Kaupungilla, kuljin ekan kerran vaunujen kanssa bussissa ja liikkeessä. Vauva on vielä hengissä. Liikkeestä ostettiin myssy - 4½ kilon syntymäpaino tarkoittaa, että osa etukäteen hankituista vaatteista on jo nyt pieniä.
Äsken vauva kakkasi ensimmäistä kertaa oikein kunnolla: pyykkiin menee Lauran paita, lakana, vauvan villahousut ja pyyheliina.
Nimiäissuunnitelmia, tänään soiteltiin juhlapuhujalle ja sovittiin vähän juhlan kulkua ja sellaista. Mitenkäköhän hyvin tulijat tietävät että NIMIÄISET ovat eri asia kuin KASTE? (Ainiin, ja loppuun maksamaton mainos: puhujan voi tilata Pro-Seremonioilta.)
Eerika on ollut poissa, huomenna tulee. Ensi viikko pitää opetella elämään lapsen ja vauvan kanssa, sitä seuraava sitten lapsen ja vauvan ja työn kanssa. Isyysloma loppuu, kesälomaa on vielä. Vaan enköhän ensin katso miten työ ylipäänsä sujuu vauva-arjen rinnalla ja päätän sitten koska otan lomia.
Viime yö meni mukavasti: syöttö kello 12, unta, syöttö kello 4, unta, syöttö puoli kahdeksan. Silti tosin väsytti päivällä, mutta lienee vanhoja univelkoja. Päivällä vauva sitten oli pirteämpi. "Pirteämpi" on kiertoilmaus, suomeksi se tarkoittaa "huusi eikä rauhoittunut kuin hetkeksi".
Muistin taas miksen pidä puhelimista. Laura oli päiväunilla, kun kännykkä soi. Ja tietysti juuri kun olin vessassa, enkä ehtinyt vastata, ja Laura heräsi. En pidä mieluusti itse kännykkää mukana, koska sen soitto keskeyttää ajattelun.
Leppoisaa. Eerika kotona, vauva myös. Vauva nukahti sänkyyn käden päälle, ja myöhemmin Eerika möngersi ja vängersi vähän aikaa mahani päällä. Perhe on kiva, toisinaan ihan erikoisen kiva.
Täytän kohta 30, ja kirjahyllystä minua katsoo eräs Linda. Asioilla on aasinsillanomainen yhteys: kyseinen Linda katsoo kiitoskortista yo-lakki päässä. Olen ollut naimisissakin jo yli kolme vuotta, ja muistan tämän samaisen Lindan hämärästi ajalta ennen naimisiinmenoa, eli siis peruskouluajalta. Hassua, taidan tulla vanhaksi kun joku ehtii tehdä noin paljon ilman että minulle tapahtuu mitään olennaista.
Nuorempana tapahtui: muistelua tahdittavat tapahtumat ovat minä menen kouluun, minä menen lukioon, minä saan ajokortin, minä menen inttiin ja niin edelleen. Nykyään rytmin antaa lähinnä Eerika, aika kuluu Eerika menee tarhaan, Eerika menee eskariin, Eerika menee kouluun -tahdissa. Ja jos jotain muuta on, niin sekin on vähintään me: me muutimme, me ostimme asunnon.
Päivän uusiosana: vastajo-muutos. Tarkoittaa sitä kun ennen vauvaa saattoi joskus herätä aikaisin ja väkertää jotain ahkerasti ja keittää iltapäiväkahvit ja huomata että kello on esim. vasta yksi, ja nyt vauvan kanssa jokaisesta neljästä tunnista menee vartti imetykseen ja vartti vaipanvaihtoihin ja puoli tuntia kun muksu huutaa, ja muutenkin on valmiiksi väsy, ei kello ole koskaan vasta jotain, vaan jo yksi tai jo puoliyö.
Aamulla vaihdoin ensimmäistä kertaa vaipan niin, etten riisunut villahousuja kokonaan. Jee! Lisäksi vauvaa ilmeisesti ei satu kun pesen takapuolta, ainakin se on pari kertaa ollut pesussa huutamatta. Toisaalta, otettiin siltä sairaalassa verikoekin ilman että se heräsi. Vaipanvaihdossa auttaa, kun nilkoista ottaa reippaasti kiinni ja nostaa.
