Paroni Maejima Hisoka
ja Japanin postimerkkien historiaa
© Pekka
Masonen
[Ilmestynyt alunperin Filatelisti -lehdessä
5/2001, s. 22-27]
* * *
MAAJUSSIN POJASTA PÄÄRIKSI
LOHIKÄÄRMEITÄ JA
KIRSIKANKUKKIA
KULTARAHOISTA KULTAKALOIHIN
KEISARILLISTA LOISTOA JA
PAPERIPULAA
Huomautus oikeinkirjoituksesta: olen noudattanut japanilaista tapaa kirjoittaa henkilöiden nimet sukunimi ensin. Nimien ja japaninkielisten sanojen oikeinkirjoituksessa olen noudattanut ns. Hepburnin järjestelmää, jota käytetään yleisesti myös suomenkielisessä Japania koskevassa kirjallisuudessa. Tällöin j, y, z, sh, ch ääntyvät kuten englannissa. Vanhan saksalaisperäisen tavan mukaisesti Maejima kirjoitettaisiin "Maedzhima" (vaikka mies itse todistettavasti äänsi nimensä "Maeshima"). Painoteknisistä syistä pitkät vokaalit on kirjoitettu kuten suomessa. Poikkeuksen muodostavat suomen kieleen vakiintuneet paikannimet kuten esimerkiksi Tokio [Tookyoo] ja Jokohama [Yokohama].
Japani oli pitkään eristäytynyt muusta maailmasta. Vain hollantilaiset ja kiinalaiset saivat harjoittaa rajoitetusti kauppaa Nagasakissa tarkan valvonnan alaisina. Itse kaupunkiin hollantilaisilla ei ollut asiaa vaan heidän oli pysyttävä satamaan rakennetulla Deshiman tekosaarella. Eristäytymistä oli alunperin perusteltu turvallisuussyillä, mutta jatkuessaan se haittasi maan taloudellista kehitystä ja aiheutti vähitellen kasvavia yhteiskunnallisia ja poliittisia jännitteitä.
Euroopan suurvallat yrittivät useaan otteeseen murtaa hollantilaisten yksinoikeuden päästä Japaniin. Esimerkiksi Venäjä lähetti vuonna 1792 suomalaissyntyisen Adam Laxmanin neuvottelemaan kaupankäynnin aloittamisesta – turhaan. Japanilaisten uhkailuista huolimatta yhä useampia ulkomaisia laivoja alkoi saapua maan rannikoille. Lopulta japanilaisten jääräpäisyyteen kyllästynyt Yhdysvaltain hallitus lähetti vuonna 1852 kommodori Matthew Perryn viemään presidentti Millard Fillmoren kirjettä Japanin keisarille. Komennossaan Perryllä oli kaksi uudenaikaista sotalaivaa ja kaksi muuta alusta. Voimatoimia hänellä oli lupa käyttää vain, jos alusten kimppuun hyökättäisiin. Tässä tilanteessa Japanin hallitus viimein taipui ja avasi kaksi satamaa amerikkalaisille aluksille. Japania näytti uhkaavan sama kohtalo kuin Kiinaa, jonka Euroopan suurvallat pakottivat kerta toisensa jälkeen aina vain nöyryyttävämpiin myönnytyksiin.
Avautuminen
osoitti japanilaisille paitsi heidän omansa
hallituksensa heikkouden myös heidän maansa jälkeenjääneisyyden.
Yhteiskunnalliset ja poliittiset jännitteet
purkaantuivat lyhyenä sisällissotana vuosina 1868–69.
Valtaan nousivat uudistusmieliset, joiden tavoite ei
ollut vähäisempi kuin tehdä Japanista Euroopan
suurvaltojen veroinen. Käytännössä tämä tarkoitti länsimaisen
tekniikan ja keksintöjen suunnitelmallista omaksumista.
Kuva 1.
Kommodori Matthew Calbraight Perryn (1794–1858)
johtaman laivasto-osaston ilmestyminen Tokion lahdelle 8.3.1853
pakotti Japanin luopumaan eristäytyneisyydestään (vasemmalla).
Viisi vuotta myöhemmin Japani solmi kauppasopimukset sekä
Yhdysvaltain että Euroopan suurvaltojen kanssa (keskellä).
