Suomalaisen keskustelun viriäminen
(Takaisin alkuun)
Meillä Suomessa tietoyhteiskunnan käsitteellinen jäsentäminen aloitettiin erityisesti 1980-luvun puolivälin tuntumassa. Tulevaisuuden tutkimuksen klassikot - erityisesti Marshall McLuhan, Yoneji Masuda, Daniel Bell, Alvin Toffler, Peter Drucker ja John Naisbitt - olivat tuolloin jo raivanneet tietä uudelle terminologialle. Elettiin tietoyhteiskuntavisioiden kulta-aikaa. Ainakin meillä Suomessa akateeminen tutkimus kohdistui rakennemuutosta ja erityisesti työelämän muutosta sivuaviin kysymyksiin (ks. Tietoyhteiskunta meissä 1986; Kyntäjä 1985; Cronberg 1985; Virtanen 1987 ja Kortteinen 1988). Sittemmin varsinkin Internetin ja johtavien länsivaltojen kansallisten tietoyhteiskuntalinjausten aikaansaama suuri muutos alkoi lyödä leimansa keskusteluun. Tietoyhteiskunnan käsitteestä tuli 1990-luvulla hovikelpoinen. Samalla sen moniselitteisyys ja kapea-alaisuus alkoi askarruttaa alan tutkijoita.
Toisaalta, varsinkin 1990-luvulta lähtien tietoyhteiskunnan käsite on saanut monia kilpailijoita. Kulutusyhteiskunta, runsauden yhteiskunta, massayhteiskunta ja vastaavat menettivät viehätyksensä jo ennen tietoyhteiskuntakeskustelun vireytymistä. Lähinnä tällä vuosikymmenellä keskusteluareenoille on tuotu sellaisia yhteiskunnallista muutosta sisällöllisesti kuvaavia käsitteitä kuin mediayhteiskunta, verkostoyhteiskunta, osaamisyhteiskunta, ekoälykäs yhteiskunta ja vuorovaikutusyhteiskunta (ks. esim. Hintikka 1993, 65; Nokelainen & Komu 1996, 111; Malaska 1995, 33-34 ja Kansalainen tietoyhteiskunnassa 1994). Näiden ohella on käytetty myös sellaisia yleisiä ja käytännössä sosiologisemmin painottuneita luonnehdintoja kuin postmoderni yhteiskunta ja tiettyjä keskeisiä kehityspiirteitä kuvaavia käsitteitä, kuten teknokapitalismi ja epävarmuuden kapitalismi (ks. Cahoone 1988; Lash & Urry 1987; Giddens 1992 ja Kellner 1989). Vaikka nimitykset vaihtelevat, kaikki muotoutumassa olevaa yhteiskuntaa ja sen peruspiirteitä kuvaavat käsitteet tuntuvat heijastelevan näkemystä, jonka mukaan käynnissä on globaalilla tasolla tapahtuva syvällinen muutosprosessi. Olemme jättämässä taaksemme teollisen yhteiskunnan käytännöt, ja astumassa uuteen aikaan.
Näyttää siltä, että tietoyhteiskunta on vakiintumassa yhdeksi keskeisimmistä uutta yhteiskuntamuotoa kuvaavista käsitteistä. Tähän ovat vaikuttaneet mm. näkemykset siitä, että jälkiteollinen yhteiskunta on luonteeltaan nimenomaan tietoyhteiskunta (esim. Naisbitt 1984). Kenties vieläkin vahvemmin tätä vakiintumista ovat edistäneet informaatio- ja viestintäteknologian nopea kehitys sekä poliitikkojen, johtavien virkamiesten ja yritysjohtajien näkemykset siitä, miten tietotekniikan käytön avulla voidaan saada aikaan talouskasvua, parantaa kilpailukykyä ja työllisyyttä sekä tehostaa hallinto- ja palvelualan tehtävien hoitamista (Kansalainen tietoyhteiskunnassa 1994; Tietoverkkojen … 1994; Keskinen 1995; TEKES 1996; Kasvio 1997 ja Finland: A Knowledge-Based Society 1997). Mutta mitä tietoyhteiskunnan käsitteellä itse asiassa tarkoitetaan? Millaisia tulkintoja siitä voidaan nykykeskustelun valossa esittää? Onko se yleensäkään sopiva käsite kuvaamaan muotoutumassa olevaa uutta yhteiskuntaa? Pyrin tarjoamaan lisävalaistusta tähän problematiikkaan käsittelemällä lyhyesti muutamia tietoyhteiskunnan käsitteen määrittelyn kannalta tärkeitä kysymyksiä.