Iltapäivä oli laatuaikaa: kävimme paistamassa makkaraa. Vähä-kausjärvelle pääsee autolla ihan viereen. Ja Laura osaa hoitaa vauvan kenttäolosuhteissa. Että dippadappahei, vaihdanpa tässä vaipan, tadaa... Minulta ei kyllä noin muuten vain sivunmennen tehden laulellen suju.
Eilen päivitin blogin kahdeksalta. Ja puoli kymmeneltä Laura kertoi että sitä on kommentoitu. Ei oikein jaksa uskoa että tämä kiinnostaa ketään. Asia tuo jostain syystä mieleeni uskonnonvapaus.fi-sivun, jolla on melko lailla kävijöitä. Ihan hyvä, mutta kun suuri osa kävijöistä tulee Google-haulla 'etunimi'. (Siinä kommentissa muuten ihmeteltiin miten naimisiinmeno ei ole iso juttu. Miten niin olisi? Ensimmäinen lapsi parille on isompi, ja ehkä yhteinen asuntolainakin. Ne sitovat oikeasti. Sitäpaitsi naimisiin ei mennä silleen poks, vaan johkaantuen seurustelun ja avoliiton kautta. Ei isoja muutoksia enää paljon ole muutenkaan. Koulukin alkaa esikoulun kautta, jopa kuoleminen tapahtuu jonkun Terhokodin tai vastaavan välivaiheen läpi.)
Kivaa. Olimme Viikinsaaressa, joka on paikka jossa kerran kesässä pitää käydä. Vauva on tavallaan aika näppäräkin kuljetettava, ruoka kulkee mukavan mallisissa astioissa aina mukana. Oli hauskaa vain olla, hiukan kävellä ja syödä eväitä - eli siis "Ei mitään tekemistä ja koko päivä aikaa siihen", kuten jostain luin.
Illalla kävimme vapaatoimistolla. Hih, saimme lahjan: vauvan bodyn, jossa oli yhdistyksen logo painettuna. Pakanapentu...
Sekalaisia huomioita:
- Pesukone jauhaa. Jostain syystä pesukoneita/-aineita mainostetaan aina nelivuotiaalla joka kaataa mehulasin. Realistisempi mainos olisi kyllä kakkapyllyn pesu ja perään vanhemman tekopirteällä äänellä mustat renkaat silmien alla lausuma "Viidesoista kakkavaippa tänään! Onneksi on Ariel!"
- Vauva on hereillä. Isyysvalmennuksessa kerrottiin kyllä jotain vauvan nostamisesta ja silmien putsaamisesta ja navan kaivamisesta pumpulitikulla. Mutta mitä tämän kanssa nyt tehdään? Ei sille satuja voi lukea (Ei edes Mimmi lehmää. Sitä kun lukee tarpeeksi niin töissä sanoo tulostimen vieressä "Mutta Ammuu! Värikasettihan on tyhjä!" ja mikrotuki saa entistä oudompia katseita.), eikä oikein varsinaisesti tehdä mitään. Tuntuu hölmöltä painella nenää ja sanoa että tööt, ainakin kun sitä tekee riittävän pitkään.
- Minulla on tapana keskittyä asioihin. Siis minun mielestäni, Lauran mielestä jämähdän lukemaan jotain Albanian perustuslakia tai muuta yhtä tähdellistä enkä huomaa ulkomaailmaa. Erityisesti en huomaa että vauva kitisee. Sitä voisi ajatella että miehilläkin olisi joku langoitettu logiikka päässä, joka keskeyttäisi muun toiminnan kun kuulee vauvan itkun. Ei ole ainakaan minulla. Sen sijaan vastaan "joo" kun alitajuisesti kuulen Lauran sanovan jotain, ja jatkan lukemista tai koneen naputtamista tai muuta. Se on ikävää, varsinkin jos kysymys on esim. "Voitko vaihtaa vaipan kun minä olen puhelimessa."
- Tämä blogimerkintä keskeytyi, kun Laura tuli sanomaan "Sivuleikkurit. Ota vauva." Sivuleikkurit tarkoittaa uhkausta nettipiuhaa kohtaan. Otin vauvan, ja huomasin vähän myöhemmin että housuista valuu kakkaa. Koskahan Laura oppii että mies ei tajua? Että voisi sanoa suoraan että "Rakkaani, ota vauva, kun tästä valuu kakka"?
