Pieni kirjapäiväkirja

Arviointiasteikko
valio	*****
oiva	****
kelpo	***
kehno	**
surkea	*

Nykyään lukemiseni tuppaa painottu­maan työhön ja tietoon, mutta tämän sivun (jota silloin tällöin koetan muistaa päivittääkin) omistan kauno­kirjallisuudelle. Listaan luke­misiani käänteisessä aikajärjestyksessä ja liitän kuhunkin lyhyen sanallisen luonneh­dinnan sekä tähditetyn pika-arvion.

Toisinaan kirjan nimi on linkki; se vie harraste­pohjaiseen Kirja­vinkit-tieto­kantaan, jossa teosta esitellään hiukan laveammin. Vinkit ovat pääosin muiden kirjanystävien käsialaa, mutta onpa joukossa jokunen minultakin (kirja­päiväkirjassani linkit omiin vinkkeihini näkyvät kapiteelikirjaimin, jos selaimesi tunnistaa sivustooni kytketyt erilliset tyylisäännöstöt). Kaikki vinkit kirjoittajansa mukaan ryhmiteltyinä ja käänteisessä ilmestymis­järjestyksessä luettelee Vinkkaajat-sivu.

2008

• Richard Matheson: Olen legenda – vampirismiepidemiaan sortuneen ihmiskunnan viimeinen edustaja taistelee epäkuolleita vastaan tarinassa, josta on tullut esikuva kaikille uudenaikaisille zombi-kauhutarinoille. ***
• Pekka Halonen: Peuraheimo – fantasian ja paleofiktion rajamailla tasapainoileva kertomus saamelaisten ja suomalaisten kohtaamisesta sisältää kaunista luontokuvausta, mutta ei osaa valita päähenkilöään. **
• Jane Austen: Sense and Sensibility – kuvaus keskiluokkaisen sisarparin sydänsuruista puhuttelee hienovireisen ironiansa ansiosta koiraslukijaakin. ****
• Ron Smith ym.: Judge Dredd 4 – epätasaisen sarjakuva­kokoelman rungon muodostaa väkivaltaisesta slummikylän puhdistuksesta kertova jatkotarina, jossa voi erottaa yhteiskunnallista sanomaa. Albumia täydentää joukko mustan huumorin sävyttämiä pikkutarinoita. **
• Ron Smith ym.: Judge Dredd 3 – tasapaksussa jatko­tarinassa »tuomari Hirmustus» liittoutuu raivo­hullun kyborgi­roiston kanssa lähteäkseen etsimään punaniska­mutanttien ryöstämiä kloonilapsia ydinsodan runtelemasta Kirotusta maasta. Albumin kiinnostavin osa on kuitenkin erillinen lyhyt tarina tuomari­kokelaan koulutuksesta. **
• Brian Bolland ym.: Judge Dredd 2 – fasistisesti virittynyt tulevaisuuden poliisi jahtaa rikollisia epätasaisessa sarjakuva-albumissa, jonka maukkaimmiksi tarinoiksi nousevat yhteiskunnalliset satiirit nuoresta graffiti-kapinallisesta, hirtehisestä televisio­visailusta sekä klooni­oikeus­aktivistista. ***
• Fritz Leiber: Lankhmarin varkaat – kolmen fantasianovellin kokoelma kertoo, miten barbaari Fafhrd ja entinen velhon oppipoika Harmaa Hiirestäjä päätyvät varkaiksi Lankhmariin. Kerronta on viihdyttävää mutta jotenkin laskelmoidun oloista. ***
• Alexander Pope: The Rape of the Lock – tositapahtumaan perustuva satiirinen pienoiseepos paisuttelee yläluokkaisen turhamaisuuden kerrassaan myyttisiin mittoihin. ****
• William Wycherley: The Country-Wife – mehukas tapakomedia varakkaan keskiluokan löyhästä seksuaalimoraalista 1600-luvun lopun Lontoossa oli pitkään esityskiellossa suorasukaisuutensa vuoksi. ****
• Aphra Behn: Oroonoko, or, the Royal Slave – kertomus jalosta afrikkalaisesta prinssistä, joka kaapataan orjaksi Surinamiin, herätteli jo 1600-luvulla ihmisiä kyseen­alaistamaan orja­kaupan. ***
• John Milton: Comus (a Maske) – pieni hovi- tai naamionäytelmä nuoresta neidosta, jonka kaappaa juhlinnan ja remuamisen jumala Comus, osoittautuu luonnonsuojelu­aatteen varhaiseksi edellä­kävijäksi. ***
• Christopher Marlowe: The Tragical History of the Life and Death of Doctor Faustus – vanhaan saksalais­legendaan perustuva klassikko­näytelmä ei oikein osaa päättää, ollako tragedia vai farssi. **

