Julkisoikeuden perusteiden verkkomateriaali

etusivu / julkisoikeuden perusteiden verkkomateriaali

ASIASANASTO

Asiasanasto on tarkoitettu täydentämään luentomateriaalia ja antamaan keskeisille termeille lyhyet yleiskuvaukset. Sanastoa käytettäessä on syytä huomata, että termien merkitykset on tässä kuvattu nimenomaan julkisoikeuden perusteiden tietosisällön näkökulmasta. Monilla termeillä saattaa olla eri oikeudenaloilla ja eri asiayhteyksissä tässä esitetystä poikkeaviakin merkityksiä.

Asiakirjajulkisuus
Julkisuuslain pääsäännön mukaan asiakirjat ja tallenteet ovat julkisia, jollei siitä julkisuuslaissa, muussa laissa tai jonkin muun lain nojalla ole erikseen säädetty. Julkisuuden tyypit jaetaan yleiseen julkisuuteen ja asianosaisjulkisuuteen. Ks. asianosaisjulkisuus, yleisöjulkisuus.

Asianosainen
Määräytyy aineellisin perustein: luonnollinen tai oikeushenkilö, jonka edusta, oikeudesta tai velvollisuudesta hallintomenettelyssä päätetään. Myös ne henkilöt, joiden oikeuksiin ratkaisu saattaa välittömästi vaikuttaa, joihin päätös kohdistuu tai jotka ovat päätöksen välittömässä vaikutuspiirissä. Asianosaisella on menettelyssä laajemmat oikeudet kuin muilla. Ks. asianosaiskelpoisuus, hallintomenettely.

Asianosaisjulkisuus
Asianosaisella on oikeus saada tieto salassa pidettävästä asiakirjasta sekä asiakirjasta, joka ei ole vielä julkinen, jos asiakirja voi tai on voinut vaikuttaa asia käsittelyyn. Ulottuu julkisiin, harkinnanvaraisesti julkisiin ja salassa pidettäviin asiakirjoihin. Asianosaisjulkisuuden rajoituksista katso erikseen julkisuuslain (621/1999) 11 §.

Asianosaiskelpoisuus
Kyky olla asianosaisena eli etujen ja oikeuksien saajana tai velvollisuuksien kohteena. Asianosaiskelpoisuus on kaikilla oikeussubjekteilla eli luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä. Ks. hallintomenettelykelpoisuus.

Desentralisaatio
Keskuksesta poispäin suuntautuva toiminta, vallan hajautus/hajauttaminen. Esim. yhtenäisvaltion muuttuminen liittovaltioksi. Kuntalaitos ilmentää Suomessa julkisen hallinnon desentralisaatiota. Vrt. sentralisaatio.

Dualismi
Oikeustieteessä käytetty perusratkaisu, jonka mukaan kansainvälistä oikeutta ja valtionsisäistä oikeutta pidetään kahtena toisistaan erillisinä normijärjestelminä. Vrt. monismi.

Eduskunnan työjärjestys
Eduskuntaa koskevat säännökset tärkeimmistä menettelytavoista. Eduskunnan työjärjestystä voidaan muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä.

Eduskuntaryhmä
Eduskuntatyöskentelyä varten muodostettu puolueen eduskuntaryhmä; yleensä saman puolueen listoilta valittujen kansanedustajien muodostama yhteenliittymä. Ks. kansanedustaja.

Edustusperiaate
Periaate, jonka mukaan kansa valitsee itselleen edustajia määräajaksi käyttämään valtaa puolestaan.

EHTY
Euroopan hiili- ja teräsyhteisö.

Ennakollinen oikeussuoja (preventiivinen oikeussuoja)
Päätöstä edeltävät (preventiiviset) oikeussuojatekijät, hallintomenettelyyn liittyvät oikeudelliset takeet. Turvataan perustuslain 21.2 §:ssä: lailla turvataan mm. oikeus saada perusteltu päätös ja muut hyvän hallinnon takeet. Vrt. jälkikäteinen oikeussuoja (repressiivinen oikeussuoja).

Erityistuomioistuimet
Perustuslaki edellyttää yhden, valtakunnanoikeuden olemassaoloa. Muita erityistuomioistuimia voidaan järjestää tavallisilla laeilla. Tällaisia ovat esim. markkinaoikeus ja vankilaoikeus. Ks. valtakunnanoikeus.

Esittelijän vastuu
Esittelijä vastaa tekemänsä päätösehdotuksen laillisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta virkavastuulla. Esittelijä on päätöksentekijän ohella vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty. Esittelijä voi kuitenkin jättää eriävän mielipiteensä kirjattuna pöytäkirjaan, jolloin hän vapautuu vastuusta. Ks. virkavastuu.

Esittely
Esittely yhdistää asian valmistelun päätöksentekoon. Esittelyn tarkoituksena on informoida päätöksentekijää, selostaa tosiseikat ja sovellettavat oikeussäännöt ja ilmaista esittelijän kannan mukainen päätösehdotus. Esittelyn suorittaa esittelijä.

Esteellisyys
Esteellisyysperusteilla pyritään takaamaan yksittäistapauksessa toiminnan objektiivisuus. Luonteeltaan preventiivistä. Hallintoasian käsittelyyn osallistuvalla on velvollisuus itse huomioida esteellisyytensä. Esteellisen osallistuminen hallintoasian käsittelyyn voi olla menettelyvirhe, josta seuraa päätöksen pätemättömyys.

Etusija
Normille tilannekohtaisesti annettava erityisasema toiseen normiin nähden. Ks. lex posterior, lex specialis, lex superior. Esim. perustuslain etusija PL 106 §:n mukaan.

ETY
Euroopan talousyhteisö.

Euratom
Euroopan atomienergiayhteisö.

Euroopan ihmisoikeussopimus (EIS)
Euroopan neuvoston puitteissa tehty yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta (SopS 18-19/1990).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin
Euroopan ihmisoikeussopimukseen sitoutuneiden sopimusvaltioiden asettama elin, joka valvoo EIS:n noudattamista.

Euroopan neuvosto
Euroopan neuvosto (Council of Europe) on vuonna 1949 Strasbourgissa perustettu Euroopan vanhin ja laajin poliittinen yhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestö. Euroopan neuvostossa on 47 jäsenvaltiota ja se pyrkii edistämään jäsenmaidensa yhtenäisyyttä, suojelemaan ihmisoikeuksia ja moniarvoista demokratiaa, parantamaan elinolosuhteita sekä edistämään inhimillisiä arvoja Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) mukaisesti.Euroopan neuvostoa ei pidä sekoittaa EU:n Eurooppaneuvostoon (European council), jolla tarkoitetaan Euroopan unionin huippukokousta eli valtionpäämiestapaamista.

