| ELOKUVA |
OHJAAJA |
PÄÄOSISSA |
| Apocalypse Now (1979) |
Francis Ford Coppola |
Martin Sheen, Marlon Brando, Lawrence Fishburne |
| Bagdad Cafe (1988)(Out of Rosenheim) |
Percy Adlon |
CCH Pounder, Marianne Sägebrecht, Jack Palance |
| Bagdad Cafe on persoonallinen ja elämänmakuinen saksalais-amerikkalaisena yhteistyönä valmistunut elokuva, jonka myös Martti Ahtisaari on maininnut lempielokuvakseen (jos sitä nyt meriitiksi voi sanoa). Elokuvan harhaanjohtava nimi viittaa vanhan Route 66:n varrella Mojaven autiomaassa sijaitsevaan rapistuneeseen pikkukuppilaan, jota voimakastahtoinen musta yksinhuoltajaäiti (CCH Pounder) yrittää pitää pystyssä. Marianne Sägebrecht esittää toista voimakastahtoista naista, joka miehensä jättäneenä ummikkona baijerilaisturistina eksyy kuppilaan. Ja kuten voi arvata, pian ei Bagdad Cafeessa mikään ole ennallaan.
|
| Beavis and Butt-head Do America (1996) |
Mike Judge |
Beavis & Butt-head |
|
"I am the Great Cornholio. I need TiiPii for my Bunghole". Beavis ja Butt-head duunaavat koko jenkkilän tässä loistavassa huonon huumorin ja alapäävitsien ilotulituksessa. Tätä elokuvaa voi suositella katsottavaksi samanhenkisessä kaveriporukassa. TV-sarjan alapääslangin tuntemus ja ärsyttävän hekotuksen sietokyky ovat suotavia. "Is this a God Damn?" (Beavisin kysymys kaksikon vieraillessa Hoover's Dam -padolla).
|
| Blade Runner (1982) |
Ridley Scott |
Harrison Ford, Rutger Hauer, Darryl Hannah, Edward James Olmos |
|
Blade Runner on, jo lähes kahdenkymmenen vuoden iästään huolimatta, se maailman paras sci-fi-elokuva, johon kaikkia jäljessätulevia edelleen verrataan. Ridley Scott onnistui luomaan Philip K. Dickin novellin pohjalta mestariteoksen, jonka ainutlaatuista tunnelmaa monet elokuvan tekijät ovat yrittäneet jäljitellä. Olennainen osa elokuvan tunnelmaa ovat Vangeliksen äänimaailma, sateisen harmaata tulevaisuuden Los Angelesia kuvaava mestarillinen lavastus ja päähenkilö Harrison Fordin käyttäminen kertojana. Siitä onko teatteriversion vai directors cut -version loppuratkaisu parempi, voivat fanin kiistellä loputtomiin.
|
| Blue Velvet (1986) |
David Lynch |
Kyle MacLachlan, Isabella Rosselini, Dennis Hopper, Laura Dern |
|
David Lynchin omaperäisessä tuotannosta Blue Velvet sijoittuu perinteisempään päähän. Lynchin tapauksessa se ei kuitenkaan tarkoita mitään valmiiksi pureskeltua Hollywood-tuotetta. Blue Velvetin avaus nurmikon kasteluineen ja takapihalta löytyvine korvineen on taattua Lynchiä. Laura Dernin ja Kyle MacLachlanin viattoman vuoropuhelun kautta siirrytään Angelo Badalamentin musiikin säestämänä suoraan Isabella Rosselinin ja Dennis Hopperin helvettiin. Dennis Hopperin roolihahmo on kärkisijoilla valittaessa elokuvahistorian vastenmielisintä konnaa. Lynch onnistuu luomaan elokuvaansa mystisen surumielisen tunnelman, joka lopullisesti nostaa Blue Velvetin klassikoiden joukkoon.
|
| Boyz n the Hood (1991) |
John Singleton |
Cuba Goding jr, Ice Cube, Lawrence Fishburne |
| The Breakfast Club (1985) |
John Hughes |
Emilio Estevez, Judd Nelson, Molly Ringwald, Anthony Michael Hall, Ally Sheedy |
|
Tällä hetkellä katsottuna Breakfast Club ei enää pääsisi mukaan tälle listalle, mutta rippikouluikäisenä se kolahti niin kovasti, että otin sen listalle mukaan omana kulttileffanani. John Hughesin kertomusta viidestä erilaisesta lauantaipäivän jälki-istunnossa viettävästä nuoresta on sittemmin sujuvasti lainattu mm. Dawson Creek tv-sarjassa. 80-luvun teiniangstin kuvauksena elokuva toimii edelleen vaikka välillä sortuukin stereotypioihin.
