Narun päässä, leikottuina paloihin olen lipastosi laatikossa tuoksuvien kirjeittesi kuolleiden kuivattujen ruusunnuppujesi ja mustien sukkanauhojesi keskellä. Kun katsot tarkemmin erotat maalin huulillani muistat tekstin jonka kaiversit pohjaani. Viritit ja väänsit, pääni nyökki kun loikin pitkin ikuista hiekkarantaa vähämielisen nuoruuteni kuvana. Ehkä joskus tulet auttamaan näitä sinisiä delfiinejä takaisin sokeiden silmieni vesiin? Rantaan saapunut laiva oli rautaa ja ruostuu; en mene merelle enää. Autatko minua valehtelemaan meille merkitystä vielä kaksi riviä?
-- Frans 1995