Euroopan unionin neuvosto
Euroopan yhteisön pääasiallinen säädösvallan käyttäjä. Neuvostossa on yksi ministeri jokaisesta jäsenvaltiosta.

Euroopan unionin tuomioistuin
Euroopan unionin tuomioistuinjärjestelmä, joka koostuu kolmesta tuomioistuimesta: unionin tuomioistuin, unionin yleinen tuomioistuin ja virkamiestuomioistuin.

Eurooppa-neuvosto
Euroopan unionin poliittista yhteistyötä harjoittava elin. Kokouksiin osallistuvat jäsenvaltioiden valtionpäämiehet tai pääministerit. Vähän oikeudellista toimivaltaa, mutta suurilla linjapäätöksillä tosiasiassa ohjaa unionin toimintaa.

Hallinnon lainalaisuus
Demokraattisen oikeusvaltion kulmakiviä, joka koostuu kahdesta osa-alueesta: 1) Julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. 2) Kaikessa julkisessa toiminnassa on tarkoin noudatettava lakia. Ks. myös legaliteettiperiaate.

Hallintoasia
Hallintomenettelyssä käsiteltävä asia; ei esim. tuomioistuin- tai lainsäädäntöasia. Käsitteenä laajempi kuin viranomaistehtävät, mutta suppeampi kuin virkatoiminta, joka koostuu kaikenlaisista virkatehtävistä. Hallintoasiassa voi olla kyse julkisen vallan käytöstä, mutta käsiteltävänä voi olla myös muun tyyppisiä asioita.

Hallintokantelu
Jälkikäteinen oikeussuojakeino, ei prosessuaalinen kantelu eikä muutoksenhakukeino. Hallintokantelun tekemistä ja käsittelyä ei ole säännelty yleisesti. Tehdään yleensä ylemmälle viranomaiselle tai virkamiehen esimiehelle. Hallintokantelu voidaan tehdä kaikentyyppisestä viranomaistoiminnasta, myös tosiasiallisesta toiminnasta. Voi johtaa virkavastuun toteuttamiseen, mutta yleensä valvova viranomainen kehottaa päätöksen tehnyttä viranomaista korjaamaan virheen. Kantelun voi tehdä kuka tahansa, muukin kuin asianosainen, myös toinen viranomainen. Ks. tosiasiallinen hallintotoiminta, prosessuaalinen kantelu.

Hallintolainkäyttö
Hallintopäätöstä koskevan muutoksenhakuasian käsittelyä esim. hallintotuomioistuimessa. Oikeussuojan antamista hallintoasiassa. Lainkäyttöä, ei hallintomenettelyä.

Hallintomenettelykelpoisuus
Kelpoisuus käyttää puhevaltaa ja suorittaa itsenäisesti toimia hallintomenettelyssä. Täysivaltaisilla luonnollisilla henkilöillä ja oikeushenkilöillä. Vajaavaltaisilla ei yleensä hallintomenettelykelpoisuutta. Alaltaan suppeampi kuin asianosaiskelpoisuus. Ks. myös asianosaiskelpoisuus.

Hallintopakko
Viranomaisen käytettävissä oleva keino tehostaa laillisten velvoitteiden toteuttamista. Hallintopakko perustuu tarpeeseen suojata yleistä etua, joka merkitsee vertikaalista suhdetta julkisen vallan ja yksityisen välillä. Hallintopakko jaetaan välittömään ja välilliseen hallintopakkoon (joka on säännönmukainen keino). Tehosteena esiintyvät uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka. Ks. pakkokeinot.

Hallintopäätöksen korjaaminen
Päätöksenteon jälkeen päätös voidaan oikaista vain lain mukaisin edellytyksin: 1) kun päätöksessä on asia-, kirjoitus- tai laskuvirhe tai 2) kun päätös perustuu ilmeisen väärän lain soveltamiseen. Oikaisu tehdään yleensä päätöksen tehneen viranomaisen toimesta hallintomenettelyssä ja se edellyttää myös asianomaisen suostumusta. Ks. oikaisuvaatimus.

Hallintopäätös
Viranomaisen hallintoasiassa tekemä ratkaisu. Sisältää asiaratkaisun ja sen perustelut sekä mahdollisen valitusosoituksen.

Hallintosubjekti
Hallinto-oikeudellisen suhteen osapuolena toimiva julkista valtaa käyttävä yhteisö (esim. valtio ja kunta). Hallinto-oikeudellinen suhde määritellään yleensä julkishallinnon ja yksityisen väliseksi oikeussuhteeksi.

Hallintotoiminta
Hallintotoiminnan käsitteellä viitataan sellaisiin julkisen vallan käyttämistä koskeviin toimiin, joihin liittyy välittömiä oikeusvaikutuksia. Myös erilaiset hallintopalvelut voidaan lukea käsitteen alaan. Käsitteen ulkopuolelle jäävät yksityisoikeudelliset toimet ja tosiasialliset toimet, joilla ei ole välittömiä oikeusvaikutuksia.

Hallintotuomioistuimet
Hallintolainkäyttöasioita käsittelevät tuomioistuimet; alueelliset hallinto-oikeudet ja korkein hallinto-oikeus. Ks. korkein hallinto-oikeus.

Hallintoviranomainen
Viranomainen, joka hoitaa julkista vallankäyttöä sisältäviä hallintotehtäviä. Tällaiset tehtävät voivat kuulua myös virkamiehelle, joka on asetettu tehtäväänsä erityisessä menettelyssä ja jota koskee erityinen virkavastuu. Ks. virkavastuu.

Hallitusmuoto
Ennen nykyistä Suomen perustuslakia (731/1999) perustuslain muodostivat neljä lakia, joista yksi oli hallitusmuoto (1919). Kolme muuta olivat laki valtakunnan oikeudesta (1922), ministerivastuulaki (1922) ja valtiopäiväjärjestys (1928).

Harkintavallan rajoitusperiaatteet
Yleiset hallinto-oikeudelliset oikeusperiaatteet: tarkoitussidonnaisuus-, objektiviteetti-, yhdenvertaisuus-, suhteellisuusperiaate (+ luottamuksensuoja- ja kohtuusperiaate). Rajoittavat hallintoviranomaisen harkintavaltaa hallintopäätöksiä tehtäessä. Ks. harkintavalta.

Harkintavalta
Harkintavalta jaetaan kahteen osa-alueeseen: oikeusharkintaan eli sidottuun harkintaan ja tarkoituksenmukaisuusharkintaan eli vapaaseen harkintaan. Ero ei ole tarkkarajainen, ääripäissä ovat puhdas oikeusharkinta - vapaa tarkoituksenmukaisuusharkinta. Harkintavallan käyttöä ohjaavat yleiset hallinto-oikeudelliset periaatteet. Ks. harkintavallan rajoitusperiaatteet, oikeusharkinta, tarkoituksenmukaisuusharkinta.

