etusivu / julkisoikeuden perusteiden verkkomateriaali / virkamiesoikeuden keskeisiä kohtia

Asiasanasto

10.1 Yleisiä näkökohtia
10.2 Virkojen perustaminen
10.3 Virkasuhteen syntyminen
10.4 Virkasuhteen päättyminen tai virantoimituksen keskeytyminen
10.5 Virkavelvollisuudet ja virkavastuu
10.6 Virkamiehen oikeudet

10.1. Yleisiä näkökohtia
Seuraavassa käsitellään virkamiesoikeuden keskeisiä kohtia pääosin vain valtion yleisen virkamiesoikeuden näkökulmasta. Vaikka valtion, kuntien ja muiden julkisyhteisöjen henkilöstöjen virkamiesoikeudellinen asema on monilta osin samankaltainen, niissä on myös eroja. Näin ollen esitettyjä näkökohtia ei ole syytä sellaisenaan yleistää koskemaan muiden julkisyhteisöjen henkilöstöjä. (Ks. Virkamiesoikeus ja Valtio työnantajana)

Julkisen henkilöstön oikeusasema
Virkamiesoikeudella ymmärretään niiden oikeussäännösten kokonaisuutta, jotka järjestävät valtion, kunnan tai muun julkisen yhdyskunnan virkamiesten oikeudellisen aseman. Virkamiesoikeuden keskeistä normistoa ovat mm.
- PL (731/99) 2.3 §, PL 11 luku, PL 118 § ja PL 2 luku
- VirkamL (750/1994) ja -A (971/1994)
- VVEhtoL (664/1970)
- KuntaL (365/1995) 6 luku. Henkilöstö
- KVEhtoL (669/1970)
- L kunnallisesta viranhaltijasta 304/2003
- L yksityisyydensuojasta työelämässä (759/2004)
- Tasa-arvoL (609/1986)

Virkamieskäsite
Yleensä virkamiehellä viitataan henkilöön, joka suostumuksensa mukaan on velvollinen hoitamaan kulloinkin viraksi muodostettua julkisten tehtävien kokonaisuutta. Valtion virkamiesoikeudessa virkasuhde on määritelty julkisoikeudelliseksi palvelussuhteeksi, jossa valtio on työn antajana ja virkamies työn suorittajana. Periaatteessa vain virkasuhteeseen sisältyy niinikään oikeus julkisen vallan käyttöön. Työsopimussuhde on oikeudelliselta luonteeltaan yksityisoikeudellinen, "tasavertainen" sopimussuhde.

Virkamies voi olla nimitetty virkaan tai virkasuhteeseen. Tässä virkamieskäsite on määritelty hallinto-oikeudellisesta näkökulmasta. On huomattava, että virkamies voidaan toisaalla oikeusjärjestyksessä määritellä eri tavalla. Esimerkiksi rikoslain mukainen virkamiesvastuu ulottuu laajemmalle. Sen mukaan virkamieheen rinnastetaan julkista luottamustehtävää hoitava (ei kansanedustaja) tai julkista valtaa käyttävä henkilö (ks. RL 40:12 §).

10.2. Virkojen perustaminen
Virasto voi perustaa virkoja palkkauksiin käytettävissä olevien määrärahojen rajoissa. Säännökset perustamisesta, lakkauttamisesta tai muuttamisesta annetaan asetuksella. Nykyään budjetissa eriteltävät virat (lähinnä valtionhallinnon ylimmät virat) perustetaan ministeriön päätöksellä (VirkamA 2 §). Virka voidaan tietyin edellytyksin perustaa myös määräajaksi. Virkaa perustettaessa on määrättävä viran nimi ja palkkausperuste. Ks. tarkemmin VirkamL (750/1994) 4§ ja VirkamA (971/1994) 1–6 §.