Tieto - neljäs tuotannontekijä
(Takaisin alkuun)
Tietoyhteiskunnan osalta voisi sanoa, että kyseessä on yhteiskuntamuodostuma, jossa tiedolla eri muodoissaan ja erilaisine vaikutuksineen on keskeinen sija tuotannossa, jakelussa, kulutuksessa ja hallinnossa. Puuttumatta syvällisemmin tähän sinänsä tärkeään "tuotannontekijään" tai henkisen pääoman muotoon, on selvää, että tiedolla täytyy olla ratkaiseva merkitys yhteiskunnallisessa kehitysprosessissa, jos koko yhteiskuntamuodostuma saa nimensä sen pohjalta. Ellei tällaista yhteyttä voida osoittaa, koko tietoyhteiskunnan käsite on harhaanjohtava.
Tiedon ja yleensäkin sosiaalisen pääoman merkityksen korostaminen ei ole pelkkä muoti-ilmiö. Tähän on vaikuttanut jo pelkästään se, että muiden tuotannontekijöiden osalta liikkumavara on aikaisempien yhteiskunnallisten kehitysvaiheiden kuluessa pienentynyt. Esimerkiksi energiankäyttöä tai tavaratuotantoa tehostamalla voidaan saavuttaa yhä vähemmän etuja yritysten välisessä kilpailussa. Tätä ilmiötä vahvistaa vielä se, että uutta tietoa käytetään nimenomaan innovaatioihin ja tiedon käsittelyyn, ei siis energian tuottamiseen tai materian muokkaamiseen. Manuel Castells (1989) onkin alkanut puhua "informationaalisesta kehityslogiikasta", joka perustuu juuri tiedon käytön ja sen vaikutusten muuttumiseen.
Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että tieto on kaikkien elollisten olentojen orientoitumisen perustekijä. Ihminen on vienyt tiedon tuottamisen ja soveltamisen huippuunsa. Lyhyesti sanottuna tieto vaikuttaa ratkaisevasti kaikkiin inhimillisiin, yhteisöllisiin ja yhteiskunnallisiin prosesseihin. Tätä kautta tulemme niihin taloudellisiin, teknologisiin ja institutionaalisiin valta-asetelmiin ja toimintapuitteisiin, joissa yhteiskunnallinen toiminta muotoutuu. Tieto on siten kontekstisidonnainen "suhdemuuttuja", joka on ollut ja tulee aina olemaan osa jokaisen yhteisö- ja yhteiskuntamuodostuman ymmärtämistä, hallintaa, muuttamista ja kehittämistä. Tämä merkitsee sitä, että tiedon käyttöön täytyy liittyä jotain radikaalia ja mullistavaa, jos sen ajatellaan luonnehtivan yhteiskuntaa yleisellä tasolla.
Toinen tärkeä seikka on se, että "tieto" abstraktina määreenä ei ole kovinkaan ilmaisukykyinen. Osoittaakseni sen konkretisoinnin tarpeellisuuden ja relevanssin esitän muutamia huomioita tunnetusta iskulauseesta "tieto on valtaa". Nimittäin yhtä usein kuin tämä lausuma ymmärretään väärin, myös tietoyhteiskunnan kova ydin jää hämäräksi. Tämä Francis Baconilta peräisin oleva tiedepoliittinen ajatus sai päivänvalonsa uuden ajan alussa, kun luonnontiede antoi keinoja ymmärtää ja hallita fysikaalisia luonnonilmiöitä. Mutta entä nykypäivänä? Missä mielessä tieto on valtaa tietoyhteiskunnassa? Jo jokapäiväisen toiminnan perusteella tiedämme, että arkitieto ei ole valtaa yllä esitetyssä mielessä. Onkin ilmeistä, että se tieto joka on "valtaa", syntyy ja jalostuu yleensä erilaisissa reflektiivisyyden instansseissa, joita keskeiset institutionaaliset yksiköt rahoittavat ja käyttävät hyväkseen toiminnassaan. Tällaisia instansseja ovat oppilaitokset, yliopistot, tutkimuslaitokset, tuotekehittelyosastot, suunnitteluyksiköt ja projektit. Useissa tapauksissa tiedon tuottaminen tai jalostaminen vaatii jo lähtökohtaisesti erityistaitoja, asiantuntemusta ja myös suuria resursseja. Lisäksi sen hyödyntäminen voi edellyttää määrätynlaisia infrastruktuuripalveluja tai institutionalisoituja järjestelmiä. (vrt. Anttiroiko 1998a) Näin ollen tietoyhteiskunnan keskeinen attribuutti, "tieto", saa yhteiskuntakehityksen myötä aivan uuden ulottuvuuden. Tietoa on näennäisesti paljon, mutta aivan muut siihen kytkeytyvät kontekstuaaliset tekijät määrittävät lopultakin sen, mitä tietoyhteiskunnan käsitteellä voidaan analyyttisessa mielessä tarkoittaa.