Tänään olimme Kangasalla, joku tapahtumapäivä lapsille. Leivottiin karjalanpiirakoita ja oltiin museossa jossa esiteltiin kivikautta. Kuljetin vauvaa kantoliinassa. Keksintö on yllättävän kätevä, vauva pysyy suht hyvin mukana ja museossa pääsi kulkemaan ongelmitta. Kantoliinan sitominen näyttää hiukan hankalalta tosin.
Viime viikolla laitoin jääkaapin oveen lapun jossa lukee "Jorin reippailukalenteri" ja siihen tulevien viikkojen kohdalle kolme ruutua kullekin. Kolmesti viikossa jos jaksaisi urheilla, niin jo vain tulisi sporttinen minusta.
Siinä on tällä hetkellä yksi ruksi. Huokaus, pitäisi mennä mutta kun on yllättäen taas muutakin puuhaa.
Perjantai, saunapäivä, vauva jo alun kolmatta viikkoa vanha.
Eerika jumputteli päiväunille menosta. Nukahti kyllä sitten. Liekö tuolla jotain jumputtelukautta tulossa - vielä ei ole mitään erityistä ollut mutta täytyy seurailla tilannetta. Tai ehkä taas tehdä laput. Taannoin tein joukon lappuja "leikki", "siivous", "uni", "kiukuttelu" jne. Sitten näytin esimerkin päivästä jolloin pari tuntia menee kiukutteluun ja miten se vähentää leikin osuutta. Eipä lappuleikkikään kovin pitkään auttanut.
Vauvalla on jotain pieniä hikinäppyjä. Vaan kenellä ei olisi, itseni on hiki ja saunasta onkin jo melkein 10 minuuttia. Vauva on ilmeisen pysyvästi hereillä joka päivä useamman tunnin. Yöt ovat menneet aika kohtuullisesti. Rintaa vauva imee neljän tunnin välein, joten aika hyvät yöunet saa kahtena tai kolmena jaksona.
Mitenkähän muuten vauvojen yörytmi vakiintuu a) Suomessa keväällä tahi syksyllä (kohdat b ja c arvaakin) ja d) jossain päiväntasaajan maassa?
Geokätköjä etsimässä, toinen löytyikin. Kantoliinan kanssa vauva kulki mukana - tämä on oikeasti toimiva peli.
Vauva on alkanut huutaa iltaisin. Laura puhuu koliikista ja sitten sampaasta, viimeksimainittu tarkoittaa että suussa on jotain valkoista juttua jota luulee maitojämiksi mutta joka oikeasti on hiivatulehdus. Kävelin ulkona vauvan kanssa, kantoliinassa tuo tuntui rauhoittuvan.
Viime yönä vauva nukkui likemmäs kuusi tuntia syömättä välillä. Yllättävän pitkä aika - vaan eipä haittaisi vaikka ottaisi tuon tavaksi. Rytmi tuntuu olevan jotenkin sellainen että pirteä aika on illalla jotain malliin kuudesta kymmeneen tai yhteentoista. Silloin tulee myös pissaa paljon. Liekö se alkusyy, ja märkä vaippa syy sille miksi huuto maittaa unta paremmin?
GRRR! ÄNGH!
Kettumaisimmat pikkuasiat, osa 1: kahvi on tavan mukaan valmiiksi ladattu että aamulla voi vain napsauttaa virran päälle. Ja sitten kaataa maitoa sekaan ja se on vanhaa ja pitää aloittaa koko homma alusta. Että osaa ylimääräinen minuutti ketuttaa!
Kiva päivä, toisin kuin voisi luulla aamun episodista.
Päivän ihmetys: jos vauvan mahalaukku vetää vain muutaman tunnin annoksen, miksi peräsuoli silti vetää muutaman päivän annoksen? Juu, kakkavaippa (ja -housut) tuli taas pestyä.
Kävimme taas geokätköilemässä, tänään Eerikankin ollessa mukana. Kaksi kolmesta löytyi, ja tuli käytyä mm. Karkuvuoren tunnelin päällä. Uusi paikka, jossa voisi joskus pyöräillä ja kävellä.
Illalla oltiin vielä kalassa. Eli Eerika onki taikinalla. Ja sai elämänsä ensimmäisen kalan. Äsken sitten tehtiin keitto: yksi särki, yksi pieni uusi peruna, pala porkkanaa ja yksi maustepippuri.