Perry vieraili laivoineen myös Okinawalla (oikealla).
Yhdysvaltain yleismerkeillä vuosina 1870–95
esiintyvä "kommodori Perry" ei ole sama mies.
Kyseessä on Oliver Hazard
Perry (1785–1819),
joka kunnostautui Yhdysvaltain ja Ison-Britannian välisessä
sodassa 1812–14. Riukiu-saaret olivat toisen
maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain miehitysvallan
alaisuudessa ja julkaisivat omia postimerkkejään.
Vuonna 1972 saaret palasivat Japanin yhteyteen Okinawan lääninä.
alkuun
Maajussin pojasta pääriksi
Uudistukset ulotettiin myös postilaitokseen. Japaniin oli perustettu postilaitos jo 1600-luvun alussa mutta se oli varattu yksinomaan siviili- ja sotilashallinnon käyttöön. Yksityisiä kansalaisia palveli Osakan, Kioton ja Edon välinen kuriiriposti [hikyaku]. Nyt tarkoituksena oli luoda koko valtakunnan kattava julkinen postilaitos eurooppalaisten esikuvien perusteella. Tehtävän sai Maejima Hisoka –niminen veroasioista vastannut nuorehko virkamies.
Maejima syntyi vuonna 1835 Jooetsun kaupungissa (Niigatan lääni) köyhän maanviljelijäperheen poikana. Alunperin hänen nimensä oli Ueno Fusagoroo. Vuonna 1847 hän muutti Edoon eli nykyiseen Tokioon opiskellakseen lääketiedettä, kiinalaisia klassikoita, englantia ja uudenaikaisen sodankäynnin taitoja. Vuonna 1857 hän aloitti opintonsa uudessa merivoimien sotakoulussa, ja seuraavana vuonna hänet määrättiin kartoittamaan Pohjois-Japanin rannikoita. 1860-luvun alussa hän opetti maanmiehilleen englantia. Alhaisesta syntyperästä johtuen hänen etenemisensä olisi ollut mahdotonta ellei muuan Maejima-niminen aatelismies olisi adoptoinut häntä perijäkseen vuonna 1866. Tällaiset adoptiot, joiden tarkoituksena oli turvata suvun säilyminen, olivat yleisiä vanhassa Japanissa. Aluksi hän käytti nimeä Maejima Raisuke mutta muutti sen myöhemmin muotoon Maejima Hisoka.
Vuosien 1868–69 sisällissodassa
Maejima pysyi uskollisena hallitukselle, mikä vaaransi hänen
tulevaisuutensa uudessa Japanissa. Vasta tammikuussa 1870
hän sai alhaisen viran vastaperustetussa sisäasiainministeriössä.
Maejiman onni oli, että muuan vaikutusvaltaisista
uudistuspoliitikoista, Ito Hirobumi, huomasi hänen lahjakkuutensa.
Kesään mennessä Maejima oli veroasioista vastaavan
viraston johdossa, ja 30.6.1870 hän esitteli
hallitukselle suunnitelmansa uudenaikaisen postilaitoksen
perustamiseksi. Maejima oli hautonut suunnitelmaansa jo
vuodesta 1862 lähtien. Suunnitelma hyväksyttiin, ja
samana vuonna hänet lähetettiin Eurooppaan tutustumaan
sikäläisten postilaitosten toimintaan. Erityisesti
Maejimaa kiinnosti Ison-Britannian postilaitos.
<Kuva 2. Kotimaassaan
Maejima esiintyy neljällätoista postimerkillä. Tässä
niistä kolme: yleismerkkejä vuosilta 1946 ja 1967 sekä
erikoismerkki vuodelta 1985 (keskellä).>
Japanin modernin postilaitos aloitti toimintansa
huhtikuussa 1871. Aluksi postikonttoreita oli vain 65 ja
ne kaikki sijaitsivat Tokiosta Kioton kautta Osakaan
johtavan valtatien varrella eli vanhan kuriiripostin
reitillä. Vuoden 1872 lopulla postikonttorien määrä
oli jo 1160; vuoden 1881 lopulla konttoreita oli 5099.
Vuonna 1873 posti julistettiin valtion monopoliksi ja
samalla luotiin yhtenäiset postimaksut.