Hyvä hallintotapa
Asianmukaiselta hallintotoiminnalta edellytettäviä menettelytapoja, jotka täydentävät lakisääteistä hallintomenettelyä. Sisällöltään dynaaminen: kuvastaa myös julkishallintoon kohdistettavia perusteltuja odotuksia. Hyvä hallinto saa sisältönsä perustuslain 21 §:n sisällöstä. Ks. hallintomenettely.

Hyvä tiedonhallintatapa
Hyvään tiedonhallintotapaan sisältyy viranomaisella olevien tietojen ja viranomaistoiminnassa tarvittavien tietojen saatavuus, käytettävyys, laatu ja suojaaminen. Myös tietojen salassapidosta, suojauksesta ja eheydestä huolehtiminen kuuluu hyvään tiedonhallintatapaan.

Ihmisoikeudet
Ihmisoikeus on alueellisessa tai yleismaailmallisessa kansainvälisoikeudellisessa sopimuksessa turvattu perustavanlaatuinen oikeus; sopijavaltiot ovat sitoutuneet turvaamaan tietyt oikeudet oikeudenkäyttöpiirissään oleville ihmisille.

Imperatiivinen mandaatti
Mandaatin (eli valtiovallan käyttöä koskevan valtuutuksenomaisen toimeksiannon) käyttäjä on sidottu oikeudellisesti jonkin tahon ohjeisiin tai määräyksiin. Yleensä käytetään kansanedustajan asemaa kuvaavaa termiä "imperatiivisen mandaatin kielto", jonka mukaan kansanedustaja ei ole edustajantointaan perustuslain sallimissa rajoissa hoitaessaan oikeudellisesti sidottu minkään tahon ohjeisiin tai määräyksiin.

Itsehallinto
Tietylle yhteisölle valtiosääntöisesti annettu valta päättää omista asioistaan. Itsehallinto nauttii vahvaa suojaa. Suomen perustuslaissa tällaista valtaa on annettu Ahvenanmaan maakunnalle, yliopistoille, kunnan asukkaille ja erilaisille alueellisille yhdyskunnille sekä jossain määrin myös evankelisluterilaiselle kirkolle. Ks. valtiosääntö.

Itsemääräämisoikeus
Itsemääräämisoikeus tarkoittaa yksilön oikeutta päättää itse itseään koskevista asioista. Jaetaan neljään yleiseen peruselementtiin: oikeus sisäiseen vapauteen (esim. henkinen loukkaamattomuus), oikeus ulkoiseen vapauteen (esim. ruumiillinen koskemattomuus), oikeus kompetenssiin (esim. oikeustoimikelpoisuus), oikeus valtaan.

Julkisuusperiaate
Julkisuusperiaate antaa yksilölle mahdollisuuden valvoa julkisen vallan käyttöä ja ottaa osaa sen käyttöön, vaikuttaa oikeuksiensa ja etujensa toteutumiseen sekä muodostaa vapaasti mielipiteensä. Toteutuu lähinnä kolmella tavalla: käsittelyn julkisuutena, asiakirjajulkisuutena ja tiedottamisena. Ks. asiakirjajulkisuus, tiedottaminen.

Jälkikäteinen oikeussuoja (repressiivinen oikeussuoja)
Jälkikäteisistä oikeussuojista tärkeimpänä pidetään mahdollisuutta muutoksenhakuun viranomaisen päätöksestä. Säännönmukaisina jälkikäteisinä oikeussuojakeinoina ovat käytössä valitusmenettely, päätöksen korjaaminen ja ns. ylimääräinen muutoksenhaku. Vrt. ennakollinen (preventiivinen oikeussuoja), ks. valitus, ylimääräinen muutoksenhaku.

Kaksiasianosaissuhde
Tilanne, jossa hallintomenettelyssä on useampi kuin yksi asianosainen, yleensä varsinkin erilaisissa hakutilanteissa (virka, lupa), joissa asianosaisten välille syntyy erityisesti eturistiriitaan viittaava kilpailutilanne.

Kansalaisuus
Yksilön tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia valtiossa tai tietyllä alueella määrittävä oikeudellinen asema. Kansalaisuus saadaan yksilön syntymän tai vanhempien kansalaisuuden perusteella sekä hakemuksesta tai ilmoituksesta.

Kansalliskielet
Tasa-arvoisessa asemassa olevat kielet, joita voidaan käyttää valtion virallisina kielinä. Suomessa suomen ja ruotsin kielen asemat turvataan perustuslaissa.

Kansanedustaja
Rekisteröidyn puolueen tai valitsijayhdistyksen ehdokkaana parlamentaarisilla vaaleilla eduskuntaan valittu henkilö. Ks. vaalikelpoisuus, parlamentarismi.

Kansansuvereenisuus
Kansan asemaa valtiovallan lähteenä korostava oppi. Valtion suvereenisuus luo edellytykset kansansuvereenisuudelle, Suomen järjestelmässä edustuksellisen demokratian toteutumiselle valtion puitteissa. Ks. suvereenisuus.

Kansanäänestys
Suoran demokratian väline, jolla julkisen vallan käyttöä koskeva asia alistetaan äänioikeutettujen kansalaisten kannanotoille. Voidaan toteuttaa sitovana tai neuvoa-antavana. Suomen valtiosäännössä vain neuvoa-antavana; toimeenpanosta päättää eduskunta, eikä kohdetta ole rajattu.

Kompetenssi-kompetenssi
Eduskunnan toimivalta määrätä valtioelinten toimivaltasuhteista, oma toimivaltansa mukaan lukien. Ks. toimivalta.

Korkein hallinto-oikeus (KHO)
Yleisten hallintotuomioistuinten korkein aste. KHO:n toimivaltaan kuuluvat hallintolainkäyttöasiat. Ks. hallintotuomioistuimet, hallintolainkäyttö.

Korkein oikeus (KKO)
Yleisten tuomioistuinten korkein aste. KKO:n toimivaltaan kuuluvat riita- ja rikosasiat. Ks. yleiset tuomioistuimet.

Kuuleminen
Yleensä asianosaiselle varattu tilaisuus antaa selityksensä ennen asian ratkaisemista. Asianosaisen kuuleminen on ensisijaisesti oikeussuojan tae. Toissijaisesti se on myös keino hankkia selvitystä. Velvollisuus kuulla asianosaista on julkista vallankäyttöä rajoittava sääntö (audiatur et altera pars = kuultakoon toistakin osapuolta).

Lain antaminen
Toimenpide, jossa tasavallan presidentti allekirjoittaa ja ao. ministeri varmentaa eduskunnan hyväksymän lain sisältävän asiakirjan; ns. promulgointi. Lisäksi laki on julkaistava Suomen säädöskokoelmassa. Ks. Suomen säädöskokoelma.