|
| Chinatown (1974) |
Roman Polanski |
Jack Nicholson, Faye Dunaway |
|
Chinatownin käsikirjoitusta on monessa yhteydessä sanottu elokuvahistorian parhaaksi ja täytyy myöntää että valinta osuu varsin oikeaan. Koko juonikuviota ei ehkä vielä ensimmäisellä katselukerralla täysin osaa arvostaa, mutta toinen katselukerta sai ainakin minut ihailemaan tätä klassikkoa entistä enemmän. Film noir -henkisen elokuvan pääosissa yksityisetsivänä loistaa nuori Jack Nicholson Humprey Bogartin perinteitä kunnioittaen. Traagisessa kohtalokkaan naisen roolissa Faye Dunaway tekee elämänsä roolityön.
|
| The Death Poets Society (1989) |
Peter Weir |
Robin Williams, Robert Sean Leonard, Ethan Hawke, Josh Charles, Gale Hansen, Dylan Kussman |
| La Double vie de Véronique (1991) |
Krzysztof Kieslowski |
Irène Jacob |
| Do the Right Thing (1989) |
Spike Lee |
Spike Lee, Bill Nunn, Samuel L. Jackson |
|
Radio Rakeemin runsaasti pattereita kuluttavassa ghettoblasterissa soi enteellisesti Public Enemyn "Fight the Power", tässä Spike Leen onnistuneimpiin kuuluvassa elokuvassa. NYC:n lähiökorttelissa vietetään kuumia kesäpäiviä. Rento meininki kätkee kuitenkin sisäänsä konfliktin siemenen. Kun väkivalta kuuman päivän päätteeksi yllättäen puhkeaa, jää katsojakin miettimään oliko verenvuodatus väistämätön?
|
| Edward Scissorhands (1990) |
Tim Burton |
Johnny Depp, Winona Ryder, Kathy Baker |
|
Saksikäsi Edward on rakenteeltaan perinteinen satu, joka nykyaikaisista puitteistaan huolimatta onnistuu säilyttämään maagisen sadunomaisen tunnelman. Johnny Depp tragikoomisena Edwardina muistuttaa saksikäsineen jöröjukan ja Frankensteinin hirviön jälkikasvua, mutta kerää hellyttävän yksinäisenä taiteilijasieluna katsojien sympatiat puolelleen. Vaihteeksi blondattu (hyi, hyi!) Winona Ryder tekee hienon roolin Edwardin ihastuksen kohteena. Vahvan roolin näyttelee myös (Rooman Sheriffin äitinäkin tunnettu) Kathy Baker viriilinä naapurin rouvana.
|
| Fargo (1996) |
Joel Coen |
William H. Macy, Steve Buscemi, Frances McDorman |
| Minulla oli sattumalta onni nähdä Fargo isolta kankaalta pressinäytöksessä, jonne osuimme kaveriporukassa autuaan tietämättöminä siitä millaista leffaa olimme tulleet katsomaan. Kun Fargo puoli vuotta myöhemmin keräsi oscareita, tuntuivat pystit kerrankin menevän oikealle elokuvalle. Yhdysvaltain pohjoisen keskilännen lumiset maisemat ja paikallisten asukkaiden ruotsalainen aksentti tuovat elokuvan suomalaiskatsojalle tuttuuden tunteen. Oscar-palkitun Francis McDormanin roolisuoritus raskaana olevana pikkukaupungin naispoliisipäällikkönä on mainio ja William H. Macyn esittämä autokauppias takuulla yksi elokuvahistorian suurimpia loosereita. Finnkinolle kiitokset pressissä jaetuista Steve Buscemin screen shot -valokuvista :-)
|
| Fucking Åmal (1998) |
Lukas Moodysson |
Alexandra Dahlström, Rebecca
Liljeberg |
| Ruotsissa miljoona katsojaa saanut Fuckin Åmal, jäi 1999 ulkomaisten elokuvien oscareita jaettaessa turhaan Roberto Benignin varjoon. Lukas Moodyssonin elokuva osoittautui onnistuneeksi pikkubudjetin teinileffaksi, josta katu-uskottavuutta löytyi moninkertaisesti useimpiin jenkkileffoihin verrattuna. Elokuvan hieman rakeinen dokumenttityylinen kuvaus vielä korosti autenttista tunnelmaa.