Maejiman suurin saavutus oli ulkomaisten postikonttorien sulkeminen. Koska maassa ei ollut ollut toimivaa postilaitosta, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska olivat perustaneet omia postikonttoreitaan niihin satamiin, jotka oli avattu kansainväliselle kaupalle. Samaa käytäntöä noudatettiin myös Kiinassa, Turkissa ja Marokossa. Ensimmäisenä postikonttorinsa suostui sulkemaan Yhdysvallat vuonna 1874. Vaikka kysymys oli pienestä asiasta, sopimus oli poliittisesti tärkeä, sillä Japania kohdeltiin ensimmäistä kertaa tasavertaisena sopimuskumppanina. Iso-Britannia sulki postikonttorinsa vuonna 1879 ja Ranska 1880. Ulkomaisten postikonttorien sulkeminen oli myös tärkeä askel länsimaalaisten nauttimien erioikeuksien kumoamisen kannalta.
Maejiman mielenkiinto ei rajoittunut vain postilaitokseen. Hänen aloitteestaan mittajärjestelmää yhdenmukaistettiin vuonna 1871 (metriset mitat omaksuttiin lopullisesti vuonna 1891) ja perustettiin postisäästöpankki vuonna 1874. Tietoliikenneyhteyksiä paransivat lennätin (1870) ja rautatie, joka avattiin Tokion ja Jokohaman välille vuonna 1872. Puhelinverkko saatiin Tokion alueelle vuonna 1889. Maejima oli mukana näissäkin hankkeissa. Lisäksi hän kampanjoi näkyvästi kiinalaisten kirjoitusmerkkien käytön lopettamiseksi. Toisin kuin usein väitetään, japani ei ole kielenä erityisen vaikea oppia. Vaikeaksi japanin tekee sen monimutkainen kirjoitusjärjestelmä, joka perustuu kahteen kotimaiseen tavukirjoitukseen sekä tuhansiin kiinalaisiin kirjoitusmerkkeihin, joiden opiskeluun japanilaisilta koululaisilta kuluu yhä koko oppivelvollisuusikä. Maejima myös keksi postilaitokseen liittyviä uudissanoja, kuten "postimerkki" [yuubin-kitte].
Maejima erosi
postilaitoksen johtajan tehtävistä poliittisista syistä
vuonna 1881. Sen jälkeen hän oli mukana perustamassa
Tokion maineikasta Wasedan yliopistoa sekä kehittämässä
sokeiden ja kuurojen opetusta. Lisäksi hän johti useita
yksityisiä rautatie- ja kaivosyhtiöitä. Päivänpolitiikkaan
hän osallistui Japanin parlamentin ylähuoneen jäsenenä
vuosina 1904–10. Paronin arvon hän sai vuonna 1902
tunnustuksena ansiokkaasta palveluksestaan valtion hyväksi.
Maejima kuoli vuonna 1919. Hänen elämäntyölleen
omistettu museo avattiin Jooetsun kaupungissa vuonna 1931.
Kuva 3.
Postilaitoksen ohella Maejima oli mukana perustamassa
maansa lennätin-, rautatie- ja puhelinverkkoa. Myös
sokeiden ja kuurojen opetus oli lähellä hänen sydäntään.
Ensimmäisen vammaisille lapsille tarkoitettu
erityiskoulu aloitti toimintansa vuonna 1879 (oikealla).
alkuun
Lohikäärmeitä ja kirsikankukkia
Japanin neljä ensimmäistä postimerkkiä ilmestyivät 20. huhtikuuta 1871. Hammastamattomat merkit valmistettiin yksityisessä painossa Kiotossa, sillä valtionpaino, joka kyllä perustettiin samana vuonna, ei vielä ollut aloittanut toimintaansa. Aiheena oli kaksi lohikäärmettä, joiden välissä oli arvomerkintä vain kiinalaisin kirjoitusmerkein ilmaistuna. Nämä ensimmäiset postimerkit julkaistiin "mon"-arvoisina.
