etusivu / julkisoikeuden perusteiden verkkomateriaali / hallinnon oikeussuojajärjestelmä
8. HALLINNON OIKEUSSUOJAJÄRJESTELMÄ
8.1. Yleisiä periaatteita
8.2. Yleiset rakennepiirteet
8.3. Preventiivinen oikeussuoja
8.4. Repressiivinen oikeussuoja
8.1. Yleisiä periaatteita
Hallinnon oikeussuojajärjestelmän tarkoituksena on turvata oikeaan,
lainmukaiseen tulokseen päätyminen hallintotoiminnassa. Keinot
jaetaan tavallisesti ennalta vaikuttaviin (preventiivisiin) ja jälkikäteisiin
(repressiivisiin) keinoihin. Tällöin ennakollisilla keinoilla
viitataan hallintopäätöstä ajallisesti edeltäviin
tekijöihin ja jälkikäteisillä keinoilla päätöksenteon
jälkeen käytettävissä oleviin oikeusturvakeinoihin,
lähinnä erilaisiin muutoksenhakukeinoihin. Oikeussuojaa turvaavat
tekijät voidaan jakaa myös sen mukaan annetaanko oikeussuojaa
hallinnon sisäisin keinoin vai hallintokoneiston ulkopuolisen kontrollijärjestelmän
kautta.
Kuvio. Hallinnon oikeussuojajärjestelmän
rakenne.
8.3. Preventiivinen oikeussuoja
Keskeisiä ennakollisia tekijöitä ovat mm.
- hallinnon lainalaisuus ja muotosidonnaisuus
- hallinnon puolueettomuuden vaatimus (esim. virkamiehen esteettömyys:
esteellisyyteen liittyvä sääntely hallintolaissa
27 - 29 §)
- erilaiset muut hyvän hallinnon takeet (PL
12§ ja 21§)
- hallintolain
2 luvussa esitetyt hyvän hallinnon perusteet: hallinnon oikeusperiaatteet
(HL 6 §), palveluperiaate ja palvelun asianmukaisuus (HL 7 §), neuvonta (HL 8 §), hyvän kielenkäytön
vaatimus (HL 9 §), viranomaisten yhteistyö (HL 10 §); julkisuus (JulkisuusL ja om); asianosaisen kuuleminen (HL 34 §); päätösten perusteleminen (HL 45 §)
jne..
Myös lainsäädännön selkeydellä, virkamiesten
koulutuksella ja pätevyydellä sekä hallinnon resursseilla
on merkitystä oikeussuojan toteutumisen kannalta jo päätöksiä
tehtäessä. Julkisen vallan ulkopuolisista preventiivisistä
tekijöistä suuri merkitys on esim. asianosaisten käytettävissä
olevilla tiedollisilla ja taloudellisilla resursseilla.
8.4. Repressiivinen oikeussuoja
Päätöksenteon jälkeen käytettävissä
olevia (repressiivisiä) hallinnon sisäisiä oikeussuojakeinoja
ovat lähinnä itseoikaisu (HL
50 - 53 § ja KuntaL 11. luku), hallintokantelu
ja joissakin tapauksessa myös päätöksen alistaminen. Hallintokantelu on ylemmmälle tai valvovalle viranomaiselle (esim. AVI tai poliisi) tehty ilmoitus siitä, ettö asianomainen katsoo kantelun kohteena olevan menettelyn tai toiminnan lainvastaiseksi, virheelliseksi tai epäasianmukaiseksi. Kantelun voi tehdä kuka tahansa. Oikeus kantelun tekemiseen ei siten ole rajattu kantelijan omaan asiaan.
Hallintokanteluun liittyen tai siitä erillään voidaan käyttää
myös virkamiehen kurinpitomenettelyä (ei nykyään suurta
merkitystä).
Tärkeimmät hallinnon ulkoisen jälkikäteisen oikeussuojakeinojen muodot ovat puolestaan varsinainen muutoksenhaku eli hallintovalitus (Hallintolainkäyttölaki (HLL)) ja kunnallisvalitus (KuntaL 11. luku) ja ylimääräinen muutoksenhaku (HLL 58§) eli päätöksen poistaminen kantelun johdosta (HLL 59-60§), menetetyn määräajan palauttaminen (HLL 61-62 §) ja päätöksen purkaminen (HLL 63-64§) sekä yksilövalitus kansainvälisiin toimielimiin esim. ihmisoikeusloukkausten osalta (Euroopan ihmisoikeusopimus 34-35 art.). Myös virkamiehen rikosoikeudellinen rangaistus ja/tai vahingonkorvausmahdollisuus voidaan nähdä ulkoisen kontrollin muotona, jolla on merkitystä oikeussuojan antamisen kannalta. Näiden uhka, samoin kuin virkamiehen kurinpidollisen rankaisemisen uhka voi vaikuttaa myös preventiivisesti.
****
Ks. tarkemmin hyvän hallinnon perusteista: Oikeusministeriön tiedote 23.5.2002 , hallintolainkäytöstä: Oikeudenkäynti hallinto-oikeudessa (Oikeusministeriön esite) ja Hallinto-oikeudet.
Ks. myös tarkemmin muutoksenhausta:
Hallinto-oikeuteen
valittaminen,
Asian käsittely ,
Hallinto-oikeuden
asiaryhmät,
Päätöksestä valittaminen,
Kuinka
valitetaan?,
Suullinen käsittely
ja katselmus,
Valituksen vaikutus
täytäntöönpanoon,
Hallinto-oikeuksien
tuomiopiirit,
Hallinto-oikeuden
ratkaisukäytäntö.
Ks. korkeimmasta hallinto-oikeudesta:
KHO,
Tehtävät ja
Organisaatio.