Vauva huutaa. Kun sitä harmittaa niin se HUUTAA niin että talo raikuu. Hyppyytys ja pomputtaminen auttaa hetken, mutta ainoa pidempi ilo on kantoliinasta. Sillä se eilenkin hiljeni, kun vähän aikaa käveli. Kantoliina vain tahtoo olla kuuma kapistus. "Harva mutta lämmin asuste", kuten taisteluvyöstä intissä sanottiin.
Äh, huomenna on Eerikalla lääkäri kello kahdeksan piste jotain. Ja lapsen päivärytmi on lievimmin sanoen heittänyt. No, kai yksi korvatulehduksen jälkitarkastus menee vaikka potilas nukkuu, semminkin kun potilas parani antibiootilla vuorokaudessa ja on ollut siitä asti terve. Sitten muksun uimakoulu, ja sitten kokeilemaan vieläkö työnteko sujuu isyysvapaan jäljiltä.
Huokaus. Miksei se nuku?
Kai tilanne paljon pahempikin voisi olla. Mutta silti, mitä kumman tarkoitusta palvelee jatkuva huuto? Kun sille ei voi mitään tehdä kun syönyt on ja vaippa tarkistettu ja röyhtäytetty. Eikä ole äiti- tai isäpula kyseessä, koska ei rauhoitu sylissäkään. Ainoastaan hypyyttämällä kovasti tai viemällä kantoliinassa ainakin tuollaiset puoli kilometriä vaikuttaa rauhoittuvan.
Mitä evolutiivista tarkoitusta huuto palvelee? Eikö vauva pysy varmemmin elossa, jos antaa isän nukkua?
No, työpäivä sujui joteensakin. Ajatus kulki vähemmän takkuisesti kuin voisi olettaa.
Ei huuda. Ihme. Vaan ihme tuskin kestää kovin kauaa - kirjoitan tätä kello 21:43 kantoliina valmiiksi päällä. Eiköhän tästä vielä kävelylle pääse.
Aamulla Laura nukkui pitkään, vaikka minusta yöllä pitikin herätä vain kerran. Univelkaa kai.
Huomenna on neuvola. Hyvä, saa kysellä ainakin onko se suussa oleva valkoinen sammasta ja sitten näppylöistä joita vauvalla on ja joita Laura kutsuu hikinäpyiksi.
Kilo ja kolme viikkoa. Siis tänään oli neuvola. Painaa viisi ja puoli kiloa - eli tasan kilon enemmän kuin syntyessään kolme viikkoa sitten. Ja pituutta kolme senttiä lisää. Siis sentti eli kymmenen milliä per viikko, eli yli millin per päivä. Hulppeaa.
Muutoin neuvolan täti kertoi että vaalea pulautus jota vauvasta kerran tuli on ihan vaaratonta. Neuvola kesti viisi minuuttia. Tuntui oikeastaan hiukan turhalta, varsinkin kun neuvolaan piti lähteä juuri kun Tampereella oli ollut sähkökatkos. (Lue: kun konehuoneen kaikki koneet olivat bootanneet, ja tietysti käynnistyneet väärässä järjestyksessä ja joku tippunut vielä runlevel yhteen. No, kolme kollegaa sääti noita kuntoon.)
Eilen piti tosiaan lähteä kävelylle. Nyt vauva on syönyt tunnin(!) ja vissiin nukkuu syödessään tai jotain. Josko tänään ei olisi tarvetta.
Jorin reippailukalenteri sai viisi ruksia viime viikolla, nyt ei ole tullut yhtään. Ei toimi työ ja vauva yhtä aikaa, tai jos toimii niin ei ainakaan jätä ylimääräistä aikaa.
Väsyttää. Eilen nukahti mukavasti, mutta tänään piti taas kävellä illalla ja aamullakin oli kuulemma ollut itkuinen ja tarvinnut liinaa.
Perjantain aamu. Väsy. Uimakoulu on syvältä ja poikittain.
Tai siis mikä tahansa tapahtuma, jossa pitää joka aamu nousta kello N ja tehdä jotain on syvältä. Joskus Eerikan ollessa paljon pienempi oli uimakoulu toista kuukautta joka sunnuntai-aamu ennen yhdeksää. Se terminoi tehokkaasti ajatukset olla viikonloppu jossain, ja tarkoitti että joka sunnuntai pitää toisen herätä ja toimia.