Tarkkaan ottaen lohikäärme-merkit eivät ehkä olleet ensimmäisiä Japanissa julkaistuja postimerkkejä. Vuonna 1870 Jokohaman satamakaupungissa toiminut "Sutherland & Co." niminen yhtiö organisoi paikallisen postin ja julkaisi sitä varten kaksi postimerkkiä. Näiden Sutherland-merkkien status on kuitenkin kiistanalainen, sillä mitään luotettavia todisteita niiden käytöstä ei toistaiseksi ole löydetty. Sen sijaan tammikuussa 1872 ilmestynyt Tosan paikallisjulkaisu on aito. Nämä postimerkit julkaisi Shikokun saarella sijaitsevan Kochin läänin hallitus. Uudistettu postilaitos aloitti toimintansa koko valtakunnan alueella vasta heinäkuussa 1872.
Huhtikuussa 1872 ilmestyi neljä uutta lohikäärme-merkkiä, tällä kertaa hammastettuina ja "sen"-arvoisina. Myöhemmin saman vuoden syksyllä lohikäärme-merkit korvattiin kokonaan uudenmallisilla merkeillä, jotka on nimetty kirsikankukka-malliksi. Nimi perustuu merkkien koristeina käytettyihin kirsikankukkiin [sakura]. Samalla julkaistiin uusia arvoja. Uutta oli myös se, että merkkien maksuarvo ilmaistiin arabialaisin numeroin. Painoasultaan nämä ensimmäiset valtionpainossa valmistetut merkit ovat varsin arkaaisia, ja hammaste rosoinen. Niissä esiintyy runsaasti väri- ja paperieroja. Kirsikankukka-mallia käytettiin myös ehiöissä, joista ensimmäiset ilmestyivät tammikuussa 1873.
Seuraavan vuonna kirsikankukka-merkit julkaistiin uudelleen. Nyt merkkeihin lisättiin painolaatan numero, joka ilmaistiin pienillä japanilaisilla katakana-tavumerkeillä (ns. "i-ro-ha" numerointi). Käytäntö oli lainattu Isosta-Britanniasta, missä painolaattojen numerointi oli käytössä 1880-luvulle asti. Postimerkeissä näkyvä numero mahdollisti painoerän jäljittämisen, kun taas kulmiin lisättyjen kirjainten avulla voitiin määrittää yksittäisen merkin sijainti painoarkissa. Tarkoituksena oli tällä tavoin vaikeuttaa postimerkkien väärentämistä. Kirjainten toinen tarkoitus oli estää ketään puijaamasta postia yhdistämällä kahden käytetyn postimerkin leimaamattomat osat yhdeksi käyttämättömäksi postimerkiksi.
Tammikuussa 1875
julkaistiin kolme täydennysarvoa, joiden aiheina oli
lintuja. Valinta oli erikoinen, sillä luontoon liittyvät
aiheet olivat tuohon aikaan harvinaisia. Jos sivuutetaan
jalopeurat, kaksipäiset kotkat ja vähän
todenmukaisemmatkin vaakunaeläimet – kuten
Braunschweigin hevonen (1852) ja Länsi-Australian
joutsen (1854) – luonnonvaraisia eläimiä oli
aikaisemmin esiintynyt vain Kanadan (majava 1851) ja
Newfoundlandin (hylje 1865, turska 1870) postimerkeillä.
Kirjekyyhky esiintyi jo Baselin postimerkillä vuonna
1845, mutta se symboloi postinkulkua, kun taas
japanilaisilla merkeillä esiintyvät villihanhi, västäräkki
ja haukka eivät liity mitenkään maan valtiollisiin
tunnuksiin tai postilaitokseen.
alkuun
Kultarahoista kultakaloihin
Kaikki edelliset julkaisut korvattiin
vuonna 1876 uudella, yhtenäisellä yleismerkkien
sarjalla. Merkkejä kutsutaan koban-malliksi, koska
niiden soikea keskuskuvio muistuttaa vanhaa japanilaista
kultarahaa [koban]. Painoasultaan merkit ovat
huomattavasti korkeatasoisempia kuin aikaisemmat
kirsikankukka-mallin merkit, ja ne muistuttavat
samanaikaisia länsimaisia postimerkkejä (vrt. etenkin
Tanska ja Norja). Koban-mallin suunnitteli italialainen Edoardo
Chiossone (1833–98),
joka oli saapunut Japaniin vuotta aiemmin. Hän oli yksi
niistä sadoista ulkomaalaisista asiantuntijoista, joita
uuden Japanin hallitus oli kutsunut maahan. Chiossonen päätehtävänä
ei suinkaan ollut suunnitella postimerkkejä vaan
perehdyttää japanilaiset uudenaikaisiin
painomenetelmiin. Postimerkkien ohella hän suunnitteli
maan ensimmäiset setelit ja sai myös mainetta
muotokuvamaalarina. Sanotaan, että Chiossone osasi
erinomaisella tavalla yhdistää japanilaiset aiheet
eurooppalaisiin muotoihin.
