Keskipäivän aikaan
  kasvoni hehkuvat ja käteni
piirtävät levottomia kaaria ilmaan.

Kysyn itseltäni

sanatonta, ääneen lausumatonta
  jotain, tässä ja nyt.

Haluaisin tanssia, kiitää
  tästä tuonne,
eilisestä huomiseen.
  Haluaisin elämää niin
että purisin sitä ytimeen asti.

Tämä on minun elämääni tämä on minun elämääni
  yhä uudelleen toistan ja teen uuden paperin,
tulostan taulukon, suutelen ystävää työhuoneen ovella,
  tämä on meidän kaikkien elämää tässä maailmassa.