Nyt on tämän ja ensi viikon joka aamu uimakoulua. Tänä aamuna ei vain jaksanut nousta, yö kai on ollut aika hajanainen vaikken siitä paljoa muistakaan. Laura sitten vei Eerikan, itse olisin ollut valmis jättämään koko uimakoulun väliin.
Äh, ja tänään tietysti siivousta. Huomenna nimiäiset, ei tosin täällä. Minä en saata ymmärtää mitä niin hienoa siistissä kodissa on, että sen takia pitäisi vähentää lepoa. Lauran vastaus on arvatenkin "no minä siivoan sitten", mikä tarkoittaa että Lauran selkä tulee kipeäksi.
Hengitysilma. Vesi. Ruoka. Uni. Siinä on neljän kärki, kaikki muu on sitten vähemmän tärkeää. Työ voi joskus voittaa ruuan tai unen, mutta ei sentään siivous.
Se nukkuu sittenkin.
Äsken imuroin armottoman ketutuksen vallassa. Päässä pyöri koko ajan sama ajatus: kohta se huutaa että pitää kantaa ja minua väsyttää ja nyt voisi nukkua jos ei siivoisi - kohta huutaa ja väsyttää ja nukkuisin - huutaa väsyttää nukkuisin huutaa väsyttää nukkuisin huutaa väsyttää nukkuisin.
Onneksi vauva nukkuu. Ketutuksenikin on laskusuunnassa.
Huomasin edellisessä merkinnässä, että joku saattaa ihmetellä eikö työ ole asia johon pitää mennä joka aamu. Vaan työ ei rasitakaan. Minä kun teen työkseni melkein pelkästään asioita joissa olen hyvä.
Olli Matias Mäntysalo.
Nimiäiset olivat. Alan pikkuhiljaa päästä juhlakammostani, nyt ei siistin vaatteen päällelaitto ahdistanut enää ihan hirmuisesti. Puhe oli hieno, Lauran äiti tehnyt kaikkea kivaa tarjottavaa eikä muutenkaan ole mitään erityistä valittamista. Vauva nukkui juuri sopivasti - heti juhlien loputtua tulikin sitten iso kakka ja keskikokoinen huuto.
Äitini ja isäni näkivät vauvan ensimmäistä kertaa. Ja tulivatpa sitten käymään asunnollakin, sekin oli nyt ekaa kertaa näytillä.
Niinjuu, olen sitten 30 vuotta about nyt. Tai siis vartti sitten eli kello 9.15 jos tarkkoja ollaan.
Huomenta maailma. Muksu nukkui kahdeksan tuntia, sitten piti toista tuntia kitistä. Ilmeisesti tuli melkein virhe vauvalle: isi lähes ehti nukkua tarpeeksi. Piti sitten varmuudeksi itkeä sen aikaa että varmasti ei enää saa torkahdettua puuttuvaa puolta tuntia.
Äsken lapsi nukahti viimein. Iso tyyny polvien päälle ja muksu siihen ikäänkuin puoliympyrän sisään, heilutin polvien päällä ja lauloin vähän.
Hehheh, nukahtipa lauluun. Vaikka eilen totesinkin että minulla ja äidilläni on kymppi laulussa, siis yhteensä. Äiti jatkoi että ei ole, yhtä puuttuu... en muistanut että äidin kouluaikoihin nelosia vielä jaettiin.
Eilen oli vieraita, ihan ulkomaan eläviäkin vielä. Huomasin että jutustelu-englanti sujui heikosti. Olen siis väsynyt, koska osaan puhua niitä näitä englanniksi vain ollessani melko pirteä.
Vauva tuntuu hiukan paremmin olevan huutamatta. Ilmeisesti sen on aiemmin ollut iltaisin nälkä. Ei vain käsitä miten hetkellä T voi olla nälkä, kun viimeksi on syönyt hetkestä T-30 min hetkeen T-15 min. Mutta on kumminkin, vaikka yöllä menee neljä tuntia syömisten välillä.
Laura mutisee itsekseen. Kun kysyy mitä, niin lopulta saa vastauksen että ängh, isiblogi, ja kahdeksan tuntia. Ilmeisesti ne kahdeksan tunnin unet, tai 2*4 tunnin unet, ovat olleet vain isän näkökulma asiaan.