Pääosan esittäjät Alexandra Dahlström ja Rebecca Liljeberg vetävät roolinsa läpi ilman jenkkileffoista tuttua ylinäyttelemistä ja kliseisiin sortumista. Vaikkei riikinruotsi omaan korvaani ole koskaan kovin kauniilta kuulostanut, niin nuorison leffassa käyttämä kieli kuulosti varsin aidolta.
USA:ssahan elokuvaa levitettiin sopivammaksi katsotulla nimellä Show me Love. En sitten tiedä mitä suomalaiset elokuvien levittäjät sanoisivat Vitun Vimpeli -nimisestä leffasta? (Okei, myönnän että minulla on antipatioita Vimpeliä kohtaan. Mutta kun loppusointukin trimmasi niin en malttanut ;-)
|
| High Noon (1952) |
Fred Zinnemann |
Gary Cooper, Grace Kelly - Dmitri Tiomkin |
|
High Noon on minulle se länkkärien länkkäri, joka tuli nähtyä jo pikkupoikana ja on siitä asti pysynyt lempielokuvien joukossa. Gary Cooper pikkukaupungin sheriffinä ja Grace Kelly hänen vaimonaan valmistautuvat kohtaamaan kaupunkiin tulevan lainsuojattoman, tässä juoneltaan klassisessa lähes reaaliaikaisesti etenevässä lännenelokuvassa.
|
| The Ice Storm (1997) |
Ang Lee |
Kevin Kline, Joan Allen, Sigourney Weaver, Christina Ricci, Tobey Maguire, Katie Holmes |
|
Taiwalaisohjaaja Ang Leen elokuva Jäämyrsky kertoo tarinan kahdesta perheestä, joiden elämä on ulkoisesti normaalia mutta sisäisesti tyhjää. Tapahtumapaikkana on 70-luvun New England funkkistaloineen ja vaimentamattomine vesisänkyineen. Kevin Klinen esittämällä perheenisällä on suhde naapuriperheen äitiin, eikä tytärkään (loistava Christina Ricci) jää paljon huonommaksi. Perheiden vanhemmat etsivät huonolla menestyksellä sisältöä tyhjään elämäänsä ja lapset kokeilevat siipiään omalla tahollaan. Lopulta väistämättömään käännekohtaan johtava kierre huipentuu New Englandin alueelle tyypillisen jäämyrskyn aikana. Elokuvan kuvaus on kauttaaltaan visuualisesti kaunista laatutyötä ja näyttelijäsuoritukset hyviä. Erityisesti nuoren polven naisnäyttelijät Christina Ricci ja Katie Holmes ovat loistavia rooleissaan (myönnän heikkouteni pieniä brunetteja kohtaan :-), mutta myös Sigourney Weaver näyttelee hienosti hänelle poikkeuksellisessa roolissa.
|
| Jackie Brown (1997) |
Quentin Tarantino |
Pam Grier, Robert Forster, Samuel L. Jackson,
Bridget Fonda, Robert de Niro
|
|
Jackie Brown on Tarantinon leffoista tähän asti ehkä kypsin ohjaustyö. Tarantino on hieman karsinut edellisten leffojensa väkivaltaisuutta, mutta ainutlaatuinen dialogi on edelleen tallella. Musiikkivalinnoissaan Tarantino on aina onnistunut ja Jackie Brownissa erityisen hyvin. 70-luvun mustien blaxploitationsarjojen naistähti Pam Grier on upea valinta pääosaan ja Sam Jackson pistää parastaan.
|
| Kauas Pilvet Karkaa (1997) |
Aki Kaurismäki |
Kati Outinen, Kari Väänänen, Sakari Kuosmanen, Elina Salo |
| Once Upon a Time in the West (1968) |
Sergio Leone |
Claudia Cardinale, Henry Fonda, Charles Bronson |
| Periaatteessa olisin tähän voinut ottaa myös jonkun toisen spagettiwesternin. Huuliharppukostaja vie kuitenkin voiton jopa ilman Clint Eastwoodia. Leonen westerneille tyypillistä kulmainalta tuijottelua riittää ja Henry Fondan siniset silmät ovat erityisen mieleenjäävät. Tässä elokuvassa on eräs elokuvahistorian hienoimmista alkuperäisiä soundtrackeistä, jolla Ennio Morriconen säveltäjänkyvyt pääsevät oikeuksiinsa.
