etusivu / julkisoikeuden perusteiden verkkomateriaali / hallintotoiminta ja hallintomenettely

Asiasanasto

7.1. Käsitteitä
7.1.1. Viranomaistoiminta/virkatoimi
7.1.2. Hallintotoiminta
7.1.3. Hallintopäätös
7.2. Hallintoasian käsittely - hallintomenettely
7.2.1. Hallintomenettelyn edellytykset
7.2.2. Viranomaisen harkintavalta
7.3. Hallintopäätös
7.3.1. Hallintopäätöksen lainvoima ja oikeusvoima
7.3.2. Hallintopäätöksen sisältö ja muoto
7.3.3. Hallintopäätöksen tiedoksianto
7.3.4. Hallintopäätöksen virheellisyys
7.4. Hallintopäätöksen täytäntöönpano

7.1. Käsitteitä

7.1.1. Viranomaistoiminta/virkatoimi
Viranomaistoiminnalla (virkatoiminnalla, virkatoimilla) tarkoitetaan kaikkea sellaista toimintaa, jota viranomainen tai virkamies suorittaa julkisen vallan toimielimen tai toimihenkilön ominaisuudessa. Käsitteen ulkopuolelle jää siten toiminta, jota julkisen vallan toimihenkilö suorittaa yksityishenkilönä ja joka ei ole hänen virkatoimintaansa. Viranomaistoiminnan lajeja ovat esim. hallintomenettely, hallintolainkäyttö ja tosiasiallinen (tms.) viranomaistoiminta.

7.1.2. Hallintotoiminta
Hallintotoimen (hallintotoiminnan) käsitteellä viitataan sellaisiin julkisen vallan käyttämistä koskeviin toimiin, joihin liittyy välittömiä oikeusvaikutuksia. Myös erilaiset hallintopalvelut voidaan lukea käsitteen alaan. Käsitteen ulkopuolelle jäävät yksityisoikeudelliset toimet ja tosiasialliset toimet, joilla ei ole välittömiä oikeusvaikutuksia.

Tyypillistä hallintotoimintaa harjoitetaan hallintomenettelyssä, jolla tarkoitetaan hallintoasian käsittelyä viranomaisessa, ei kuitenkaan hallintolainkäyttöä. Vireillepannun hallintoasian käsittelyyn voi kuulua esim. asian valmistelu, esittely, päätöksenteko ja päätöksen tiedoksianto.

7.1.3. Hallintopäätös
Hallintopäätös on viranomaisen hallintoasiassa tekemä ratkaisu, johon liittyy tiettyjä tarkoitettuja oikeusvaikutuksia. Hallintopäätökset voivat olla luonteeltaan mm. edunsuovia, velvoittavia, oikeuksia perustavia (esim. statuspäätöksiä, kuten kansalaistaminen).

7.2. Hallintoasian käsittely - hallintomenettely

Keskeinen säännöspohja: Hallintolaki 434/2003 (HL)
Ks. myös hallintomenettelysäännösten uudistamisesta: Oikeusministeriö - Hallintomenettelyn lainsäädännön uudistaminen. Om: Uusi hallintolaki voimaan vuonna 2004.

7.2.1. Hallintomenettelyn edellytykset
Hallintomenettelyn käynnistyminen edellyttää yleensä eräiden viranomaisiin, asianosaisiin, asiaan ja asian vireillepanotapaan liittyvien vaatimusten täyttymistä. Tällaisia edellytyksiä ovat: -viranomaisiin kohdistuvat: oikea viranomainen ja laillinen kokoonpano
- asiaosaisiin kohdistuvat: asianosaiskelpoisuus/ hallintomenettelykelpoisuus
- asiaan kohdistuvat: riittävästi yksilöity; hallintoasia (ei esim. tuomioistuinasia)
- vireillepanotapaan kohdistuvat: oikeassa muodossa, oikeaan aikaan vireille pantu
Edellytysten huomioonottaminen on viranomaisen tehtävä. Edellytykset ovat sikäli suhteellisia, että niiden puuttuminen ei välttämättä johda asian jäämiseen tutkimatta. Tietyiltä osin puutteita voidaan poistaa.