D-vitamiinitipatkin on aloitettu. Muutoin ei kai erikoisempia ole tapahtunut vauvalle.
Olen töissä. Jotenkin kuvaavaa että kellot koko rakennuksessa ovat pysähtyneet. Sellainen täällä on tunnelmakin.
Eilen vauva nukahti kuin nuijalla lyötynä. Ainakin kaksi tuntia Laura hemputti ja vemputti, keinutti ja keikutti, syötti ja pulaututti, ja turhaan. Huuto alkoi heti kun vauvan laski jonnekin. Laura lähti hakemaan kantoliinaa, tuli toisesta huoneesta liina solmittuna, ja vauva nukkui. Selkä alas, nenä kattoon, jalat suorana, kädet sivuilla. Keskellä sänkyä, kuin kuollut. Ja nukkui yöhön asti.
Kun tietäisi mikä sen sitten nukutti. Sen tiedän, että melkein olisin uskoon paukahtanut kun sopivasti tuota ennen olisi joku tehnyt maagisen liikkeen vauvan päällä tai antanut jotain lääkettä.
Eilen oltiin taas metsässä, tällä kertaa vapaa-ajattelijaporukalla illalla makkaraa paistamassa. Kantoliina on pop. Tänään kaupassa käytin rintareppua, ja se painaa selvästi enemmän selkää vaikkei nyt liikaa sekään.
Kello tulee pian puoli yhdeksän ja vauva nukkuu. Isompi lapsi on taasen poissa. Rauhaisaa, vaan miten pitkään? Illat ehkä paranevat pikkuhiljaa, tai sitten tähän vain tottuu.
Tasan neljä viikkoa vanha muuten tuo vauva. Aika rientää tai jotain sellaista.
Aamulla Laura halusi nukkua, ja sulatin yhden pakasteessa olleen äidinmaidon ja syötin sen. Meni ihan OK. Ja Lauran mukaan Tuttelia voi tarvittaessa ostaa. Periaatteessa silloin Laura pääsee jonnekin ja minä voin hoitaa vauvaa. Tosin Lauralle ei ole niin tähdellistä päästä, kun taas minä varmaan paukahdan ja halkean ellen toisinaan pääse yksinäni kävelemään.
Ärsyttävät pikkuasiat, osat 2-N: nainen. Tarkemmin sanoen munakello. Kun luovuttaa äidinmaitoa, pitää keittää steriiliksi lypsykoneen putket. Ja sitä varten mitata viisi minuuttia. Teen sen nyt kännykällä, ja se vaatii neljätoista painallusta. Munakellolla olisi helpompaa. Mehän kyllä kävimme kaupassa, mutta siellä oli vääränlaisia munakelloja. Eivät kai sopineet sisustukseen. Voi huokaus, taas tänään painan ne neljästoista kertaa että saan ajan mitattua.
Maitoa haettiin taas tänään luovutukseen. 3 kertaa ½ litraa, hyvä ammu...
Laura oli poissa illalla ja minä vahdin vauvaa kolmatta tuntia. Vaan se nukkui, joten ei tullut testattua syöttämistä.
En kyllä edelleenkään käsitä vauvan nukkumis-huuto -rytmiä. Vahvin hypoteesi tähän mennessä on, että vauva nukahtaa kun se on N tuntia ollut tilassa H. H niinkuin Huuto. Tuon N tunnin ajan voin kyllä pitää vauvaa vaikka liinassa tai pompottaa muuten, ja se pitää vauvan hiljaisena mutta ei edistä nukahtamista.
Toisaalta välissä näkee miten vauva haukottelee ja selvästi on nukahtamassa mutta sitten naama vääntyy ja tulee itku. Ikäänkuin jotain olisi vialla. Eilen vauva nukahti pian sen jälkeen kun oli päästänyt röyhtäisyn. Ruuasta oli röyhtäisyyn kulunut pitkään, varmaan puolitoista tuntia. Voiko ruoka käydä mahassa niin että ilma vatsassa ei olisi ilmaa vaan käymistuotteita?
"Nostanpa kopan parvekkeelta kun siellä sataa ja lasien välistä voi tulla vettä." - "Ainiin, kopassa on vauva." Silloin kun tuo pentu nukkuu, ei sitä huomaa mitenkään. Pentu muuten heräsi kello 7.45 tai niillä main, siis sangen tarkasti siihen aikaan kun pari päivää on herännyt. Vuorokausirytmi muodostuu?