Tietoyhteiskunnan käytännöt
(Takaisin alkuun)
Viittasin jo edellä siihen, miten kaupunkisosiologi Manuel Castells (1989, 10) tiivistää yhteiskuntamuodon ydinprosessien muutoksen käsitteeseen informationaalinen kehitysmuoto. Tämä ilmiö liittyy oikeastaan kahteen samanaikaiseen muutosprosessiin: talousjärjestelmän uudelleenrakenteistumiseen sekä informaatio- ja viestintäteknologian huimaan kehitykseen. Tämän siirtymmän merkit näkyvät selvinä varsinkin yritys- ja työelämässä. Kaupankäynti lisääntyy verkoissa huimaa vauhtia. Virtuaaliyritykset ja verkostot synnyttävät uusia toiminta- ja organisointitapoja.
Tämä samainen muutos on leviämässä myös kansalaisten ja yhteisöjen omaehtoisen toiminnan piiriin. Ihmisten välinen viestintä on saanut uusia ulottuvuuksia varsinkin Internetin myötä. On syntynyt mm. tietokonevälitteiseen viestintään pohjautuvia virtuaaliyhteisöjä, joiden jäsenet eivät ole välttämättä koskaan tavanneet toisiaan kasvotusten.
Näiden ohella myös julkinen hallinto ja poliittinen elämä ovat käymässä läpi uudistumisprosessia. Tietoyhteiskunnan ideasta on tullut tärkeä osa yhteiskuntapolitiikkaa. Siitä on muodostunut kansallisten ja kansainvälisten kilpailustrategioiden kulmakivi. Joissain yhteyksissä on puhuttu jopa uudesta digitaalisesta maailmanjärjestyksestä, mikä viittaa tietotekniseen vallankumoukseen ja sen globaalilla tasolla leviäviin vaikutuksiin. Kaikki tämä on legitimoinut tietoyhteiskunnan käsitteen käytön yleisenä yhteiskuntapoliittisena ydinkäsitteenä - ja tietyssä mielessä myös analyyttisena kuvauskategoriana.
Miten tietoyhteiskunta tulisi määritellä?
(Takaisin alkuun)
Se, voidaanko meidän sanoa elävän tietoyhteiskunnassa, riippuu käytetyistä määrittelyperusteista. Esimerkiksi tietotyön parissa työskentelee jo nykyisin suuri osa kehittyneiden jälkiteollisten maiden väestöstä, mutta on oikeastaan makuasia, onko se riittävä osoitus siirtymisestämme tietoyhteiskuntaan. Nykyisten käytäntöjen ja ohjelmallisten pyrkimysten näkökulmasta tietoyhteiskunnan voidaan sanoa kuvaavan lähinnä yhteiskunnallista tavoitetilaa, joka toteutuu nykykehityksen jatkuessa kenties vasta vuosikymmenien päästä, mutta jonka toteutuminen ei ole millään tavalla välttämätöntä eikä yksiselitteisesti mitattavissa. Otan joka tapauksessa annettuna sen, että tietoyhteiskunnan käsite kuvaa hyvin monia aikamme kehityspiirteitä. Lisäksi se on yleisyytensä ja levinneisyytensä vuoksi käsite, jonka käytöllä on tietty oikeutus.
