Juoma nimeltä viski

Viski on viljasta tislaamalla valmistettu vahva alkoholijuoma. Lainsäädännön mukaan viskinä voidaan pitää vähintään kolme vuotta vanhennettua alkoholipitoisuudeltaan vähintään 40 tilavuusprosenttia olevaa juomaa. Viski lienee kehitetty alunperin yli 500 vuotta sitten, mutta tuon ajan "viski" erosi suuresti meidän tuntemastamme juomasta. Viski tislattiin aikoinaan mitä erikoisemmista yrteistä ja ruohoista. Vasta 1600-luvun lopulla viski erotettiin muista tislatuista viinoista. Nykyajan viskissä tehdään ero blended- ja mallasviskien välillä. Blended-viskit ovat usean, jopa sadan eri mallasviskin ja jyväviskin sekoituksia, kun taas mallasviskit valmistetaan vain yhden tislaamon tuotteista. Mallasviskit ovat runsaamman makuisia ja yleensä myös huomattavasti kalliimpia kuin blended-viskit.

'Elämän vesi'

Sana viski, englanniksi 'whisky', tulee gaelinkielen ilmaisusta 'uisge beatha' tai 'usquebaugh' - suomeksi 'elämän vesi'. Sanan englanninkielinen kirjoitusasu on nimenomaan 'whisky', jos sillä tarkoitetaan Skotlannissa ja nykyisin myös Kanadassa valmistettua viskiä. Sanalla 'whiskey' tarkoitetaan niitä viskejä, jotka on valmistettu jossain muualla, yleisimmin Yhdysvalloissa tai Irlannissa. Nimitystä skottiviski (scotch whisky) voidaan käyttää vain skotlantilaisesta viskistä. Sanaan viski liitetään usein muita määreitä, kuten 'vatted malt', 'bourbon', 'Tennesee' tai 'single malt'. Nämä ovat virallisia nimikkeitä ja viittaavat viskin valmistustapaan. Single malt, eli mallasviski, on valmistettu puhtaasta mallastetusta ohrasta, eikä blended-viskin tapaan sisällä jyväviskiä. Vatted malt tarkoittaa usean eri tislaamon mallasviskin yhdisteenä pullotettua viskiä; siitä ja mallasviskistä käytetään yhteisesti nimitystä 'pure malt'. 'Bourbon'-viski on yhdysvalloissa valmistettua viskiä, jonka raaka-aineesta yli puolet on maissia. Tennesee-viskeiksi kutsutaan muita, yleensä Tenneseen osavaltion alueella valmistettuja viskejä. Yritykset käyttävät myös muita nimityksiä, kuten 'red label', 'black label' tai 'reserve', mutta nämä eivät varsinaisesti kerro mitään tarkempaa pullon sisällöstä. Lisää aiheeseen liittyvää terminologiaa löydät sanastostani.

Pullotettua ohraa?

Viski valmistetaan perinteisesti Skotlannin nummilla kasvavasta ohrasta - muualla käytetään tietysti paikallisia ohralajikkeita, joskus myös ruista tai maissia. Syksyllä, ohran korjaamisen jälkeen alkaa varsinainen tuotantokausi. Raaka-aineena käytetty vastapuitu ohra pestään, idätetään ja kuivatetaan savustamalla. Savustuksessa polttoaineena käytetään paikallista turvetta, joka jättää oman luontaisen arominsa viskiin. Savustettu ohra jauhetaan myllyssä hienojakoiseksi jauhetuksi maltaaksi, joka sitten mäskätään sekoittamalla siihen kuumennettua lähdevettä. Mäskäyksen tuloksena saadaan aikaan mäskiä, makeaa nestettä, johon hiivaa lisäämällä käynnistetään käymisprosessi. Käynyt vierre, joka on alkoholipitoisuudeltaan alle 10 tilavuusprosenttia, tislataan suurissa tislauspannuissa. Kahden, tai irlantilaisittain kolmen tislauksen aikana sen alkoholipitoisuus nousee 60-70% tietämiin. Viski ei ole vielä valmis pullotettavaksi, vaan se säilötään tammitynnyreihin ikääntymään. Ikääntymisen aikana viskin maku kehittyy, ja siksi viskejä usein vanhennetaan tynnyreissä yli kuusi vuotta. Jotkut viskit vanhennetaan tynnyreissä, joissa on aikaisemmin säilötty sherryä, portviiniä tai muita alkoholijuomia, jotta viski saisi lisää aromeja. Lopuksi viski pullotetaan, joko laimennettuna, 40-43%, tai tynnyrivahvuisena, 43-65%.