Anopilla pitäisi käydä useammin. Kas kun niillä on kissa, ja meillä ei enää. Kurpur, katit on kivoja.
"Vartti! Ja miten paljon siistimpää täällä onkaan!". Ei, minä en NÄE siisteyttä yhtään enempää kuin lukutaidoton näkee viivarykelmissä jotain "kirjaimia" ja "sanoja". Tuon äskeisen vaimon kommentin jälkeen mietin että a) aha, en huomaa mitään muutosta, ja b) nyt siis siivous loppui ja voin päivittää isiblogin.
Nukkuu. Vauva siis, jos kuka lukijoista ei vielä arvannut kuka on nukkuja.
Ylipäänsä tilanne tuntuu olevan paranemaan päin. Sekä tänään että eilen vauva on huutanut vähemmän ja ollut tyytyväisempi. Ikäänkuin se paremmin jaksaisi olla ja katsella, välissä ehti tuntua jo siltä että vauva on hiljaa vain tissi suussa tai kantoliinassa. Eilen tuli illalla hassu tunne, kun vauva oli jännittynyt ja huusi ja sitten tuli RÖYH ja sitten rentoutuminen sekunnissa ja huuto loppui. Ihan kuin ilmapalloon olisi tullut reikä.
Tänään oli myös Kakkapäivä(tm). Kun useampaan päivään ei kakkaa ole tullut, niin Kakkapäivä on syytä kirjoittaa isolla alkukirjaimella...
Lopuksi vielä kuva:
Kissat etsivät kotia. Uusi omistaja soitti ja kertoi etteivät ne kotiutuneetkaan. Joten nyt kissat Eetteri ja Kloroformi etsivät uutta kotia. Keljua tämmöinen, toivottavasti joku ottaja löytyy.
Vauvan nukkumisesta tuli riemuittua liian aikaisin. Itse kyllä nukuin viime yön mutta Lauran mukaan hän ja vauva nukahtivat vasta neljältä. Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta kun näin kävi, mutta hirvittää ajatella jos sellainen jatkuu. Toisaalta, sehän kai olisi sitä useimpien kertomaa normaalia vauva-arkea...
Netin nopeus ihmetyttää joskus itseäkin. Kissat menivät tunnissa uuteen paikkaan. Oli niitä kiva pitää hetki sylissä...
Laura epäili että vauvan huuto on vakiomääräinen vuorokautta kohti. Ainakin kuulemma tänään on huutanut, kun viime yönä nukkui kahdeksan tuntia.
Aamulla vauva hymyili. Tai niin ainakin luulen, aiemminkin suupielet ovat olleet ylöspäin, mutta nyt oli jotenkin niin selkeä tapaus jossa silmät olivat sirrillään ja suu muikean näköinen. Sitäpaitsi se tapahtui nyt, kun tuo ensimmäistä kertaa vaikutti olevan selvästi sylipulainen: rauhoittui sylissä, huusi yksinään, ei kaivannut hyppyyttämistä.
Seitsemän tuntia putkeen unta. Yhdestätoista kuuteen. Juhlavaa.
Oloni on jotakuinkin pirteä. Heräsin kyllä kello 8.30 puhelimeen, ja vastasin lähinnä zombiena, mutta sitten piristyin. Univelkaa lienee siis kohtuullisen vähän.
Tarkistin lokitiedot. Yli 20 uniikkia kävijää. Hitto, mää tuotteistan isiblogin kohta! Että "saatiin BRIO-merkkiset vaunut ja nää on TOSI HYVIÄ" ja "kyllä niissä kelpaa viedä REIMAn pukuun puettua vauvaa".
Eräs lukija oli sairaalasta. Arvatenkin on menossa kätilöiden koulutus isyysvalmennuksen antajiksi: sitten meillä on vielä näitä TODELLA epätoivoisia tulevia isiä.
Eilen tein suklaapuuroa. "Olen sanonut sen sinulle ainakin sata kertaa". Hiisi, minua kiinnostaa koska se maitojauhe laitetaan joukkoon eikä se, montako kertaa olen aiemmin sitä kysynyt. Maailmassa on tsiljoona asiaa jotka pitäisi muistaa: älä kuumenna teflonpannua kuutosella, älä pese villaa koneessa, suklaavanukkaat ovat ylähyllyllä, lahjatavarat ovat makuupussien vieressä. Pirullako minä semmoiset kaikki muistan? Ruuanlaitto varsinkin on ahdistavaa.