Seuraavanlaisen operationaalisen määritelmän asiasta on esittänyt Teknologian kehittämiskeskus: "Tietoyhteiskunnalla tarkoitetaankin yhteiskuntaa, jossa laajasti hyödynnetään tietoverkkoja ja tietotekniikkaa, tuotetaan runsaasti tieto- ja viestintäteollisuuden tuotteita ja palveluja ja jossa on monipuolinen sisältöteollisuus." (TEKES 1996, 21) Euroopan komissio on linjauksiaan tehdessään käyttänyt tätä samaista määritelmää (Tilastokeskus 1997, 16). Tällaisessa määritelmässä korostuu kolme peruselementtiä: tietotekniikka, telekommunikaatio ja sisältötuotanto.
Vielä karrikoidummin asia on esitetty EU:n tietoyhteiskuntafoorumin eräässä raportissa, jonka mukaan meidän voidaan sanoa elävän tietoyhteiskunnassa, mikäli tieto-taitomme käyttö ja kehittäminen perustuu verkkojen hyödyntämiseen, eli "if we work, learn and communicate with colleagues through a network we are in the Information Society." (Networks ... 1996, 8) Tämä verkostonäkökulma tulee esille monissa professionaalisiin käytäntöihin ja työelämään liittyvissä yhteyksissä.
Hieman interaktionistisemmin painottuneen joskin samalla verkosto- ja systeemiulottuvuuksia sisältävän näkökulman tähän kysymykseen on tarjonnut Länsi-Suomen maakuntaliittojen PARADDIS -projekti, jonka puitteissa tietoyhteiskunta on määritelty vuorovaikutuksen verkostoksi joka yhdistää ihmisiä ja tietojärjestelmiä: "Information society may be seen as a society based on information and know-how, with access to efficient technological tools for processing information and for human interaction. Information Society is embodied by the changes taking place in society. This societal breakthrough is comparable to the industrial revolution and will touch upon the lives of everyone."
Nämä yllä esitetyt määritelmät korostavat tuotantoa, teknologiaa ja vuorovaikutusta. Väittäisin, että näin ymmärrettynä tietoyhteiskunnan käsite ei ole sisällöllisesti kovinkaan rikas. Se nivoutuu liian tiiviisti keskustelua hallinneisiin ohjelmallisiin ja teknokraattisiin pyrkimyksiin. Miten esimerkiksi kansalaisten asemaa, ajattelutapojen muutosta tai yhteiskunnallisia kehitysprosesseja voidaan mielekkäästi jäsentää, jos koko tietoyhteiskunnan käsite liitetään yksioikoisesti tietotekniikkaan, tietokonevälitteiseen vuorovaikutukseen tai uuden teknologian avulla tuotettujen palvelujen käyttöön?
Pitäisin tärkeänä, että tietoyhteiskunnan käsitteellistämisessä kiinnitettäisiin huomiota sellaisiin aineellista, sosiaalista ja henkistä elämää suuntaaviin tendensseihin ja niissä tapahtuviin informationaalisen kehitysmuodon aiheuttamiin muutoksiin, jotka ratkaisevalla tavalla luovat perustaa kansalaisten toimintapuitteiden uusiutumiselle. Tältä pohjalta esitän seuraavanlaisen sosiologisesti painottuneetn määritelmän, joka edellisiä kattavammin ottaa huomioon po. käsitteen kohdealueen ydinprosessit:
| Tietoyhteiskunta on sellainen yhteiskuntamuodostuma, jossa informationaalinen kehityslogiikka määrittää ratkaisevasti aineellisten ja henkisten voimavarojen käyttöä ja kohdentumista. (Ks. tämän määrittelyn lähtökohdista lähemmin Kellner 1989; Castells 1989 ja Webster 1995). |
Tämä määritelmä vaatii tuekseen toki paljonkin selventäviä näkökohtia. Ydinkysymys on tietenkin se, mitä informationaalisella kehityslogiikalla tarkoitetaan ja miten se määritellään. Tässä kohdin tukeudun vahvasti Castellsin (1989) tarjoamiin analyysin resursseihin. Ja aivan samoin myös aineellisten ja henkisten voimavarojen samoin kuin niiden käytön ja kohdentumisen identifiointi on kenties ongelmallista. On kuitenkin perusteltua lähteä siitä, että edellä esitetyt teknologisesti tai toiminnallisesti painottuneet määritelmät ovat juuri tämän jälkimmäisen tarkastelun instansseja. Tarjoamani määritelmä voisi siten palvella tietoyhteiskuntaa koskevan tutkimuksen lähtökohtana.