7.2.2. Viranomaisen harkintavalta
Oikeusharkinta ja tarkoituksenmukaisuusharkinta
Viranomaisen harkintavalta jaetaan tavallisesti oikeusharkintaan ja tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Oikeusharkinnasta on kysymys, jos tapaukseen sovellettava säädös käytännöllisesti katsoen yksiselitteisesti määrää, miten viranomaisen on asia ratkaistava. On huomattava, että oikeusharkinta sisältää myös normaalin oikeudellisen tulkinnan mahdollisuuden. Tarkoituksenmukaisuusharkinnassa viranomainen valitsee lain suomista ratkaisuvaihtoehdoista sen, joka parhaiten toteuttaa hallinnon tarkoitusperiä (tavoiteharkintaa). Jaottelulla on vaikutusta mm. muutoksenhaussa.

Harkintavallan rajoitusperiaatteet
Sekä oikeus- että tarkoituksenmukaisuusharkintaa rajaavat harkintavallan rajoitusperiaatteet. Lähtökohtana ovat oikeusvaltioperiaate ja hallinnon lainalaisuuden periaate (PL 2§). Keskeisiä harkintavallan rajoitusperiaatteita ovat (ks. HL 6§):
- tarkoitussidonnaisuuden periaate (päätöstä ei saa tehdä toimivallalle tai tehtäville vieraassa tarkoituksessa)
- yhdenvertaisuusperiaate (samanlaisissa tapauksissa kohdeltava samalla tavalla)
- objektiviteettiperiaate (puolueettomuuden ja asiallisuuden vaatimus)
- suhteellisuusperiaate (toimenpiteen on oltava suhteessa intressin tärkeyteen).

7.3. Hallintopäätös

7.3.1. Hallintopäätöksen lainvoima ja oikeusvoima
Hallintopäätös saa tietyin edellytyksin lainvoiman ja joskus myös oikeusvoiman. Muodollisen lainvoiman päätös saa, kun siihen ei voida varsinaisia muutoksenhakukeinoja käyttäen enää hakea muutosta. Lainvoiman saaneet hallintopäätökset voivat saada myös oikeusvoiman. Oikeusvoiman käsitteellä viitataan päätöksen pysyvyyteen ja sitovuuteen: päätöksellä on viranomaisia jatkossa sitova vaikutus. Kaikki hallintopäätökset (esim. negatiiviset päätökset) eivät saa oikeusvoimaa, eivät myöskään päätösten perustelut tai hallintoviranomaisen tosiasialliset toimet.

7.3.2. Hallintopäätöksen sisältö ja muoto
Hallintopäätös sisältää asiaratkaisun ja sen perustelut. Päätöksestä on käytävä selvästi ilmi päätöksen tehnyt viranomainen ja päätöksen tekemisen ajankohta; asianosaiset, joihin päätös välittömästi kohdistuu; päätöksen perustelut ja yksilöity tieto siitä, mihin asianosainen on oikeutettu tai velvoitettu taikka miten asia on muutoin ratkaistu; sekä sen henkilön nimi ja yhteystiedot, jolta asianosainen voi pyytää tarvittaessa lisätietoja päätöksestä. (HL 44 § Päätöksen sisältö) Perusteluina ovat sekä päätöksen perusteena olevat ratkaisuun vaikuttaneet seikat ja selvitykset että sovelletut säännökset. (PL 21 § ja HL 45 §) Päätökseen, johon saa hakea muutosta valittamalla, on liitettävä valitusosoitus (HL 47 § Valitusosoitus).

Hallintopäätös on pääsääntöisesti annettava kirjallisesti. (HL 43 § Päätöksen muoto) Yleensä asianosaiselle annetaan toimituskirja, joka voi olla esim. pöytäkirjanote tai erikseen laadittu kirjallinen päätösasiakirja.

7.3.3. Hallintopäätöksen tiedoksianto (HL III osa Hallintopäätöksen tai muun asiakirjan tiedoksianto)
Hallintopäätöksen tiedoksiannolla ja sen ajankohdalla on tiettyjä oikeusvaikutuksia. Tämän vuoksi päätös annetaan asianosaiselle tiedoksi yleensä tiettyjä menettelymuotoja noudattaen. Tiedoksiantotavat ovat tavallinen ja todisteellinen tiedoksianto sekä yleistiedoksianto. (HL 55 §) Tavallinen tiedoksianto toimitetaan postitse kirjeellä vastaanottajalle (HL 59 §). Todisteellisia tiedoksiantotapoja ovat tiedoksianto saantitodistusta vastaan, asiakirjan noutaminen ja haastetiedoksianto. (HL 60 §)

