LUE TÄMÄ ENSIN!!!
Tämä sivu toimii samalla periaatteella kuin yleinen kirjasto: lukeminen on vapaata ja ilmaista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin luopunut tekijänoikeuksistani. Kannattaa huomata tuo ympyröity c-kirjain eli "copyright", sillä sähköistä materiaalia koskevat aivan samat tekijänoikeudet kuin painettuja teoksia. Niihin kuuluvat esimerkiksi teoksen tekijän moraaliset oikeudet: "Teosta käytettäessä tekijän nimi on ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. Teosta ei [...] saa muuttaa sellaisella tavalla tai saattaa yleisön saataviin sellaisessa yhteydessä, että tämä loukkaa tekijän omalaatuisuutta tai kirjallista tai taiteellista arvoa." Älä siis kopioi tätä tekstiä tai sen osaa omaan blogiisi, kotisivuillesi tai keskustelupalstoille.
© Pekka Masonen
Eurooppa ja maailman ääri
Heinäkuun 19. päivänä 1324 Kairoon saapui tärkeä vieras. Hänet ohjattiin viipymättä sulttaani al-Malik al-Nasirin palatsiin. Vastoin vallitsevaa tapaa, vieras kieltäytyi polvistumasta Egyptin hallitsijan edessä. ”Kumarran yksin Jumalaa”, kuten hän ilmoitti korskeasti. Sulttaani ei suinkaan loukkaantunut vaan nousi valtaistuimeltaan ja tervehti vierasta kuin vertaistaan.
Sulttaanin jalomielisyys ei ollut merkityksetön ele, sillä Egypti oli tuolloin islamilaisen maailman keskus. Mongolien hyökkäys Lähi-itään oli raunioittanut Bagdadin ja sulttaani Osmanin hallitsema valtio oli vielä vain yksi monista Anatolian turkkilaisista ruhtinaskunnista. Toisaalta vieras ei hänkään ollut mikään turha kulkija. Malin kuningas (mansa) Musa hallitsi Länsi-Afrikassa valtavaa aluetta, joka ulottui Senegalista nykyisen Nigerian pohjoisrajoille, ja hänellä oli varaa vaatia asemansa mukaista kohtelua.
Musa ei ollut ensimmäinen Malin hallitsija, joka kävi Kairossa, mutta kukaan hänen edeltäjistään ei ollut saapunut yhtä loisteliaasti. Väitetään, että hän käytti seurueineen rahaa niin avokätisesti että kullan arvo romahti kaupungin markkinoilla. Vaikka kronikoissa lienee Lapin lisää enemmän kuin luvallinen määrä, vierailu oli tapahtuma, josta puhuttiin Kairossa vielä sata vuotta myöhemmin.
Vierailu huomattiin myös Euroopassa. Kairo oli itäisen Välimeren maustekaupan keskus ja siellä oleskeli runsaasti italialaisia kauppiaita. Jo vuonna 1339 mallorcalainen Angelino Dulcert piirsi Välimeren alueen merikarttaansa Länsi-Afrikan kohdalle mahtavan mustan monarkin nimeltään ”Rex Melly”.
Afrikka ei edustanut keskiajan eteläeurooppalaisille mitään pelottavaa ”Toista”, jota solvaamalla vahvistettiin omaa ylemmyydentunnetta. Afrikkalaiset – olivatpa he arabeja, berbereitä tai mustia – olivat toki tavoiltaan ja ulkonäöltään erilaisia mutta silti heihin suhtauduttiin samanlaisia ihmisiä, joiden kanssa sodittiin, liittouduttiin, käytiin kauppaa, vaihdettiin ajatuksia ja elettiin yhdessä. Venetsialainen kauppias Alvise da Mosto vieraili Senegalissa vuonna 1455 ja hänen suositun matkakirjansa mukaan paikalliset asukkaat olivat kohteliaita, töissään taitavia ja aina valmiita auttamaan muukalaista odottamatta siitä mitään korvausta.
Mustia afrikkalaisia oli ollut läsnä Välimerellä jo antiikin ajoista lähtien. Pohjois-Afrikan islamilaisten hallitsijoiden armeijoissa taisteli runsaasti mustia palkka- ja orjasotilaita. Ristiretkeläiset kohtasivat 1100-luvulla etiopialaisia pyhiinvaeltajia Jerusalemissa ja Konstantinopolissa. Vaikka itäiseen kirkkokuntaan kuuluvat etiopialaiset olivat muodollisesti katolilaisten silmissä harhaoppisia, heitä kohdeltiin Euroopassa silti uskonveljinä. Italiaan etiopialaisia pyhiinvaeltajia alkoi saapua 1300-luvulla ja pian heitä nähtiin myös Pyhän Jaakobin tiellä, matkalla Santiago de Compostelaan.
Vuonna 1428 Espanjaan saapui Etiopian keisari Iisakin lähetystö. Keisari ehdotti liittoa Aragonian kuninkaalle. Tarkoitus oli hyökätä yhdessä Egyptin kimppuun ja vapauttaa Pyhä maa muslimien vallasta. Aragonian kuningas Alfonso V kiinnostui hankkeesta, sillä hän suunnitteli valtansa laajentamista itäisellä Välimerellä. Hänen alaisuuteensa kuuluivat jo Sardinia ja Sisilia sekä useita Kreikan saaria.