Merkitysten ja näkökulmien moninaisuus
(Takaisin alkuun)
Vaikka olen edellä pyrkinyt tarjoamaan yhteiskuntateoreettisesti perustellun lähtökohdan tietoyhteiskunnan määrittelylle, ei kyseessä ole suinkaan "ainoa oikea tapa" tarkastella tietoyhteiskuntaa. Pohtiessani virtuaalikaupungin, digitaalisen kaupungin ja informationaalisen kaupungin käsitteitä havaitsin, että nämä kaikki edustavat tietyllä tavalla painottunutta tapaa nähdä kaupunki tietoyhteiskuntakehityksen instanssina (Anttiroiko 1998b). Sama pätee myös tietoyhteiskunnan käsitteeseen. Sitä käytetään monissa eri merkityksissä, ja tämä merkitysten moninaisuus on kaikkea muuta kuin tuomittavaa. Päinvastoin, juuri tämä piirre tekee teknologiavetoisesta tietoyhteiskunnan ideasta omalla tavallaan inhimillisen. Toisaalta käsitteellisellä epämääräisyydellä on luonnollisesti myös varjopuolensa. Se merkitsee yleensä sitä, että ilmiötä ei ole kyetty käsitteellistämään kovinkaan analyyttisella tasolla. Tällöin taas tutkijat ja kehittäjät puhuvat toistensa "ohi", "yli" ja "päin seiniä". Toinen haitta on se, että esimerkiksi poliittisten ohjelmien ja suurten yhteiskuntapoliittisten linjausten legitimoiminen voi käsitteellisen epäselvyyden tuella nojautua vahvemmin populismiin kuin perusteltuun tietoon.
Asian havainnollistamiseksi jaan tietoyhteiskunta -käsitteen käytön viiteen ideaalityyppiin. Tämä auttaa asemoimaan edellä käytyä keskustelua tietoyhteiskuntakeskustelun moniaineksiseen kenttään:
2. Teknologinen tietoyhteiskuntanäkemys
3. Virtuaalisuutta korostava tietoyhteiskuntanäkemys
4. Teknokraattis-byrokraattinen tietoyhteiskuntakonseptio
5. Informationaalisen kehityslogiikan luoma tietoyhteiskunta
Edellä esitetty jaottelu ei tietenkään ole aukoton eikä millään tavalla yksiselitteinen. Se antaa toivottavasti kuitenkin viitteitä siitä, mistä lähtökohdista tietoyhteiskuntaa on määritelty - tai oltu määrittelemättä - viimeisen parin vuosikymmenen kuluessa.
Summa summarum
(Takaisin alkuun)
Tietoyhteiskunnan käsite on perusteiltaan kapea-alainen. Toisaalta, sen yleisyyden ja myös tiedon ja muiden sosiaalisen pääoman muotojen merkityksen radikaali kasvu on vaikuttanut yhteiskunnan kehitysmuodon muuttumiseen. Tätä Castells on luonnehdinut "informationaaliseksi kehityslogiikaksi". Tietoyhteiskuntaa on määritelty visionääristen näkymien, teknologisen kehityksen, virtuaalitodellisuuden, teknokraattis-byrokraattisten ohjelmien ja informationaalisen kehityslogiikan kannalta. Itse pidän viimeksi mainittua parhaimpana lähtökohtana, koske se tarjoaa kehyksen myös muiden määritelmien ymmärtämiselle. Tämän määritelmän mukaan tietoyhteiskunta on sellainen yhteiskuntamuodostuma, jossa informationaalinen kehityslogiikka määrittää ratkaisevasti aineellisten ja henkisten voimavarojen käyttöä ja kohdentumista.
Anttiroiko, Ari-Veikko: Tietoyhteiskunta, kunnallishallinto ja demokratia. Kuntapuntari. Tietoyhteiskunta -teemanumero 3/97. Helsinki: Tilastokeskus, 1997. (1997a)
Anttiroiko, Ari-Veikko: Kansalaiset tiedon valtatiellä. Käsikirjoitus. Teoksessa Matti Mälkiä & Jukka Tuomela (toim.) Kansalaiset ja hallinto tietoyhteiskunnassa. Julkaistaan 1998. (1997b)
Anttiroiko, Ari-Veikko: Kunnat tiedon valtatiellä. Artikkeli teoksessa Paavo Hoikka (toim.) Kunnat 2000-luvun kynnyksellä. TAJU, Tampere 1998. (1998a)
Anttiroiko, Ari-Veikko: Retki virtuaalikaupunkiin. Alustus ISFIn teemaseminaarissa 12.2.1998. Käsikirjoitus. Tampere 1998. (1998b)
Cahoone, Lawrence E.: The Dilemma of Modernity. Philosophy, Culture, and Anti-Culture. State University of New York Press, 1988.
