Matkalla Zandaraan Saanko laskea laukkuni hetkeksi hän kysyi, istui sitten viereen, oli hiljaa. Katselimme vaiti tähtiä portin luona ja lopulta hän puhui. - Olen ollut 15 vuotta matkalla Zandaraan, pyhään kaupunkiin missä kuulet vain lasten naurun, ja tuulen. Tuhat maailmaa, tuhat askelta valoon ja pimeään. Löydät minut ehkä unista porttien luota. Ja hän nousi, kumarsi, jatkoi matkaa, ja minä mietin, katsoin Zandaraa, olisivatko sanani muuttaneet mitään. Joku voisi hipaista Zandaraa vain kenties unessa, porttien luona. Frans 28.3.2000 |