Valtakuntien välinen liitto oli määrä vahvistaa dynastisin sitein. Aragonian kruununperijä saisi puolisokseen etiopialaisen prinsessan ja keisari Iisak naisi kuningas Alfonson sisaren. Hankkeesta ei tullut mitään. Valtakunnat sijaitsivat liian kaukana toisistaan eikä myönteistä vastausta vienyt aragonialainen lähetystö päässyt koskaan perille. Suunnitelmaan kuitenkin palattiin 1450, kun uusi etiopialainen lähetystö saapui Napoliin (Aragonia hallitsi tuolloin myös Etelä-Italiaa), mutta yhtä huonolla menestyksellä. Ensimmäisinä Etiopiaan pääsivät portugalilaiset meritse vasta 1520, vaikka maitse sinne oli matkustanut yksittäisiä eurooppalaisia seikkailijoita jo keskiajalta lähtien.
On totta, että keskiajan maailmankartoissa Saharan eteläpuolinen Afrikka kuvattiin usein erilaisten hirviöiden ja kummajaisten luvattuna maana mutta niiden perusteella ei pidä tehdä liian hätäisiä päätelmiä keskiajan eurooppalaisten maailmankuvasta – yhtä vähän kuin kauhuelokuvien perusteella voi päätellä, että oman aikamme länsimaalaiset elävät alituisessa pimeiden voimien pelossa.
Keskiaikaisten maailmankarttojen ensisijainen tarkoitus oli perehdyttää katsoja Raamatun ja kristinuskon historian tärkeimpiin tapahtumapaikkoihin. Kartat olivat luonteelta enemmän hengellisiä kuin maantieteellisiä. Maailman keskipiste oli Jerusalem, koska siellä tapahtui Kristuksen kärsimys ja ylösnousemus. Vanha maailma jaettiin kolmeen maanosaan, joita asuttivat Nooan kolmen pojan eli Jafetin (Eurooppa), Seemin (Aasia) ja Haamin (Afrikka) jälkeläiset. Karttojen paikannimistö edusti Uuden testamentin aikaista maailmaa. Siksi kartoilta löytyi Aleksandria ja Damaskos mutta ei Kairoa, joka perustettiin vasta 969 jKr.
Oikeita karttoja olivat portolaanit eli merikartat, joita piirrettiin Välimerellä liikkuvia kauppiaita varten. Portolaaneissa rannikon muodot ja satamakaupunkien sijainti kuvattiin mahdollisimman tarkasti ja realistisesti. Niihin piirrettiin myös suunnistamista helpottavia maamerkkejä sekä viittauksia tärkeimpiin poliittisiin tapahtumiin mutta ei hirviöitä.
Hirviöt ja kummajaiset kuuluivat keskiaikaisessa ajattelussa maailman äärirajoille, vaikka niiden olemassa oloon ei välttämättä uskottu kirjaimellisesti. Esimerkiksi Etiopiassa sanottiin elävän ihmisen kaltaisia olentoja, joilla ei ollut päätä lainkaan vaan heidän kasvonsa sijaitsivat rintakehällä. Samanlaisia olentoja asui myös Ruijassa. Välimereltä katsottuna Pohjola ei edustanut yhtään todellisempaa maailmaa kuin Afrikka. Vielä 1550-luvulla ruotsalainen Olaus Magnus kuvaili Roomassa ilmestyneessä kirjassaan ”Pohjoisten kansojen historia” eläimiä ja olentoja, jotka sopisivat paremmin Tylypahkan kiellettyyn metsään kuin suomalaiseen korpeen.
Keskiajan ja uuden ajan alun taiteessa afrikkalaiset esitettiin inhimillisinä, kuten jokainen voi nähdä Mustapäiden talon ovessa, Tallinnan vanhassa kaupungissa. Keskiajalla vakiintui myös tapa kuvata yksi idän tietäjistä afrikkalaisena eikä hän ollut kolmikon vähäarvoisin jäsen. Taustalla olivat lisääntyneet yhteydet Afrikkaan, sillä evankelista Matteus ei kerro mitään tietäjien ulkonäöstä saati kotimaasta. Tietäjät personoivat kolmea maanosaa. Tiernapoikien esitykseen kuuluva ”murjaanien kuningas” edustaa paljon myöhempää aikakautta, jolloin Afrikkaan suhtauduttiin jo kielteisemmin.
Näkökulmat eivät kaikilta osin ole välttämättä muuttuneet sitten keskiajan. Maaliskuussa 2005 Portugalin entinen presidentti Mario Soares ehdotti Kap Verden saarten hyväksymistä Euroopan Unionin jäseneksi. Kap Verde oli aikanaan Portugalin siirtomaa ja portugalilaisen kulttuurin vaikutus on saarilla yhä suuri. Alunperin asumattomat saaret asutettiin Afrikan mantereelta tuoduilla orjilla. Soaresin mukaan saarivaltio voisi toimia siltana, joka yhdistää Euroopan, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan. Välimereltä katsottuna ehdotus ei ole lainkaan niin pähkähullu kuin miltä se ehkä näyttää Suomesta käsin.
24.1.2008