Lain johtolause
Lain alussa oleva päätöksentekoa kuvaava lause, joka myös osoittaa lakiehdotuksen suhteen perustuslakiin. Johtolause voidaan liittää jo hallituksen esittämiin lakiehdotuksiin. Viime kädessä eduskunta kuitenkin päättää johtolauseesta.

Lainsäätäjän tarkoitus
Oikeuslähde, jota voidaan käyttää laintulkinnassa oikeussäännön merkityssisältöä selvitettäessä. Voidaan etsiä erilaisesta lainvalmisteluinformaatiosta, lain esitöistä.

Lainvoima
Tarkoittaa, että päätökseen ei voida vaatia oikaisua eikä hakea muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin. Hallintopäätös tulee lainvoimaiseksi valitusajan päättyessä, jos päätöksestä ei ole valitettu tai jos asiassa on valituskielto. Lainvoimaiseksi päätös tulee joka tapauksessa ylimmän valitusviranomaisen annettua päätöksensä. Vrt. oikeusvoima. Ks. hallintopäätös, valituskielto.

Laki
Eduskunnan hyväksymä säädös, eduskuntalaki. Voidaan käyttää myös voimassa olevaa oikeutta kuvaavana yleisnimityksenä.

Lakivaraus
Lauseke, jonka nojalla lain säännöksessä turvatun oikeuden rajoittaminen tai käytön sääntely on nimenomaisesti mahdollista vain lailla tai lain nojalla. Perusoikeussäännösten kohdalla ryhmitellään usein kahteen luokkaan: kvalifioituihin lakivarauksiin ja sääntelyvarauksiin.

Legaliteettiperiaate
Legaliteettiperiaatteen mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Periaate ilmentää siten oikeusvaltiollisen lakivarauksen periaatetta, jonka mukaan kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista päätettäessä on nojauduttava eduskuntalain tasoiseen normiin.

Lex posterior -periaate
Periaate, jonka mukaan myöhemmin annettu laki menee ristiriitatilanteessa aiemmin annetun edelle. Ks. etusija.

Lex specialis -periaate
Periaate, jonka mukaan erityislaki menee ristiriitatilanteessa yleislain edelle. Ks. etusija.

Lex superior -periaate
Periaate, jonka mukaan ylempi laki menee ristiriitatilanteessa alemman lain edelle. Ks. etusija.

Lissabonin sopimus
(Kokonaisuudessaan: Lissabonin sopimus Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen muuttamisesta)
Lissabonin sopimus on Euroopan unionin uudistussopimus, joka allekirjoitettiin Lissabonissa 13. joulukuuta 2007 ja se tuli voimaan 1.12.2009. Sopimus ei korvaa aikaisempia EU:n perustamissopimuksia (Rooman sopimus ja Maastrichtin sopimus), vaan ainoastaan muuttaa niitä.Lissabonin sopimuksella muutettiin myös perussopimusten nimiä. Nykyiset nimet ovat sopimus Euroopan unionin toiminnasta (ent. Euroopan yhteisön perustamissopimus) sekä sopimus Euroopan unionista.

Sopimuksen voimaantulon myötä EU:ssa tehdään entistä enemmän määräenemmistöpäätöksiä. Lissabonin sopimus vahvistaa Euroopan parlamentin valtaa sekä mahdollistaa kansallisten parlamenttien osallistumisen EU:n päätöksentekoon.

Eurooppa-neuvosto sai Lissabonin sopimuksella puheenjohtajan eli ns. EU-presidentin, jonka toimikausi on kerrallaan 2,5 vuotta ja voidaan uusia yhden kerran. Lissabonin sopimus toi EU:lle myös ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, joka vastaa EU:n ulkosuhteista ja edustaa EU:a.

Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan unionista tuli oikeushenkilö. Ennen tehty ero Euroopan unionin ja Euroopan yhtesön välillä katosi ja unioni korvaa kaikessa Euroopan yhteisön. Sopimus myös poistaa politiikan alojen jaon (ns. pilarijako). Sopimuksen mukaan unioni myös liittyy Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Perusoikeuskirja sai saman oikeudellisen arvon kuin union perussopimukset.

Luonnollinen henkilö
Ihminen oikeussubjektina. Vrt. oikeushenkilö, ks. oikeussubjekti.

Mitättömyys
Itsestään vaikuttavaa päätöksen pätemättömyyttä. Hallintomenettelyssä vain karkea menettelyedellytyksen puute aiheuttaa mitättömyyden. Käytännössä harvinainen.

Monismi
Käsitys, jonka mukaan kansainvälinen oikeus ja kansallinen oikeus muodostavat kokonaisuuden, yhtenäisen oikeusjärjestyksen, jonka piirissä kansainvälisellä oikeudella on hierarkkisesti korkeampi asema kuin kansallisella oikeudella. Vrt. dualismi.

Muutoksenhaku
Tuomioon tms. ratkaisuun tyytymättömän asianosaisen mahdollisuus hakea muutosta päätökseen. Oikeusturvan kannalta tärkeä.

Määräenemmistöt
Päätöksenteossa vaadittavat, yksinkertaista enemmistöä korkeammat enemmistöt. Esim. lakeja säädettäessä 2/3 tai 5/6 äänistä; ks. perustuslainsäätämisjärjestys.

Normi
Normilla tarkoitetaan yleensä sellaista sosiaalisena paineena ilmenevää käyttäytymissääntöä, jonka noudattamista tehostetaan sanktioin (rangaistuksin tai palkkioin). Yhteiskunnassa on voimassa monia erilaisia normeja, esim. moraali-, uskonto-, tapa- ja oikeusnormeja. Ks. oikeusnormi.

Oikaisuvaatimus
Hallintoviranomaiselle tms. esitetty vaatimus oikaista virheellistä päätöstään. Oikaisuvaatimukseen perustuva oikaisu eli lakisääteinen itseoikaisu on yksi oikaisutyypeistä, muut ovat varsinainen itseoikaisu ja teknisluonteinen itseoikaisu. Oikaisuvaatimukselle on tyypillistä lakisääteisyys, asianosaisaloitteisuus, muotosidonnaisuus ja organisatorisesti eriytetty oikaisulautakunta tai -viranomainen.

Oikeudenmukaisuus
Oikeudenmukaisuus kuuluu lähtökohtaisesti moraalin alueelle. Se kertoo, millaiset teot yhteiskunnassa ovat oikein, mitkä väärin. Moraalinen hyväksyttävyys.

Oikeusharkinta
Päätöksen tekevän viranomaisen harkintaa, joka nojaa ainoastaan soveltuviin oikeussäännöksiin ja niiden mahdolliseen tulkintaan. Ks. harkintavalta, vrt. tarkoituksenmukaisuusharkinta.

Oikeushenkilö
Oikeussubjektin aseman saanut luonnollisten henkilöiden yhteenliittymä. Vrt. luonnollinen henkilö, ks. oikeussubjekti.