Castells, Manuel: The Informational City. Information Technology, Economic Restructuring, and the Urban-Regional Process. Oxford: Basil Blackwell, 1989.
Cronberg, Tarja: Työ, aika ja asuminen tietoyhteiskunnassa. Helsinki: Asuntohallitus, 1985.
Finland: A Knowledge-Based Society. Science and Technology Policy Council of Finland. Helsinki 1996. Helsinki: EDITA, 1997.
Giddens, Anthony: The Consequences of Modernity. Cambridge (UK): Polity Press, 1990, reprinted 1992.
Hintikka, Kari A.: Tieto - neljäs tuotannontekijä. Tehtaasta televirtuaalisuuteen. Helsinki: Painatuskeskus, 1993.
Kansalainen tietoyhteiskunnassa. Suomi tietoyhteiskunnaksi - kansalliset linjaukset. Osaraportti 6. Tietotekniikan kehittämiskeskus, 19.10.1994.
Kasvio, Antti: Finland's Road to the Information Society. Paper prepared for the Information Society Working Group at Sosiologipäivät, Helsinki 20.-21.3.1997.
Kellner, Douglas: Critical Theory, Marxism and Modernity. Cambridge: Polity Press, 1989.
Keskinen, Auli: Johdatusta teledemokratiaan ja tietoverkkoihin. Teoksessa Auli Keskinen (toim.) Teledemokratia - tietoverkot ja yhteiskunta, s. 19-27. Helsinki: Painatuskeskus, 1995.
Kortteinen, Matti: Hallittu rakennemuutos? 2. painos. Helsinki: Hanki ja jää, 1988.
Kyntäjä, Timo (toim.): Talouden kahtiajako: mykät pakot ja vapauden visiot. Tutkijaliitto, 1985.
Lash, Scott & Urry, John: The End of Organized Capitalism. Cambridge: Polity Press, 1987.
Malaska, Pentti: Yhteiskuntakehityksestä ja murroksesta. Teoksessa Auli Keskinen (toim.) Teledemokratia - tietoverkot ja yhteiskunta. Helsinki: Painatuskeskus, 1995.
Naisbitt, John: Megatrends. Ten New Directions Transforming Our Lives. Macdonald & Co., 1982. Futura edition 1984. London: Futura, 1984.
Networks for People and their Communities. Making the Most of the Information Society in the European Union. Cordis focus, 15 September 1996. First Annual Report to the European Commission from the Information Society Forum, June 1996. European Commission. (Networks … 1996)
Nokelainen, Petri & Komu, Tommi: Teledemokratiaa mediayhteiskunnassa. Teoksessa Petri Nokelainen & Jarmo Viteli (toim.) Digitaalinen media verkoissa 1996. Tampere: Tampereen yliopisto. Tietokonekeskus/hypermedialaboratorio. Tampere 1996.
PARADDIS -projekti. URL-osoite: http://www.dmi.tut.fi/paraddis/. Käytetty 9.2.1998.
TEKES: Teknologia 2000. Osaamisella tulevaisuuteen. Teknologian kehittämiskeskus. Helsinki 1996.
Tietoverkkojen kansalliset kehittämislinjat 1995-1998. Liikenneministeriön julkaisuja V 57/94. Helsinki: Liikenneministeriö, 1994. (Tietoverkkojen … 1994)
Tietoyhteiskunta meissä. Pelot, toiveet, teot. Olli Alho et al. Helsinki: Liikenneministeriö, 1986.
Tilastokeskus: Tiedolla tietoyhteiskuntaan. Tilastokeskus, Helsinki 1997.
Virtanen, Matti: Tehtaasta studioon. Helsinki: Hanki ja jää, 1987.
Webster, Frank: Theories of the Information Society. London: Routledge, 1995.
|
Apul. prof. Ari-Veikko Anttiroiko Tampereen yliopisto Kunnallistieteiden laitos PL 607 33101 Tampere |
puh. (03) 215 7009 fax. (03) 215 6892 sähköposti: kuaran@uta.fi |