<Kuva 4.
Japani julkaisi (maailman?) ensimmäiset postimerkkejä
esittävät postimerkit jo vuonna 1921. Vasemmalla
kuitenkin nelilö vuodelta 1981. Todellisuudessa vuoden
1871 lohikäärme-merkit näyttävät paljon
suttuisemmilta. Oikealla Chiossone ja koban-malli. Ääntämisessä
kannattaa olla huolellinen, sillä "kooban"
pitkällä o:lla tarkoittaa korttelipoliisin kojua.>
Japani liittyi maailmanpostiliittoon (UPU) vuonna 1877,
mikä oli konkreettinen osoitus harjoitetun
uudistuspolitiikan nauttimasta kansainvälisestä
arvostuksesta. Esimerkiksi Kiina pääsi jäseneksi vasta
vuonna 1914. Jäsenyyden myötä koban-merkit julkaistiin
vuosina 1883–88 uusituin värein.
Maailmanpostiliitto oli nimittäin päättänyt, että
kansainvälisissä postilähetyksissä olisi kaikissa jäsenmaissa
käytettävä samanvärisiä postimerkkejä: sininen oli
varattu kirjeille, punainen postikorteille, vihreä
painotuotteille (vrt. vuoden 1885 jokanurkkaisemme).
Kansainvälisen lennätinliiton (ITU) jäsen Japanista
tuli vuonna 1878.
Uusitut kobanit olivat käytössä vuosisadan loppuun asti, jolloin ne korvattiin niin sanotulla krysanteemi-mallilla. Nimensä nämä merkit saivat keskuskuviona käytetyn suurikokoisen keisarillisen krysanteemi-vaakunan mukaan. Vuonna 1913 oli vuorossa Tazawa-malli, joka on nimetty suunnittelijansa Tazawa Masakoton mukaan. Tazawa-mallissa keskuskuviona on pienen krysanteemin ohella suurikokoisin kiinalaisin kirjoitusmerkein ilmaistu arvomerkintä. Tazawa-malli oli käytössä aina 1930-luvun lopulle asti.
Kuvallisia yleismerkkejä alettiin julkaista vuonna 1922. Tällöin ilmestyi kolmimerkkinen sarja, jonka kuva-aiheena oli pyhä Fuji-vuori [Fuji-san; japanilaiset ei koskaan kutsu vuorta nimellä "Fujiyama"] sekä japanilainen kauris [nihonjika]. Näihin kauriisiin voi tutustua esimerkiksi Kioton läheisyydessä sijaitsevassa Narassa, joka oli Japanin pääkaupunkina vuosina 710–94. Kaupungin puistoissa elelee yhä ikivanhojen perinteiden mukaisesti satoja kesyjä kauriita. Valokuvissa ne näyttävät söpöiltä mutta paikan päällä piloille hemmotellut sarvipäät ovat todellinen maanvaiva, sillä niiden mielestä jokainen matkailija on kävelevä keksipaketti. Vuonna 1926 ilmestyi toinen kolmimerkkinen sarja, jonka aiheina olivat Fuji-vuori, Nikkossa sijaitseva Togukawa Ieyasun mausoleumi sekä Nagoyan linna.
Ensimmäinen kokonaan
kuvamerkeistä koostunut yleismerkkien sarja ilmestyi
vuosina 1937–40. Japanin liittyminen toiseen
maailmansotaan joulukuussa 1941 näkyi paitsi
yleismerkkien kuva-aiheiden muuttumisena isänmaallisemmiksi
myös painoasun huononemisena. Viimeisenä sotavuotena
1945 julkaistut merkit olivat hammastamattomia ja ilman
liimoitetta. Taantuma oli tilapäinen ja pian 1950-luvulla
saavutettiin se painoteknisesti sekä taiteellisesti
korkea taso, joka on ominaista uudemmille japanilaisille
postimerkeille. Siitä lähtien yleismerkkien kuva-aiheet
ovat tyypillisesti liittyneet maan taideaarteisiin ja
luontoon.