Oikeusjärjestys
Koostuu valtiossa kulloinkin voimassa olevista oikeusnormeista ja niiden soveltamisesta.

Oikeusnormi
Oikeusjärjestyksen sisältämä sääntö tai periaate. Käytetään usein viitattaessa kirjoitetun oikeussäännön tulkittuun merkityssisältöön.

Oikeusnormien hierarkiaoppi
Teoreettinen oppi normihierarkiasta, jonka mukaan jokaisen oikeusnormin voimassaolo perustuu aina ylempään oikeusnormiin.

Oikeussubjekti
Henkilö, jolla voi olla oikeuksia ja velvollisuuksia. Ks. luonnollinen henkilö, oikeushenkilö.

Oikeussuoja
Henkilön suoja julkisen vallan tai toisten henkilöiden oikeudenloukkauksia vastaan.

Oikeustoimikelpoisuus
Henkilön kelpoisuus suorittaa oikeustoimia. Täysi oikeustoimikelpoisuus syntyy yleensä henkilön tullessa täysivaltaiseksi.

Oikeusturva
Oikeustila, jota leimaavat ennustettavuus ja moraalinen hyväksyttävyys (oikeudenmukaisuus).

Oikeusvaltio
Valtio, jossa noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta. Periaatteen mukaan julkisen vallan käyttö perustuu demokraattisesti asetettuun oikeuteen, joka myös turvaa yksilölle tietyn yksityisautonomian.

Oikeusvoima
Hallintopäätöksen tulevaisuuteen suuntautuva sitova vaikutus, joka suojaa päätöksen pysyvyyttä ja päätöksellä perustettua oikeusasemaa. Oikeusvoiman positiivinen ulottuvuus tarkoittaa sitä, että hallintopäätös otetaan tulevaisuudessa sitovana huomioon ja negatiivinen ulottuvuus puolestaan sitä, että asiaa ei voida käsitellä uudelleen. Ks. hallintopäätös.

Pakkokeinot
Esim. hallintopäätöksen täytäntöönpanon tehosteet. Voidaan jakaa hallinnollisiin ja rikosprosessuaalisiin sekä välillisiin ja välittömiin pakkokeinoihin. Ks. hallintopakko.

Parlamentarismi
Demokraattinen periaate toimeenpanovallan käyttämisestä parlamentin poliittisen luottamuksen varassa.

Perusoikeus
Perustuslaissa taattu yksilön perustavanlaatuinen oikeus. Perustuslaintasoisuudesta ja korotetusta lainvoimasta johtuen oikeuteen liittyy erityinen pysyvyys ja oikeudellinen luonne.

Perusoikeuskirja
Euroopan unionin perusoikeuskirja sai Lissabonin sopimuksen myötä saman oikeudellisen arvon kuin perussopimukset. Se sisältää "perustuslaillisen kokonaisuuden", jonka osalta unionin tuomioistuin voi antaa ratkaisun.

Perusoikeuskirjaan ei kuitenkaan voi vedota Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eikä Puolaan nähden, sillä maat neuvottelivat tältä osalta Lissabonin sopimukseen poikkeuksen.

Perusoikeusmyönteinen tulkinta
Tulkinta, jossa viranomainen valitsee useista mahdollisista tulkinnoista perusoikeutta parhaiten ja tehokkaimmin toteuttavan tulkintavaihtoehdon. Perusoikeus vaikuttaa jo tulkintavaihtoehtoja muodostettaessa.

Perustamissopimukset
Käytetään myös termiä perussopimukset, eli EY-oikeuden perustan muodostavat kansainväliset sopimukset. Kutsutaan myös ensisijaiseksi EY-oikeudeksi tai primaarioikeudeksi. Ks. yhteisön oikeus.

Perustuslaillinen toimeksianto
Perustuslaissa yleensä lainsäätäjälle osoitettu positiivinen toimintavelvoite eli kehotus ryhtyä toimenpiteisiin.

Perustuslainsäätämisjärjestys
Perustuslain 73 §:ssä määritelty menettely, johon sisältyy kaksi vaihtoehtoista perustuslain säätämisjärjestyksen tapaa: 1) täysistunto hyväksyy lakiehdotuksen toisessa käsittelyssä äänten enemmistöllä lepäämään ensimmäisiin eduskuntavaalien jälkeisiin valtiopäiviin, joilla lakiehdotus on valiokunnan annettua siitä mietintönsä vielä hyväksyttävä asiasisällöltään muuttamattomana täysistunnossa yhden käsittelyn asiana päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä; 2) lakiehdotus julistetaan kiireelliseksi päätöksellä, jota on kannattanut vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä. Tämän jälkeen ehdotusta ei jätetä lepäämään, vaan se voidaan hyväksyä vähintään kahden kolmasosan enemmistöllä annetuista äänistä. Ks. myös supistettu perustuslainsäätämisjärjestys.

Perustuslaki
Sisältää säännökset keskeisistä valtionorgaaneista, näiden asettamisesta, tehtävistä, toimivallasta ja keskinäissuhteista sekä koko valtiokoneiston toimintaperiaatteista ja yleisestä rakenteesta. Perustuslakiin sisältyy myös perusoikeussäännöstö. Oikeushierarkkisesti säädös on perustuslaki, mikäli se nimeää itsensä perustuslaiksi ja jos sitä voidaan muuttaa ainoastaan perustuslain säätämisestä voimassa olevassa järjestyksessä.

Perustuslakivaliokunta
Eduskunnan valiokunta, jonka tehtävänä on antaa lausunto sen käsiteltävänä olevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta ja suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Pilarijako
Euroopan unionin rakenteissa erottuvat kolme toimintalohkoa, joita sanotaan pilareiksi. Nämä ovat I Euroopan yhteisöt, II yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja III poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa.

Poikkeuslaki
Perustuslainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävä, perustuslain kanssa ristiriidassa oleva ja siitä poikkeuksen muodostava laki. Ei saa itse perustuslain statusta.

Poikkeusolot
Kriisitilanne, jossa perusoikeuksia voidaan perustuslain nojalla lailla rajoittaa. Tällaisina poikkeusoloina pidetään Suomeen kohdistuvaa aseellista hyökkäystä samoin kuin vakavuudeltaan aseelliseen hyökkäykseen lain mukaan rinnastettavaa kansakuntaa uhkaavaa poikkeusoloa.

Promulgointi
Ks. lain antaminen.

Prosessuaalinen kantelu
Erikseen säädetty oikeussuojakeino, joka on kuitenkin käytännössä harvinainen. Ks. hallintokantelu.

Puhevalta
Tavallisesti asianosaiselle myönnetty oikeus toimia itsenäisesti hallintoasiassa. Puhevalta on sidottu hallintomenettelykelpoisuuteen. Ks. hallintomenettelykelpoisuus.

