|
Sovellusalueet Virtuaalimaailmoja käytetään hyväksi esim. viestinnässä, televirtuaalisuudessa ja viihteessä. Lentosimulaattorit ovat tuttu virtuaalisuuden sovellus, kuten myös muut sotilaalliset sovellukset. On olemassa tekstipohjaisia virtuaalimaailmoja, joista tunnetuimpia ovat MUD-ympäristöt ja niiden variaatiot. Tekstipohjaisissa kommunikointi perustuu tekstimuotoisen informaation välittämiseen. Virtuaalisen todellisuuden luominen perustuu näköaistin välityksellä ilmaistuun tilnteeseen. Käyttäjän tulee itse kuvitella ympäristö saamiensa tietojen varassa. Niinpä tekstipohjaisia ympäristöjä ei välttämättä voi tiukan määritelmän mukaisesti pitää virtuaalisena maailmana. MOO (MUD, Object Oriented) on yksi MUDin variaatioista. Siinä ohjelmointi kielenä käytetään olioperusteista ohjelmointia. MOOt ovat laajennettavissa olevia ja niiden avulla pystytään luomaan mielikuvituksellisia objekteja ja niihin saadaan luotua haluttuja ominaisuuksia. Kun henkilö kirjoittautuu sisään johonkin MUD-järjestelmään, hän luo hahmon, joka voi olla henkilön oikea nimi tai täysin keksitty. Luodessaan hamoa käyttäjä voi antaa eri parametrejä, joilla hän voi määritellä hahmon ulkonäön, sukupuolen tai muita ominaisuuksia.Yleensä MUD-järjestelmässä voi käydä vierailijana katselemassa, mitä muut siellä oikein tekevät. Hahmot voivat keskustella samassa huoneessa olevien kanssa. (The Social and Educational Aspects of MUD's) Esimerkkejä Moo:sta http://tortie.me.uiuc.edu/~moo/layouts/classic/frames_t.html http://www.itp.berkeley.edu/~thorne/MOO.html Graafiset virtuaalimaailmat yleistyivät tietotekniikan nopean laitteisto- ja ohjelmistokehityksen ansiosta. Graafisia maailmoja on kaksi- (2D) ja kolmiulotteisia (3D). Graafiset ympäristöt perustuvat tasokuviin ja niitä käytetäänkin etupäässä sellaisissa sovelluksiisa, joissa kolmiulotteisen maailman kokeminen ei ole välttämätöntä esim. satelliittikuvissa ja röntgenkuvissa. Internetissä olevat virtuaaliset graafiset ympäristöt ovat kaksiulotteisia, koska kolmiulotteisen kuvan aikaansaaminen vaatii tietokoneiden tasonäyttöjen lisäksi myös muita laitteita. Aikaisemmin kolmiulotteiseen grafiikkaan kykenevät laitteet olivat niin kalliita, että vain hallituksilla, yhtiöillä ja suurilla yliopistoilla oli varaa rakentaa virtuaalisia ympäristöjä. Nyt nopeiden tietokoneiden hinta on pudonnut niin että yhä useammilla on varaa hankkia laitteet. 3D ympäristön luominen edellyttää 3D-grafiikkakorttia ja 3D-äänikorttia sekä HMD-laitteita ja 6D-trackeria. (Learning Through Exploring Virtual Worlds) Virtuaalisia oppimisympäristöjä on käytetty paljon mm.lääketieteen parissa. Esimerkiksi virtuaalileikkauksissa lääketieteen opiskelijat voivat harjoitella leikkaamista simulaation avulla. Näin säästyy sekä materiaaleja että tilaa. Myös peruuttamattomia vahinkoja ei pääse tapahtumaan. Seuraavassa esimerkki eräästä lääketieteellisestä sovelluksesta. http://synaptic.mvc.mcc.ac.uk/simulators.html Virtuaalisia oppimisympäristöjä käytetään myös mm. matematiikan, kemian, fysiikan, taiteen ja viittomakielen opetuksessa. Esimerkki viittomakieleen liittyvästä sovelluksesta: http://s-leodm.unm.edu/signsynth/ Eräs internetissä oleva sovellus, joka käyttää apunaan Quick Timea, on Louvren virtuaalinen taidemuseo. Siellä voidaan katsella hienoja taideteoksia. Linkki Louvren taidemuseoon: http://www.louvre.fr/louvrea.htm
|