Kuva 5.
Yllä: Yleismerkkejä vuosilta 1938 (vasemmalla),
1945, 1955, 1967 ja 1988. Huomaa "Japanin postia"
[Nippon yuubin] tarkoittavien neljän kirjoitusmerkkien järjestyksen
muuttuminen: ennen vuotta 1947 merkit kirjoitettiin aina
oikealta vasemmalle (ks. kuva 3). Tarkkaan ottaen
kahdessa vasemmanpuoleisissa merkeissä lukee "Suur-Japanin
keisarikunnan posti" [Dai Nippon teikoku yuubin].
Erikoista on se, että eräissä sodan aikana
ilmestyneissä miehitysjulkaisuissa noudatettiin jo
"väärää" järjestystä vasemmalta oikealle
(ks. alla oikealla).
Alla: Japani oli maailmansotien välisenä aikana
Itä-Aasian johtava suurvalta ja sen harjoittama
ekspansiivinen ulkopolitiikka näkyy myös postimerkeillä.
Kuvassa japanilaisen miehityshallinnon julkaisemia
postimerkkejä Mantshukuota (vasemmalla), Kiinaa,
Filippiinejä, Burmaa ja Malaijaa varten. Vuonna 1932
Mantshuriaan perustettu "Mantshukuo" oli
nimellisesti itsenäinen valtio, jonka mm. Suomi
tunnusti, mutta tosiasiallisesti se oli Japanin siirtomaa.
alkuun
Keisarillista loistoa ja paperipulaa
Japanin ensimmäiset erikoispostimerkit ilmestyivät syyskuussa 1894. Tällöin julkaistiin kaksi suurikokoista postimerkkiä, jotka juhlistivat keisarillisia hopeahäitä. Aiheena oli lohikäärmeiden kannattelema keisarillinen krysanteemi-vaakuna eli mitään varsinaisia kuvamerkkejä ne eivät olleet. Tammikuussa 1896 julkaistiin neljä postimerkkiä, jotka juhlistivat juuri päättynyttä Kiinan-Japanin sotaa (1894–95). Chiossonen luonnoksiin perustuvat merkit esittävät kahta sotapäällikköä, keisarillisia prinssejä Arisugawa ja Kitashirakawa, jotka molemmat kuolivat sodan aikana. Heitä ei surmannut vihollisen luoti vaan taudit, jotka vielä tuolloin tappoivat sotilaita enemmän kuin varsinaiset taistelut. Sota Kiinan ja Japanin välille oli syttynyt Koreaa koskevien kiistojen vuoksi. Kymmenen vuotta myöhemmin Mantshuriaa koskevat kiistat johtivat Venäjän ja Japanin väliseen sotaan, jonka Japani myös voitti kasvattaen vaikutusvaltaansa Itä-Aasiassa.
Chiossonen
luonnostelemat erikoispostimerkit olivat viimeiset,
joissa maan nimi oli myös latinalaisin kirjaimin: "Imperial
Japanese Post". Vaikka joissakin toisen
maailmansodan jälkeen julkaistuissa erikoispostimerkeissä
esiintyi englanninkielisiä sanoja, seuraavan kerran maan
nimi ilmestyi latinalaisin kirjaimin postimerkkeihin
vasta vuonna 1966. Siitä lähtien kaikissa postimerkeissä
on lukenut maan omakielinen nimi "Nippon" sekä
kiinalaisin kirjoitusmerkein että latinalaisin kirjaimin.
Krysanteemi-vaakunan käytöstä postimerkeillä
luovuttiin syksyllä 1947.
<Kuva 6. Muista monarkioista poiketen
Japanissa maan hallitsijan muotokuvaa ei käytetä
postimerkeissä eikä rahoissa. Vaikka keisari Hirohiton pitkää valtakautta (1926–89)
juhlistettiin monilla postimerkeillä, hän itse ei
esiinny niistä yhdelläkään (ylhäällä vasemmalla).