|
| Reflecting Skin (1991) |
Philip Ridley |
Duncan Fraser, Viggo Mortensen, Lindsay Duncan |
| Trois Couleurs: Rouge (1994) |
Krzysztof Kieslowski |
Irène Jacob, Jean-Louis Trintignant |
|
Punainen on Krzysztof Kieslowskin väritrilogian kolmas ja samalla myös mestariohjaajan viimeiseksi jäänyt elokuva. Punaisen teemoja ovat mm. vapaus, sattuma ja kohtalo. Irène Jacob hyväsydämisenä mallina ja Jean-Louis Trintignant katkeroituneena ex-tuomarina tekevät vahvat roolisuoritukset Kieslowskin ohjauksessa. Kuvakulmat ovat tarkoin punnittuja ja kuvaus värejä myöten huipputasoa. Kieslowski luo kuvillaan tunnelmia, mutta jättää paljon myös katsojan työstettäväksi tehden elokuvan seuraamisesta jokaisen henkilökohtaisen kokemuksen. Siksi Punainen kestää myös useamman katselun ja tulee säilymään yhtenä 1900-luvun lopun elokuvan merkkipaaluista.
|
| Starship Troopers (1997) |
Paul Verhoeven |
Casper Van Dien, Dina Meyer, Denise Richards, Michael Ironside |
|
Tässä elokuva, joka onnistui jujuttamaan ainakin amerikkalaisyleisön ja myös suuren osan kriitikoista. Amerikkilainen media ilmeisesti odotti Starship Troopersista suuren budjetin erikoistehosterymistelyä Hollywoodin tapaan. Ja sen se saikin. Elokuvan näyttelijät ovat saippuaoopperoista kerättyjä kiiltokuvankauniita nuoria, jotka lähtevät suoraan koulun penkiltä pelastamaan maailmaa pahoilta avaruusötököiltä. Erityisesti Denise Richards suorastaan säkenöi roolissaan. Mutta Verhoeven ei tyytynyt pelkästään tähän. Epäilykset alkavat herätä viimeistään siinä vaiheessa kun kirkassilmäistä nuorisokaartia alkaa kaatua kuin heinää avaruusötököiden hyökätessä. Verhoevenin selkeät natsiviittaukset ja elokuvassa käytetty sotapropaganda korostavat entistä enemmän sodan mielettömyyttä. Elokuva viedään kuitenkin loppuun perinteistä Hollywood-kaavaa noudattaen, mikä ilmeisesti hämmensi erityisesti jenkkikatsojat. Omat tunnelmani olivat myös leffan loppuessa varsin ristiriitaiset suurimman osan teatteria hurratessa fanaattisten jääkiekkofanien tyyliin. Itse ei tehnyt mieli hurrata vaan mieleen hiipi ajatus: Näinkö helppo ihmisiä on manipuloida propagandan keinoin?
|
| The Unbearable Lightness of Being (1988) |
Philip Kaufman |
Daniel Day-Lewis, Juliette Binoche, Lena Olin |
|
Milan Kunderan Olemisen sitämätön keveys on kirjana monitahoinen ja elokuvaan verrattuna hyvin erilainen elämys. Siksi monet kirjan lukeneet ehkä vierastavatkin siitä tehtyä elokuvaa. Mielestäni Philip Kaufmanin elokuvasovitus on kuitenkin lajissaan erittäin onnistunut, ja vaikkei kirjan monitahoisuutta voi tavoittaakkaan, tavoittaa silti olennaisimman. Elokuva tuo oivallisesti esiin päähenkilöiden välisen omalaatuisen kolmiodraaman ja eroottisen latauksen. Daniel Day-Levisin hienosti näyttelemän lääkärihurmurin elämä on sietämättömän keveää, kunnes Juliette Binochen esittämä maalaistyttö pakottaa hänet ottamaan henkilökohtaista vastuuta. Prahan kevät ja sen jälkeinen neuvostomiehitys pakottavat päähenkilöt pohtimaan moraalista kysymyksiä myös laajemmin.
|
| Yinshi nan nu (1994) (Syö, juo, mies, nainen) |
Ang Lee |
Sihung Lung, Yu-Wen Wang, Chien-lien Wu, Kuei-Mei Yang |
|
Hienoja elokuvia löytyy myös Yhdysvaltain ja Euroopan ulkopuolelta. Ang Leen iloisesti yllättävä ja piristävä komedia sijoittuu nyky-Taiwaniin, joka paljastuu ainakin eurooppalaisittain kiehtovaksi yhdistelmäksi länsimaisia vaikutteita ja perinteistä kiinalaista kulttuuria. Elokuvan tarina kietoutuu kolmen tyttären ja heidän mestarikokki-isänsä ympärille. Tyttäret yrittävät selvitä omista naimahuolistaan, mutta viimeisen sanan pääsee kuitenkin sanomaan perheen isä.
|
| 12 Monkeys (1996) |
Terry Gilliam |
Bruce Willis, Madelaine Stowe, Brad Pitt |
