka myrskyn keskellä heittelehtivät kuin eilisen sielut, vimmaiset varjot. Tahdon tanssia kuin nuo linnut, heittää painoni pois ja olla ilman elämääni, pelkkänä liikkeenä ja unohtaa nälkäni pelkoni. Painan pääni tähän, jos vain sallit, lepään hetken, jos vain jaksat sen painon, ihmisen. |
Frans 1997