Päätöksenteko
Laajassa mielessä asian käsittelyä viranomaisessa. Varsinainen päätöksenteko hallintomenettelyssä jaetaan seuraaviin vaiheisiin: esittely, asian varsinainen päättäminen viranomaisessa eli sen ratkaiseminen sekä päätöksen saattaminen asiakirjan muotoon.

Salassapitovelvollisuus
Viranomaisen velvollisuus, joka koostuu asiakirjasalaisuudesta ja vaitiolovelvollisuudesta. Ks. asiakirjajulkisuus, vaitiolovelvollisuus.

Sentralisaatio
Keskittäminen. Toimivallan siirtäminen yhdelle tai mahdollisimman harvalle organisaatiolle. Vrt. desentralisaatio.

Sisäinen hallintotoimi
Hallinnon sisäinen toimi (esim. viraston sisäinen työnjohtomääräys), jolla ei ole välittömiä oikeusvaikutuksia hallinnon ulkopuolisiin tahoihin. Hallinnon sisäiseen toimintaan ei yleensä sovelleta hallintomenettelyn asianosaissääntöjä eikä muutoksenhakusäännöstöjä.

Subjektiivinen oikeus
Oikeusjärjestyksen turvaama (yleensä lakisääteinen) oikeus, etu tai palvelu, jonka viranomainen on velvollinen myöntämään tai jonka se muuten on velvollinen järjestämään oikeuden tai edun saamisen edellytykset täyttävälle.

Suhteellinen vaalitapa
Tapa, jolla kansanedustajapaikat jaetaan puolueiden kesken esim. eduskuntavaaleissa. Vaaliin osallistuvan poliittisen ryhmittymän (rekisteröidyn puolueen tms.) vaaleissa saama osuus kaikista kansanedustajan paikoista vastaa ryhmittymän saaman äänimäärän osuutta kaikista vaaleissa annetuista äänistä.

Suomen säädöskokoelma
Virallinen säädöskokoelma, jossa julkaistaan mm. lait ja asetukset. Ks. promulgointi, lain antaminen.

Supistettu perustuslainsäätämisjärjestys
Lainsäätämisjärjestys, jossa perustuslaista poikkeuksen sisältävä laki voidaan heti, kiireelliseksi julistamatta, lopullisesti hyväksyä kahden kolmanneksen enemmistöllä. Menettelyä ei voi käyttää perustuslain sanamuodon muuttamiseen. Ks. perustuslainsäätämisjärjestys.

Suvereenisuus
Täysivaltaisuus. Valtion sisäinen suvereenisuus merkitsee, että valtion sisäpuolella valtiovalta on korkein itsenäinen oikeudellinen valta, kaiken muun vallan yläpuolella. Valtion ulkoisella suvereenisuudella tarkoitetaan valtion tasa-arvoisuutta toisiin valtioihin nähden ja valtion täyttä vapautta päättää oikeudellisista suhteistaan toisiin valtioihin ja muihin kansainvälisen oikeuden subjekteihin riippumattomasti.

Sähköinen asiointi
Hallinto-, tuomioistuin-, syyte- tai ulosottoasian vireillepanoa, käsittelyä ja päätöksen tiedoksiantoa sähköistä tiedonsiirtoa hyväksi käyttäen. Ks. vireillepano, tiedoksianto.

Tarkoituksenmukaisuusharkinta
Päätöksen tekevän viranomaisen harkinta, joka perustuu viime kädessä muuhun kuin oikeudelliseen aineistoon - ts. tarkoituksenmukaisuuteen ja esim. hallinnon tavoitteisiin. Vrt. oikeusharkinta.

Tasavaltaisuus
Valtioelinten demokraattista organisointitapaa edustava valtiomuoto, joka ei ole monarkkinen. Ks. kansansuvereenisuus, parlamentarismi.

Tavanomaisoikeus
Tavanomainen oikeus (maan tapa); vakiintunut oikeudenalakohtainen käytäntö. Nykyinen suomalainen lainsäädäntö ja oikeuslähdeoppi antavat tavanomaiselle oikeudelle merkitystä sillä ehdolla, että käytäntö on riittävästi vakiintunut ja myös sisällöllisesti kohtuullinen.

Teettämisuhka
Teettämisuhka asetetaan määräämällä päävelvoite noudatettavaksi sen uhalla, että tekemättä jätetty työ tehdään laiminlyöjän kustannuksella. Menettely on kaksivaiheinen: uhan asettaminen ja uhan määrääminen täytäntöön pantavaksi. Ks. hallintopakko, pakkokeinot.

Tiedoksianto
Muodollinen eli säädettyä menettelyä noudattava tiedoksianto, jota viranomainen käyttää erityisesti annettaessa tiedoksi yksityiselle henkilölle häntä koskeva hallintopäätös. Tiedoksiantoon liittyy suoria oikeusvaikutuksia. Ks. hallintopäätös.

Tiedoksisaaminen
Tapahtuma, jossa asianosaisen katsotaan saaneen päätöksen tiedoksi. Tiedoksisaannin ajankohta on tärkeä erilaisten määräaikojen kulumisen aloittavana hetkenä. Ks. tiedoksianto.

Tiedottaminen
Hallintomenettelyn osana tiedottamiselle on tyypillistä, että viranomainen jakaa kansalaisille tietoa heitä koskevista hallintoasioista. Tällaisella menettelyllä pyritään turvaamaan myös sellaisten henkilöiden vaikutusmahdollisuudet, jotka eivät ole asianosaisia. Viranomaisella on myös tiedottamisvelvollisuus tiedottaa toimialaansa liittyvissä asioissa toiminnastaan ja palveluistaan sekä yksilöiden ja yhteisöjen oikeuksista ja velvollisuuksista. Vrt. tiedoksianto. Ks. asianosainen.

Tietosuoja
Henkilön yksityiselämää koskevien tietojen suoja oikeudetonta käyttöä vastaan. Viittaa kansainvälisesti vakiintuneeseen ilmaisuun (tietosuoja = data protection, Datenschutz, dataskydd) puhuttaessa säätelystä.

Toimituskirja
Viranomaisen asianosaiselle antama, käytännössä päätökseksi kutsuttu asiakirja. Yleensä pöytäkirjan tai päätösluettelon ote tai erikseen laadittu kirjallinen päätös.

Toimivalta
Hallintoelimen tai virkamiehen oikeus käyttää julkista valtaa. Toimivallan käyttö kohdistuu hallinnon ja yksityisen väliseen suhteeseen. Jaetaan usein asteelliseen, alueelliseen ja asialliseen toimivaltaan. Asteellinen toimivalta on sidottu hallinnon hierarkkiseen rakenteeseen. Alueellisen toimivallan määrää viranomaisen toimialue. Asiallista toimivaltaisuutta arvioitaessa asian sisältö suhteutetaan viranomaisen tehtäviin.