Nykyinen hallitsijapari, keisari Akihito ja keisarinna Michiko, esiintyvät kahdella postimerkillä,
jotka julkaistiin heidän häidensä kunniaksi vuonna
1959. Akihito oli tuolloin kruununprinssi. Nykyinen
kruununprinssi Naruhito ja hänen puolisonsa Masako esiintyvät niin ikään kahdella
postimerkillä, joista ensimmäinen julkaistiin heidän häidensä
kunniaksi vuonna 1993. Tapahtumaa muisteltiin myös
joulukuussa 2000 ilmestyneessä "20. vuosisadan
museo" –pienoisarkissa numero 17, joka on
omistettu 1990-luvun tapahtumille.>
Lisää erikoismerkkejä julkaistiin 1900-luvun alussa
kruununprinssin häiden (1900); Japanin ja Korean
postilaitosten yhdistämisen (1905; Koreasta tuli osa
Japania vuonna 1910); sekä Venäjästä saadun voiton
kunniaksi (1906). Näistä kahdessa ensimmäisessä
julkaisussa edes arvomerkintää ei ilmaistu arabialaisin
numeroin. Asiasta ei toisaalta ollut mitään haittaa,
sillä hillitäkseen lisääntyvää erikoismerkkien
tulvaa Maailmanpostiliitto oli päättänyt, että
erikoismerkkejä, joiden myyntiaika oli rajoitettu, ei
saanut käyttää kansainvälisiin postilähetyksiin.
Kielto oli voimassa vuosina 1899–1922.
Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Japani oli saavuttanut tavoitteensa: se tunnustettiin yhdeksi viidestä suurvallasta Yhdysvaltain, Ison-Britannian, Ranskan ja Italian rinnalla. Postimerkeillä suurvalta-asema näkyi juhlallisina ja painoasultaan korkeatasoisina erikoispostimerkkeinä, joita ilmestyi miltei vuosittain. Aiheet liittyivät pääasiassa keisarillisiin ja valtiollisiin tapahtumiin. Henkilöaiheet olivat harvinaisia. Edellä mainittujen prinssien ohella yleismerkkeihin pääsivät tarukeisarinna Jingu (1908, 1924); Port Arthurin valloittaja, kenraali Nogi Maresuke (1937); sekä suomalaisillekin tuttu Tsushiman voittaja, amiraali Togo Heihachiro (1937). Siviilejä erikoispostimerkeille pääsi vain kaksi. Toinen heistä oli tietysti Maejima. Hän esiintyi vuonna 1927 nelimerkkisessä sarjassa, joka juhlisti Japanin 50-vuotista jäsenyyttä Maailmanpostiliitossa. Toinen oli varakreivi Sano Tsunetami, joka perusti Japanin Punaisen ristin vuonna 1877 (1939).
Arvokasta linjaa
kevensivät kansallispuistoja esittelevät nelimerkkiset
sarjat, joita alettiin julkaista vuodesta 1936 lähtien.
Japani myös julkaisi maailman ensimmäisen
uudenvuodenpostimerkin vuonna 1935. Merkkien
julkaiseminen päättyi kaksi vuotta myöhemmin. Heinäkuussa
1937 alkanut sota Kiinaa vastaan johti yhteiskunnan
ilmapiirin militarisoitumiseen ja liiallista ilonpitoa
pyrittiin välttämään. Uudenvuodenpostimerkkejä
alettiin julkaista uudestaan vuonna 1948.
<Kuva
7. Japanissa
kampanjoidaan näkyvästi postimerkkeilyn puolesta.
"Filatelian viikko" on saanut oman
postimerkkinsä säännöllisesti vuodesta 1955 lähtien.
Merkkien aiheina ovat kotimaisten taiteilijoiden työt (oikealla).
Kansainvälistä kirjeen viikkoa on juhlistettu
postimerkein vuodesta 1958 lähtien (keskellä).
Uudenvuodenpostimerkkien aiheina on usein kotimainen käsityöperinne:
tässä kokeshi-nukke (vasemmalla).>
Japani liittyi toiseen maailmansotaan joulukuussa 1941.