10.3. Virkasuhteen syntyminen
Virkasuhde syntyy nimittämällä toistaiseksi tai määräajaksi. Yleiset perusteet on säädetty perustuslaissa (PL 125 § ja 126 §). Virkaan nimitettävältä edellytetään muodollista kelpoisuutta ja sopivuutta. Muodolliseen kelpoisuuteen luetaan yleensä seuraavanlaiset kelpoisuusehdot:
- Suomen kansalaisuus (laissa mainittuihin virkoihin)
- täysi-ikäisyys (tietyin edellytyksin 15 v.) ja alle 65 v. ikä
- tarvittava kielitaito
- tarvittavat opinnäytteet ja tutkinnot
- tarvittaessa käytännön kokemus ja perehtyneisyys.
Sopivuus puolestaan koostuu pääasiassa hakijan henkilökohtaisista ominaisuuksista, joilla on vaikutusta hänen tosiasialliseen kykyynsä hoitaa viran tehtäviä. Sopivuutta arvioitaessa voidaan kiinnittää huomiota esim. hakijan terveydentilaan, rikosrekisteriin (mm. turvallisuusrikoksiin), taloudellisiin sidonnaisuuksiin, luottotietoihin ja soveltuvuustestin tuloksiin. Vaikka sopivuuskriteerit ovat usein tulkinnanvaraisia, niiden harkinta on luonteeltaan oikeudellisesti sidottua harkintaa - ei mielivaltaa. Nimitettäessä on myös noudatettava tasapuolisen kohtelun periaatetta. Yleiset nimitysperusteet on lueteltu PL 125 §:ssä. Niitä ovat taito (esim. tutkinnoin osoitetut taidot), kyky (esim. lahjakkuus ja kyvykkyys) ja koeteltu kansalaiskunto (esim. kansalaistoiminnassa hankitut, viran kannalta merkitykselliset ansiot).

10.4. Virkasuhteen päättyminen tai virantoimituksen keskeytyminen
Virkasuhde voi päättyä virkasuhteen irtisanomisen tai purkamisen, määräajan päättymisen (määräaikainen virkasuhde), toiseen virkaan nimittämisen, eroamisiän saavuttamisen tai virkamiehen kuoleman seurauksena. Virkasuhdetta päätettäessä on otettava huomioon PL 18 §:n mukainen kielto erottaa ilman lakiin perustuvaa syytä sekä PL 6 §:n syrjintäkielto.

Irtisanominen
Virkasuhteen päättyminen irtisanomalla voi tapahtua kumman tahansa osapuolen toimesta. Viranomainen ei kuitenkaan voi irtisanoa (ks. VirkamL 25 §)
- sairauden, vian tai vamman vuoksi ellei seurauksena ole työkyvyn pysyvä heikentyminen ja oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen,
- raskauden johdosta
- äitiysloman, isyysloman, vanhempainloman taikka hoitovapaan aikana
- virkamiesyhdistyksen päättämään työtaisteluun osallistumisen vuoksi
- poliittisen, uskonnollisen tai muun mielipiteen tai yhteiskunnalliseen tai yhdistystoimintaan osallistumisen vuoksi.

Irtisanominen voi tapahtua virkamiehen henkilökohtaisista syistä johtuen vain erityisin painavilla syillä (VirkamL 25§). Virkamies voidaan irtisanoa myös tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla (VirkamL 27 §).

Viran siirtäminen
Virka voidaan myös siirtää muuhun yksikköön tai virastoon. Muu kuin avoin virka voidaan siirtää vain virkamiehen suostumuksella. (ks. VirkamL 5 §).

Lomauttaminen
Lomauttaminen voi tapahtua joko yksipuolisesti tai sopimuksen perustuen. Lomauttaminen voi tapahtua tuotannollisten ja taloudellisten perusteiden nojalla (ks. edellä irtisanominen) 14 päivän ilmoitusaikaa noudattaen. Ilman irtisanomisperustettakin voidaan lomauttaa enintään 90 vuorokaudeksi, jos viraston mahdollisuudet tarjota tehtäviä suoritettaviksi ovat tilapäisesti vähentyneet. Lomauttamista ei voida tehdä kurinpidollisilla eikä henkilökohtaisilla perusteilla. Lomautuksen ajaksi virkamies voi ottaa muuta työtä. (Ks. VirkamL 8 luku).