Tosiasiallinen hallintotoiminta
Tosiasiallisessa hallintotoiminnassa ei tehdä kirjallisia hallintopäätöksiä. Tosiasiallista hallintotoimintaa on tyypillisesti koulutus-, huolto- ja hoitotoimenpiteiden toteuttaminen. Tosiasiallista hallintotoimintaa voidaan kutsua myös suorittavaksi hallinnoksi.

Tosiasiallinen julkisen vallan käyttö
Tosiasiallisen julkisen vallan käytössä viranomainen puuttuu välittömästi ja voimakkaasti yksityisen oikeussubjektin oikeusasemaan ilman kirjallista päätöstä ja yleensä ilman vallankäytön kohteen kuulemista etukäteen. Julkisen vallan välittömän ja mahdollisesti myös voimakeinoihin nojautuvan käytön perusteet on määritelty laissa. Tosiasiallinen julkisen vallan käyttö sisältää erilaisia käskyjä, kieltoja ja välittömiä toimia. Tosiasiallista julkista valtaa käyttää esimerkiksi poliisi yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisessä.

Tuomioistuinten riippumattomuus
Tuomioistuinten riippumattomuus muista valtioelimistä tai ulkopuolisista tahoista. Riippumattomuudessa erotellaan yksittäistapauksellinen ja rakenteellinen riippumattomuus. Yksittäistapauksellisessa ratkaisussaan tuomioistuimen tulee olla vapaa muiden tahojen vaikutuksesta, myös ylempien tuomioistuinten. Rakenteellinen riippumattomuus viittaa koko oikeuslaitoksen rakenteen riippumattomuuden suojaamiseen.

Tutkimatta jättäminen
Viranomainen ei ota asiaa varsinaisesti käsiteltäväksi eli pääasialtaan tutkittavaksi. Ei ole asian hylkäys eikä hyväksyminen.

Täytäntöönpano
Päätöksen täytäntöönpano merkitsee ratkaisun tarkoittamien muutosten käytännön toteuttamista asianosaisten oikeuksissa, eduissa tai velvollisuuksissa. Voi rajoittua pelkästään esim. päätöksen antamiseen tiedoksi tai ääritapauksessa edellyttää suoranaisten voimakeinojen käyttämistä.

Uhkasakko
Uhkasakkolain mukainen pakkokeino. Asetetaan määräämällä päävelvoite asianosaisen noudatettavaksi sakon uhalla. Ks. pakkokeinot.

Unionin oikeus
Euroopan unionin oikeusjärjestelmä.

Vaalikausi
Eduskunnan toimikausi, Suomessa neljän vuoden mittainen, tarkoittaa myös eduskunnan toimivaltaisuuskautta. Ks. toimivalta.

Vaalikelpoisuus
Oikeus/kelpoisuus asettua vaaleissa ehdokkaaksi.

Vaalioikeus
Oikeus äänestää vaaleissa ja olla niissä ehdokkaana (äänioikeus ja vaalikelpoisuus). Vaalioikeus on Suomessa kaikilla yhtäläinen.

Vaitiolovelvollisuus
Virkamiehen velvollisuus olla paljastamatta salassa pidettävää tietoa sivulliselle. Salassapitovelvoitteen yksi osa-alue.

Vajaavaltaisuus
Oikeudellisen kelpoisuuden rajoittuneisuus, jonka seurauksena henkilö voi olla vailla (täyttä) oikeustoimikelpoisuutta. Ks. oikeustoimikelpoisuus.

Valitus
Viranomaisen päätöksiä koskevan oikeusturvajärjestelmän ensisijainen ja yleisin oikeusturvakeino (hallintovalitus). Turvattu PL 21.1 §:ssä: jokaisella on oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.

Valituskielto
Laissa asetettu kielto valittaa päätöksestä. Valituskielto voi tarkoittaa esim. sitä, että ennen varsinaisen valituksen tekemistä on ensin tehtävä oikaisuvaatimus. Valituskieltoja on erityissäännöksissä runsaasti. Valituskielto ei kuitenkaan estä ylimääräisten muutoksenhakukeinojen käyttämistä. Ks. ylimääräinen muutoksenhaku.

Vallanjakoperiaate
Viittaa Montesquieu'n nimeen liitettävään vallan kolmijako-oppiin. Sen mukaan lainsäädäntövalta, toimeenpanovalta ja tuomiovalta tulee erottaa toisistaan eri valtiollisten elinten käytettäväksi ja eri valtioelinten tulee valvoa toinen toistensa toimintaa.

Valta
Valta tarkoittaa yleensä valtaa käyttävän oikeutta määrätä muiden teoista. Tavallisesti valta jaetaan pakkovaltaan (fyysiseen voimaan tai sen käytön uhkaan perustuvaan valtaan), taloudelliseen valtaan (aineellisiin palkintoihin tai niistä pidättäytymiseen perustuvaan valtaan) ja henkiseen valtaan. Puhutaan myös esim. poliittisesta vallasta, tiedotusvallasta jne.

Valtakunnanoikeus
Erityistuomioistuin, jonka toimivaltaan kuuluu ministerin, oikeuskanslerin, eduskunnan oikeusasiamiehen sekä KKO:n ja KHO:n presidentin ja jäsenen lainvastaista menettelyä virkatoimessa koskevien asioiden käsittely. Ks. erityistuomioistuin.

Valtakunnansyyttäjä
Vuonna 1997 perustettu virka, joka toimii ylimpänä syyttäjänä ja syyttäjälaitoksen esimiehenä. Tehtävät rajoittuvat rikosprosessiin.

Valtio
Klassisen määritelmän mukaan valtio on organisoitu ihmisryhmä, joka tietyllä alueella käyttää omintakeista ja pysyvää valtaa. Valtion välttämättömiä ainesosia ovat siis rajattu alue, valtiokansa ja valtamonopoli. Käsitteellä voidaan viitata myös valtioon organisaationa.

Valtiomuoto
Valtiomuodolla ilmaistaan se konkreettinen tapa, jolla julkisen vallan /valtiovallan käyttö on tietyssä yhteiskunnassa järjestetty.

Valtioneuvosto
Hallitustason valtioelin; ministeristö; joskus myös hallitus.

Valtioneuvoston selonteko
Hallituksen ja eduskunnan välisen informoinnin muoto. Voi koskea valtakunnan hallintoa tai kansainvälisiä suhteita. Tarkoituksena on saada merkittävä poliittinen kysymys eduskunnan keskusteltavaksi nostamatta kuitenkaan siinä yhteydessä esille kysymystä valtioneuvoston nauttimasta luottamuksesta. Voi koskea sekä hallituksen jo suorittamia että vasta suunnittelemia toimia.