Vaikka keväällä 1942 saavutettiin ällistyttäviä
voittoja, niin jo saman vuoden lopulla sotaonni kääntyi
liittoutuneiden eduksi. Erikoispostimerkkien aiheissa
sota näkyi esimerkiksi Saksaan verrattuna yllättävän
vähän. Singaporen valloitusta juhlistettiin kahdella päällepainamalla
helmikuussa 1942; alkuperäiset merkit esittivät Nogia
ja Togoa. Saman vuoden joulukuussa ilmestyi kaksi
kuvamerkkiä "suuren Itä-Aasian sodan" ensimmäisen
vuosipäivän kunniaksi. Merkkien aiheina olivat Pearl
Harbour ja Bataan. Yhteensä sodan aikana julkaistiin
vain kaksitoista erikoispostimerkkiä; viimeiset niistä
ilmestyivät vuonna 1944. Yksi syy erikoismerkkien vähyyteen
oli alati paheneva puute paperista.
Japani antautui
liittoutuneille 15.8.1945. Tapahtuma on yhtä merkittävä
käännekohta maan historiassa kuin sen avautuminen liki
sata vuotta aikaisemmin. Toisin kuin Saksan kohdalla,
Japania ei jaettu vyöhykkeisiin vaan miehityksestä
vastasi yksin Yhdysvallat. Niinpä mitään
miehitysjulkaisuja ei sodan jälkeen ilmestynyt vaan
Japanin oma postilaitos jatkoi toimintaansa keskeytyksettä.
Vain Hiroshimaan sijoitettuja brittiläistä
kansainyhteisöä edustaneita joukkoja varten julkaistiin
australialaisia yleismerkkejä, jotka oli varustettu päällepainamalla
"B.C.O.F. / JAPAN / 1946". Sodan jäljiltä maa
oli raunioina ja kaikesta oli pulaa, mikä näkyi myös
postimerkeillä. Ensimmäiset erikoismerkit ilmestyivät
joulukuussa 1946. Ehkä oli sopivaa, että merkkien
aiheena oli postilaitoksen 75-vuotisjuhla ja Maejima.
Kuva 8.
Japanilainen erikoisuus on "kotiseutumerkit" [furusato-kitte],
joita maan kaikki 47 lääniä [ken] ovat
julkaisseet vuodesta 1989 lähtien. Kotiseutumerkkien
kelpoisuutta ei ole mitenkään rajoitettu. Aiheet
liittyvät tavallisesti perinteisiin, tyypillisiin
tuotteisiin ja maisemiin. Kuvassa kotiseutumerkkejä
Yamagatan (vasemmalla), Mien, Tokion, Hokkaidon ja
Okinawan lääneistä. Eniten kotiseutumerkkejä ovat
julkaisseet Japanin molemmat ääripäät eli Hokkaido (lähes
30) ja Okinawa (lähes 20) sekä Tokio (lähes 20), jotka
pyrkivät tällä tavoin korostamaan omaa identiteettiään,
kun taas monet Pohjois-Japanin läänit ovat tyytyneet vähempään.
Esimerkiksi Yamagata on julkaissut vain kuusi
kotiseutumerkkiä.
Kuva 9.
Ehdoton suosikkini uudempien japanilaisten postimerkkien
joukossa on vuosina 1976–78 julkaistu toinen
kansallisia taideaarteita esittelevä sarja. Kuvan merkki
esittää Nikkossa sijaitsevan Tokugawa Ieyasun
mausoleumin porttia [Yoomei-mon]. Merkki on Czeslaw
Slanian
tuhannen tavoin todellinen mestarinäyte sekatekniikan
(kaiverrus & offset) käytöstä. Itse aihe herättää
ristiriitaisia tunteita, sillä monet japanilaisen
taiteen ihailijat pitävät tuhlailevan koristeellista
porttia, ja koko mausoleumia, ulkoasultaan liian "kiinalaisena".
Perinteisempää japanilaista taidekäsitystä edustaa 10
jenin yleismerkki vuodelta 1961. Yksinkertaisuudessaan se
on yhtä iskevä kuin haiku-runo kukkivista
kirsikkapuista: "Kas! Kas! Täyttää jo Yoshinon
laakson".
alkuun