Taas seitsemän tuntia. Äh, kaivettava jostain vauvan hoito-opas: onkos se normaalia että yöunesta tulee kokonainen jo näin pienellä?
Eilen kiikutin lasta taas liinassa, varmaankin puolitoista kilometriä Kalevanharjulla. Silloin se kyllä oli hiljaa ja jäi nukkumaan. Edeltävänä iltana kesti kauemmin pitää lasta tutin ja keinuttelun avulla hiljaa, tosin sekin onnistui.
Testasin eilen myös pimeyttä, ergo kiikutin vauvan vessaan ja sammutin valon. Huutoa. Ei auta nukahtamisessa.
Eerika on vallan jämähtänyt nukkumaan meidän sänkyymme, tulee joka yö. No, toisaalta se nukkuu niin harvoin meillä... Tällä kertaa menee isomummulle.
Geokätköilyä taas. Kivaa. Vauva nukahti suht mukavasti. Vaikuttanee, kun tuo kantoliinassa oli pitkään.
Äsken tuo hymyili monta kertaa kun oli sylissä.
Vauva on ensimmäistä kertaa mummullaan muutaman tunnin. Maitoa on mukana ja tuttipullo.
Huomenna pitääkin lähteä Kuusankoskelle. Siellä vastaanottoporukan pj on etunimeltään Heljä, ja alkuviikosta kuulin Lauran sanoman "Poika taitaa heräillä" kuin "Boikotoikaa Heljää". Mental note: pese korvat useammin.
Ei isiblogia huomenna, palaan Tampereelle sunnuntaina.
Ääh, Laura sairastui, ei Kuusankoskea. Kuumetta oli yöllä välissä jo 39. Toivottavasti ei ole rintatulehdus. Ihmisessä on kyllä ihme bugeja, kuten äidinmaito joka voi jämähtää rintoihin ja pilaantua.
Eilen huomasin ensimmäistä kertaa, että vauva liikuttaa päätään ja seuraa katseella. On se aiemminkin silmiä osannut liikuttaa, mutta näin täydellistä pään ja silmien yhteispeliä en ole vielä nähnyt.
Tänään vein vauvaa vaunuissa. Aika hyvin se hiljaa pysyi, kun piti tuttia suussa jonkun kymmenen sekuntia että ehti rauhoittua. Vastaan tuli pari Jehovan todistajaa. Hiisi, ei voinut oikein pysähtyä juttusille. Viimeksi kun JT:t kävivät, vänkäsin kaksi ja puoli tuntia kunnes totesivat että heillä on sovittu tapaaminen muualla...
Tutti on ongelma. Tai en minä tiedä, Laura sanoo että voi olla. Tutilla lapsi hiljenee. Tosin tuttia pitää tunkea suuhun parin minuutin välein, mutta ehtiipä sitten aina n. 90 sekuntia kerrallaan tehdä jotain vaikka keittiössä. Mutta isompana voi tulla tuttiriippuvuus, että lapsi herää aina kun tutti tippuu suusta. Ja hampaille jatkuva tutti on huono kun voi ohjata ne kasvamaan vinoon.
Laura on edelleen kuumeessa. Toisessa rinnassa on selvä punainen kohta. Huomenna lääkäriin, ehkä.
Suomifilmipouta. Merkittäköön muistiin tulevia aikoja varten, että Olli Matiaksen syntymäkesänä oli paljon suomifilmipoutaa.
Lauran kuume laski ja rinta ei ole enää pipi. Hienoa.
Vauva ja liina, niitä ei käsitä mies. Tämänhetkinen hypoteesi menee jotenkin niin, että ('jatkuva hytkytys') tai ('alkuhytkytys' ja 'liina') hiljentää. (Suomen kielessä pitäisi kiinnittää ja- ja tai-operaattorien presedenssi, vähentäisi sulkeiden tarvetta). Laura väittää että pystyssä olo auttaa, mutta itse en ole havainnut sillä olevan olennaista merkitystä. Ryhmään sfnet.keskustelu.evoluutio laittamani kysymys ei ole saanut vastauksia. Harmi, mistähän saisi selville paljonko muut ihmisapinat huutavat vauvoina?