Valtioneuvoston tiedonanto
Kuten valtioneuvoston selonteko, mutta tiedonannosta voi seurata luottamusäänestys. Tiedonannolla hallitus voi myös tuoda omasta aloitteestaan luottamuksensa mitattavaksi eduskunnassa.

Valtionhallinto
Valtakunnan hallintokoneiston osa (vrt. kunnallishallinto ja välillinen julkishallinto). Koostuu hallitustasosta, keskushallinnosta (ministeriöt, keskukset jne.), aluehallinnosta ja paikallishallinnosta.

Valtiosääntö
Laajassa mielessä niiden lainsäädäntömenettelyssä asetettujen oikeussääntöjen kokonaisuus, jotka sääntelevät valtiojärjestystä ja jotka sisältyvät sekä perustuslakiin että erinäisiin perustuslakia hierarkkisesti alemmanasteisiin säädöksiin. Suppeassa mielessä valtiosääntö on synonyymi perustuslain kanssa. Ks. valtio.

Valtiosääntöoikeus
Valtiosääntöä käsittelevä oikeudenala. Oikeustieteellisessä ajattelussa valtiosääntönormiston ympärille kehitetty, systemaattisesti rakentuva kokonaisuus.

Viranomainen
Valtion tai kunnan toimielin, jolle kuuluu hallinnollisia tehtäviä ja toimivaltaa niiden toteuttamiseksi.

Viranomaistoiminta/virkatoimi
Viranomaistoiminnalla (virkatoiminnalla, virkatoimilla) tarkoitetaan kaikkea sellaista toimintaa, jota viranomainen tai virkamies suorittaa julkisen vallan toimielimen tai toimihenkilön ominaisuudessa. Viranomaistoiminnan lajeja ovat esim. hallintomenettely, hallintolainkäyttö ja tosiasiallinen (tms.) viranomaistoiminta.

Vireillepano
Hallintoasian käsittelyn käynnistävä toimi. Hallintomenettelyssä hallintoasian vireillepano tapahtuu yleensä tekemällä viranomaiselle hakemus, mutta se voi olla myös ilmoitus, vaatimus, esitys tai hallintokantelu. Hallintolaki määrittelee ensisijaisesti yksityisen tekemän vireillepanon muotovaatimuksia, joita ovat: asia on pantava vireille oikeassa viranomaisessa, oikeassa muodossa, riittävästi yksilöitynä ja säädetyn määräajan kuluessa.

Virkamies
Yleensä virkamiehellä viitataan henkilöön, joka suostumuksensa mukaan on velvollinen hoitamaan kulloinkin viraksi muodostettua julkisten tehtävien kokonaisuutta. Valtion virkamiesoikeudessa virkasuhde on määritelty julkisoikeudelliseksi virkasuhteeksi, jossa valtio on työnantaja ja virkamies työn suorittaja. Periaatteessa vain virkasuhteeseen sisältyy oikeus julkisen vallan käyttöön.

Virkavastuu
Virkatoimintaan liittyvää vastuuta, joka voi olla luonteeltaan rikosoikeudellista, kurinpidollista tai vahingonkorvausvastuuta. Virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Hän on myös vastuussa sellaisesta monijäsenisen toimielimen päätöksestä, jota hän on toimielimen jäsenenä kannattanut. Jokaisella, joka on kärsinyt oikeudenloukkauksen tai vahinkoa virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan henkilön lainvastaisen toimenpiteen tai laiminlyönnin vuoksi, on oikeus vaatia tämän tuomitsemista rangaistukseen sekä vahingonkorvausta julkisyhteisöltä taikka virkamieheltä tai muulta julkista tehtävää hoitavalta.

Välikysymys
Valtioneuvoston parlamentaarisen luottamuksen mittauskeino. Välikysymys tehdään vähintään 20 kansanedustajan esittämällä kysymyksellä valtioneuvostolle tai ministerille näiden toimialaan kuuluvasta asiasta. Eduskunta käy vastauksesta keskustelun, jonka aikana voi esittää epäluottamuslauseen. Käsittelyn päätteeksi äänestetään valtioneuvoston tai ministerin luottamuksesta.

Välillinen julkishallinto
Välillinen julkishallinto käsittää toimielimet, jotka hoitavat hallintotehtäviä varsinaisen julkishallinnon ulkopuolella, mutta kuitenkin laajassa mielessä julkishallintoon kuuluvina. Käsite viittaa välittömien johto- ja alaisuussuhteiden puuttumiseen suhteessa varsinaiseen julkishallintoon.

Yhteisön oikeus
Euroopan unionin I:n pilarin toimintalohkoon kohdistuva oikeusjärjestelmä. Ks. pilarijako.

Yksityisautonomia
Yksilön oma vapauspiiri, jonka puitteissa hän voi päättää toiminnastaan omien tavoitteidensa mukaisesti ja omalla vastuullaan.

Yksityiselämän suoja
Perustuslaissa suojattu oikeushyvä, jolla turvataan yksityisyyttä ja yksilön oikeutta vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin ja ympäristöön sekä oikeutta määrätä itsestään ja ruumiistaan.

Yleiset tuomioistuimet
Riita- ja rikosasioita käsittelevät tuomioistuimet; käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus. Ks. korkein oikeus.

Yleisöjulkisuus
Jokaisen, ei siis vain asianosaisen, oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.

Ylimääräinen muutoksenhaku
Erityinen muutoksenhakukeino, jolla voi hakea muutosta hallintoasiassa tehtyyn lainvoiman saaneeseen päätökseen. Ylimääräiset muutoksenhakukeinot ovat 1) prosessuaalinen kantelu, 2) menetetyn määräajan palauttaminen ja 3) purku. Ks. lainvoima, prosessuaalinen kantelu.

Kirjallisuus
Encyclopedia Iuridica Fennica, osat V (Julkisoikeus), Jyväskylä 1997 ja VII (Oikeuden yleistieteet), Jyväskylä 1999.
Eerola, Risto - Mylly, Tuomas - Saarinen, Päivi: EU-oikeuden perusteet. Tampere 2001.
Jyränki, Antero: Uusi perustuslakimme. Jyväskylä 2000.
Koskinen, Seppo - Kulla, Heikki, Virkamiesoikeuden perusteet. Helsinki 2009.
Kulla, Heikki: Hallintomenettelyn perusteet. Jyväskylä 2008.
Laakso-Suviranta-Tarukannel: Yleishallinto-oikeus. Tampere 2006.
Mäenpää, Olli: Hyvän hallinnon perusteet. Helsinki 2002.
Ojanen, Tuomas: Suomen valtiosäännön perusteita. Helsinki 2001.
Siltala, Raimo: Johdatus oikeusteoriaan. Helsinki 2001.
Tuori, Kaarlo: Julkisoikeuden perusteet. Helsinki 2000.