10.5. Virkavelvollisuudet ja virkavastuu
Virkamiehen tärkein velvollisuus on luonnollisesti asianmukainen ja tehokas virkatehtävien suorittaminen, ns. virantoimitusvelvollisuus, johon liittyy myös vaitiolovelvollisuus ja tietojen hyväksikäyttökielto sekä kuuliaisuusvelvollisuus (esim. velvollisuus noudattaa työnjohto- ja valvontamääräyksiä). Muita virkavelvollisuuksia (VirkamL 4 luku) ovat mm.
- virkavalavelvollisuus (vain ylimmissä viroissa),
- velvollisuus välttää sivutoimia (sivutoimilupa),
- velvollisuus alistua viran hoidon kannalta tarpeellisiin terveystarkastuksiin,
- siirtyminen suostumuksellaan tarvittaessa määräajaksi työskentelemään toisessa virastossa tai saman viraston muissa tehtävissä,
- nuhteeton käytös (julkinen luotettavuusvaatimus; lahjomat jne.).

Virkavelvollisuuksien rikkominen voi johtaa tietynlaiseen virkavastuuseen. Tällaisia ovat erityisesti (ks. RL 40 luku)
- rikosoikeudellinen vastuu (esim. vankeus, sakko, viraltapano, varoitus)
- kurinpidollinen vastuu (kirjallinen varoitus)
- vahingonkorvausvastuu (PL 118 § ja VahingonkorvausL 4 luku).

10.6. Virkamiehen oikeudet
Lähtökohtaisesti virkamiehellä on samat yleiset oikeudet kuin muillakin henkilöillä. Esimerkiksi perusoikeuksia voidaan rajoittaa lailla vain siinä määrin kuin se on tarpeen virkatehtävien hoidon varmistamiseksi. Muutoinkin oikeuksien rajoitukset juontuvat lähinnä virkavelvollisuuksista. Virkamies nauttii myös eräänlaista korotettua suojaa mm. väkivaltaista vastustamista vastaan (ks. esim. RL 16:1–3 §).

Palvelussuhteen ehdoista voidaan nykyään sopia entistä joustavammin - ei kuitenkaan virkaehtosopimusta heikommista ehdoista. Virkamiehen taloudellisia oikeuksia ja etuuksia (ks. VM: Virka- ja työehdot) ovat mm.
- palkkausedut,
- irtisanotulle oikeus erorahaan, ellei voida uudelleen sijoittaa,
- eroraha ja oikeus koulutustukeen tietyin edellytyksin,
- tapaturmakorvaus,
- eläke,
- vuosilomaoikeus,
- virkavapaus ja lapsen syntymään ja hoitoon liittyvät vapaat sekä
- eräät muut taloudelliset oikeudet.

Virkamiehille on turvattu myös VES-oikeudet (ks. VM: Sopimustoiminta) ja oikeus osallistua työympäristönsä kehittämiseen sekä yhdistymisvapaus, samoin kuin pääsääntöisesti muutkin perusoikeudet. Itseään koskevissa asioissa virkamiehellä on oikeus preventiiviseen ja repressiiviseen oikeussuojaan. Jälkikäteisen oikeussuojan tärkeimpään muotoon, muutoksenhakuoikeuteen (ks. VirkamL 14 luku, Virkamieslautakunta), sisältyy mm.
- oikaisuvaatimus + hallintovalitus etuuksia koskevista päätöksistä
- irtisanomis-, purkamis- tai virantoimituksesta pidättämispäätöksiin valitustie on seuraavanlainen:
1) VNp ---> KHO
2) Muu vo ----> oikaisuvaatimus virkamieslautakunnalle ----> KHO.

Nimityspäätöksestä ei pääsääntöisesti ole valitusoikeutta.

**********

Ks. valtion virkamiesoikeudesta tarkemmin Virkamiesoikeus, valtiovarainministeriö,
VM: Henkilöstövoimavarojen johtaminen , VM: Tilastot

Kunnallisesta virkamiesoikeudesta ks. tarkemmin esim.:

Laki kunnallisesta viranhaltijasta 304/2003

KT Kuntatyönantajat eli Kunnallinen työmarkkinalaitos,
Kunta työnantajana, Kunta työnantajana -esite (pdf).

Verkkomateriaalin alkuun