Hei, 43-vuotias Jori! Olen 33-vuotias Jori, ja ajattelin kirjoittaa sinulle tulevaisuuteen joitakin ajatuksia.
Elät siis vuotta 2018. Luku kuulostaa paljolta, ja ikäsi, 43 vuotta, kuulostaa siltä, että elämästä on jo toinen puoli elettynä.
Kaikki on pohjimmiltaan epävarmaa, eikä edes sinua välttämättä ole. Todennäköisimmin kuitenkin elät edelleen Tampereella, 20-vuotias Eerika on jo muuttanut pois kotoa ja 13-vuotias Olli on jo yläasteella, ei enää mikään pieni poika. Laura on melko tarkkaan 40-vuotias.
Mitähän sinulle mahtaa kuulua? No, oikeastaan ei ehkä pidä kysyä mitä sinulle kuuluu, vaan mitä perheelle kuuluu. Sehän elämääsi kaiketi on edellisen vuosikymmenen rytmittänyt, kuten vuosia sitä ennenkin. Lapsena sinä menit kouluun, sait ajokortin ja vastaavaa, nyt rytmi tulee siitä että Eerika menee yläasteelle, Olli eskariin ja niin edelleen. Elämän jaksot määrittyvät lasten kautta.
Mitähän Eerikasta on tulemassa? Minä 10-vuotiaan isänä en vielä voi paljon ennustaa. Ehkä hän opiskelee lastenhoitajaksi tai opettajaksi, kun pitää pienten kanssa touhuamisesta. Tai sitten jotain aivan muuta. Ehkä on tehnyt kuten äitinsä, ja hoitaa jo omaa lasta?
Entä sitten Olli? Kuinkahan koulu sujuu, ja onko Olli onnellinen elämäänsä?
Toivottavasti allergiat ovat jo hävinneet aikoja sitten. Muistatko vielä miten monena yönä heräsit poikaa hoitamaan? Ja miten väsyneenä saatoit pahimmillaan töihin mennä, miten paljon yritit samaan aikaan hoitaa työtä ja perhettä ja viettää vielä joskus omaa aikaakin.
Laurankaan olemisesta ei tiedä. Toimiiko selkä ja onko atk-ala mahdollinen? Siinä missä Eerikan ja Ollin tilannetta voi arvailla, on Laura aivan kysymysmerkki minulle.
Yliopisto on kokenut jonkinlaisen mullistuksen, tai useampiakin. Se voi olla sinun aikanasi säätiö tai jotain aivan muuta. Tutkimus ja opetus eivät kuitenkaan katoa mihinkään. Tietokoneet ovat tietysti muuttuneet minun ajastani, ihan kuten ne muuttuivat vuodesta 1998 vuoteen 2008. Melkein kaikki on kai jo langatonta, tekniikan hinta romahtanut ja ehkäpä jonkinlainen keskuskonearkkitehtuuri palannut. Alan töitä lienee joka tapauksessa tarjolla, vaikkakin muuttuneina.
Vapaa-ajattelun aktiivisuus on aaltoillut läpi vuosikymmenten. Sama voi jatkua - vaikka nyt 2008 näyttää kaikki hyvältä, voi tilanne 2018 olla toisenlainen. Tai sitten on saavutettu lopullinen läpimurto ja mm. kirkkoon kuuluvien osuus vajoaa liki romahdusvauhtia. Mutta kuka tietää, ehkä se aihe ei enää edes kiinnosta sinua.
Niinsanottujen ruuhkavuosien pitäisi olla nyt takana tai ainakin helpottanut. Sinulla pitäisi olla taas aikaa!
Jos kaikki on mennyt hyvin, on Olli jo isompi ja pärjää yksinkin aikansa ja käy kavereilla. Nyt on aika tehdä niitä asioita, joita ei aiemmin ehtinyt. Mene kirjastoon, lähde kävelylle, matkusta vaikka jonnekin ulkomaille. Ehkä nyt osaat arvostaa tätä vapautta.
Käy katsomassa äitiä ja isää; todennäköisestihän he vielä ovat elossa. Nyt on ehkä aika korvata se, mikä kiireen takia jäi tekemättä.
Kiellä Lauraa siivousintoilemasta. Kun nyt on aikaa, ei sitä kannata tuhlata loputtomaan imurointiin ja lakananvaihtoon. Ottakoon Laurakin ennemmin rennosti.
Kaikenlaisia vapaaehtoishommiakin kannattaa varoa. Jos huomaat niitä kertyneen sitä mukaa kun Olli on kasvanut, on nyt aika tehdä remontti. Mieti mitä todella aiot tehdä, ja keskity siihen.
Toivottavasti olet myös tänä aikana ehtinyt nauttia lasten kasvun seuraamisesta. Kunkin elämänsä päivän voi elää vain kerran; toivottavasti olet ehtinyt pelata monta peliä Eerikan kanssa, lukea monta kirjaa Ollille, käydä molempien kanssa kalassa ja vain viettää aikaa. Mutta jos huomaat tätä lukiessasi katuvasi mennyttä vuosikymmentä, sitä suuremmalla syyllä tartu kuluvaan päivään.
Jori 33v, 21.8.2008