Yleistiedoksiantoa käytetään silloin, kun tiedoksiantoa ei voida toimittaa tavallisena tai todisteellisena tiedoksiantona ja kun tiedoksianto on toimitettava yli kolmellekymmenelle tiedossa olevalle henkilölle tai kun henkilöiden lukumäärää ei tiedetä. (HL 55 §) Yleistiedoksiannossa asiakirja pidetään määrätyn ajan viranomaisessa vastaanottajan nähtävillä. Ilmoitus asiakirjan nähtävillä pitämisestä on toimitettava virallisessa lehdessä ja kuulutuksena ilmoitustaululla tai sellaisessa sanomalehdessä, josta vastaanottajan voidaan parhaiten otaksua saavan tiedon. (HL 62 §)

Tiedoksiannossa voidaan tietyin edellytyksin käyttää myös sähköistä viestiä (laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa 18 §, 19 §) ja todisteellisessa tiedoksiannossa voidaan tietyin edellytyksin käyttää sijaistiedoksiantoa (HL 61 §).

Tiedoksianto on toimitettava todisteellisena tiedoksiantona postitse saantitodistusta vastaan, mikäli se koskee velvoittavaa päätöstä, jonka tiedoksisaannista alkaa kulua muutoksenhakuaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika. Saantitodistusta voi käyttää myös tilanteessa, jossa se on asianosaisen oikeuksien turvaamiseksi tarpeen. (HL 60 §)

7.3.4. Hallintopäätöksen virheellisyys
Päätöksen virheellisyys/virheettömyys liittyy joko päätöksen asialliseen sisältöön (sisältövirhe) tai päätöksen tehneen viranomaisen menettelyyn (menettelyvirhe). Päätöksen virheettömyys edellyttää, että päätöstä tehtäessä viranomainen on ollut toimivaltainen, noudattanut säädettyjä menettelyjä/muotoja ja että päätös perustuu tosiasioihin ja on sisällöltään lainmukainen. Toimivaltavirheen, menettelyvirheen ja sisältövirheen ohella virheellisyyteen voivat vaikuttaa mm. muun hallintomenettelyn edellytyksen puuttuminen, viranomaisen erehdys, viranomaisen pakottaminen, uhkaaminen tai lahjominen.

Pääsäännön mukaan virheettömät hallintopäätökset ovat päteviä eli niillä on tarkoitettu oikeusvaikutus.Virheellisiltä hallintopäätöksiltä tuo pätevyys saattaa puuttua joko itsestään (mitättömyys) tai asianosaisen tai viranomaisen toimenpiteiden johdosta (kumottavuus). Pääsääntöisesti virheellinen hallintopäätös on kumottavissa esim. muutoksenhaun keinoin.

7.4. Hallintopäätöksen täytäntöönpano

Hallintopäätöstä täytäntöönpantaessa fyysisesti toteutetaan se, mikä hallintopäätöksellä on verbaalisesti ratkaistu. Päätöksen täytäntööpanokelpoisuus edellyttää pääsääntöisesti päätöksen lainvoimaisuutta ellei nimenomaisesta säännöksestä muuta johdu.

Täytäntöönpano voi tapahtua tarvittaessa pakkoa käyttäen. Täytäntöönpanokeinot jaetaan hallinto-oikeudessa tavallisesti välillisiin ja välittömiin pakkokeinoihin. Välillisten pakkokeinojen (esim. rangaistusuhan, uhkasakon, teettämisuhan, työn tai toiminnan keskeyttämisuhan tai toimiluvan menettämisen uhan) käyttö edellyttää, että on olemassa joko säädökseen tai hallintopäätökseen perustuva velvoite. Välittömille pakkoeinoille on ominaista, ettei
niiden käyttö edellytä välttämättä erillistä täytäntöönpanokelpoista hallintopäätöstä. Tällaiset toimenpiteet kohdistuvat joko henkilöön (esim. kiinniottaminen, henkilöön käypä tarkastus, eristäminen) tai esineisiin ja omaisuuteen (esim. työpaikan sulkeminen, rakennuksen hävittäminen). Näistä keinoista säädetään mm. uhkasakkolaissa (UhkasakkoL).
Verojen ja julkisten maksujen periminen ulosottotoimin tapahtuu erityisten säännösten nojalla

*******

Ks. sähköisestä asioinnista hallinnossa tarkemmin: Sähköisen asioinnin tietopaketti, valtiovarainministeriö

Lukuun 8