Alueelliset erot

Viskin valmistusalueet jaetaan enemmän tai vähemmän tarkasti Ylämaihin, Alamaihin ja saariin. Ylämaat ovat viskin pääasiallinen valmistusalue - suurin osa mallasviskistä tulee nimenomaan ylämaihin kuuluvalta Speysiden alueelta. Jokaisella valmistusalueella on omat ominaispiirteensä, kuten jokaisella tislaamollakin. Kokenut viskinmaistaja voi arvioida, miltä alueelta viski on mm. sen turpeisuuden, voimakkuuden ja savuisuuden perusteella. Islay-saarella valmistetut saarelaisviskit ovat esimerkiksi voimakkaan turpeisia ja usein merellisiä, kun taas Speysiden viskit ovat pehmeämpiä ja makeampia. Blended-viskeissä nämä erot eivät ole niin helposti tunnistettavissa, koska niissä käytetään useilta eri alueilta olevia raaka-aineita ja niihin lisätään jyväviskiä maun tasaamiseksi.

Lasillinen kultaa

Hyvän viskin nauttiminen on elämys. Viskiä analysoidessa kannattaa ottaa joitain asioita huomioon, jotta elämys olisi täysipainoisempi. Ensinnäkin, viskiä ei tulisi nauttia suorasta lasista. Suora lasi, tumbler, häivyttää aromit ja tekee analysoinnin vaikeammaksi. Suosittelen käyttämään vaikkapa viini- tai brandylasia, sillä yleensä ei saatavilla ole 'snifteriä', viskin maisteluun tarkoitettua ylöspäin kapenevaa lasia. Toiseksi, kylmän tiedetään turruttavan makuhermot, joten makuaistimuksen kannalta on parempi jättää jäät pois. Kolmanneksi, tynnyrivahvuiset (yli 43%) viskit kannattaa laimentaa vedellä ennen nauttimista. Vahva alkoholi turruttaa makuhermot nopeasti ja vaikeuttaa näin maistelua. Oikean vesimäärän löytää helpoiten kokeilemalla, ja optimaalisen makuelämyksen saamiseksi on syytä käyttää mahdollisimman puhdasta vettä. Jos lähdevettä ei ole saatavilla, voi käyttää pullotettua lähdevettä tai hätätilassa jopa puhdasta vesijohtovettä.

Viskin säilytys

Viski ei enää parane pullossa, vaikkakin se säilyy pitkään. Viskipulloa ei säilytetä vaaka-asennossa kuten viinejä; viski säilyy hyvin omassa pullossaan kuivassa viileässä paikassa. Tasaisen viileä huoneenlämpö ja suojaus auringonvalolta ovat riittäviä varotoimenpiteitä säilytyksen kannalta. Vajaiden pullojen säilytyksessä kannattaa olla tarkkana. Yli puolivälin tyhjennetyssä pullossa pidempään säilytetty viski saattaa muuttaa makuaan alkoholin ollessa tekemisissä ilman kanssa. Alle neljännespullo kannattaa ehdottomasti nauttia jo loppuun asti, jotta se ei pilaantuisi.

Viskiä verkossa

Jos matkailu viskin alkulähteille ei onnistu, voi viskinsä hankkia muualtakin. Täysikäiset Suomen kansalaiset saavat hankkia viskiä kansallisen alkoholimonopoliyhtiömme paikallisista konttoreista. Jos alkoholivero tuntuu liian korkealta tai valikoima suppealta, voi tietenkin asian kiertää käymällä ulkomailla, esimerkiksi risteilemällä Itämerellä tai lentämällä Euroopan Unionin ulkopuolelle. Lisäksi ainakin Heathrow:n ja Le Gaullen lentokenttien terminaaleissa on hyvin laajat viskimyymälät. Harvinaisia merkkejä saa tilattua myös verkosta, mutta verokäytäntö on monimutkainen.

Kirjallisuutta

Viskistä on kirjoitettu paljon kirjoja ja joitakin on myös suomennettu. Kirjakauppaan mennessään kannattaa kurkistaa kirjan sisään, sillä aiheesta liikkuu myös huonompia esityksiä, joiden informaatiosisältö jää Aapiskukon tasolle. Onhan niissä toki paljon kivoja kuvia... Tässä pari suositusta iltalukemistoksi.

• Broom, David: Viskiä, viskiä
• Lerner, Daniel: Mallasviski ja skottiviski
• Maclean, Charles: Malt Whisky
• Murray, Jim: The Complete Guide to Whiskey
• Wishart, D.: Whisky Classified

ja tietysti viskinystävän Raamattu (ei _se_ Michael Jackson...)

• Jackson, Michael: Malt Whisky Companion

(Missä viipyvät suomalaisten asiantuntijoiden kirjat, kysyn vaan.)