2007

• Lloyd Alexander: Suurkuningas – Prydainin kronikan päätösosa maistuu melkein Kuninkaan paluun lyhennelmältä. **
• Lloyd Alexander: Taran Vaeltaja – Prydainin kronikan neljännessä osassa podetaan aikuistumista. ***
• Lloyd Alexander: Llyrin linna – Prydainin kronikan kolmas osa jatkaa hiukan väkinäistä kelttitarujen kierrätystä. **
• Lloyd Alexander: Hiidenpata – Prydainin kronikan toista osaa piristävät arvoitukselliset noitasiskokset. ***
• Lloyd Alexander: Kolmen kertomus – Prydainin kronikan ensimmäinen osa kierrättää vanhoja taruja vähän turhan moneen kertaan kalutulla kaavalla (mutta kohdeyleisöä eli lapsia omaperäisyyden puute ei välttämättä niin haittaa). **
• Mark Twain: Adventures of Huckleberry Finn – vaellusromaani sopeutumattoman pojanviikarin ja karanneen neekeriorjan pako­matkasta pitkin Mississippiä. ****
• Nathaniel Hawthorne: The Scarlet Letter – myyttisiä sävyjä saava allegoria synnistä, kostosta ja sovituksesta 1600-luvun puritaani­yhteisössä. *****
• Marion Zimmer Bradley (with a story by Vonda N. McIntyre): Lythande – viehättävä englanninkielinen kokoelma fantasianovelleja, joissa Lythande-velho vaeltaa seikkailusta toiseen. Avausnovelli on julkaistu suomeksikin kokoelmassa Varkaiden maailma. ****
• Jalmari Sauli: Nuori Kijl – nuijasodasta kertova poikakirja nojaa kaavamaisiin henkilöihin ja nopeasti luonnosteltuihin tilanteisiin. Ruotsin kielestä mallia ottava käänteinen sanajärjestys rupesi nopeasti korpeamaan. **
• Stephen King: Naisen raivo – naisasialle nyökyttelevä, antiikin myyttejä lainaileva jännäri naisesta, joka pakenee väkivaltaista miestään. Suomennos vaikuttaa hieman viimeistelemättömältä. ***

2006

• Ugo DiFonte: Maistaja – renessanssiruhtinaan hoviin ruoanmaistajaksi ajautuvan maamiehen värikkään raadollinen »omaelämäkerta» jää romaanina hapuilevaksi. ***
• Robert Jordan: Conan voittamaton – vauhdikas miekka ja magia -fantasia onnistuu ivailemaan kunnioittavasti Robert E. Howardin perinnölle. ***
• J. K. Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi – fantasiasarjan kuudennessa ja lupausten mukaan toiseksi viimeisessä osassa velhokoululaisen tarina alkaa kerätä vauhtia loppuhuipennukseen. ****
• Tuija Lehtinen: Ystävänpalvelus – nykyaikaiseen suomalaiseen kaupunkiympäristöön sovitettu hauska Viisikko-muunnelma, jossa yläaste-ikäiset kipuilevat murrosikäänsä ja vakoilevat naapurustoa. ***
• Mauri Sariola: Koltan uni – tarkastaja Susikoski selvittelee Lapin-retkeilijän kuolemaa puisevassa rikosromaanissa. *
• Neil Gaiman – Andy Kubert – Richard Isanove: Marvel 1602 – näyttävä sarjakuvaromaani sijoittaa joukon klassisia supersankareita kuningatar Elisabet I:n Englantiin, mutta kuten usein käy, samaan tarinaan ahdetut sankarit syövät tilaa toisiltaan. ***
• Colin Greenland: Harmin tiellä – 1800-luvun tieteiskuvitelmille kumartava höyrypunk-romaani esittelee kiehtovan ympäristön ja herkullisia hahmoja, vaikka tarina jää aika yllätyksettömäksi. ****
• Robert Daley: Laukaus Manhattanilla (Valittujen palojen lyhennelmä) – sujuvasti kirjoitettu ja mukavasti juonitteleva murha-arvoitus, joka ei kuitenkaan tarjoa elämää suurempia oivalluksia. **
• Anita van Vugt-Verschoor: Vielä yksi kesä (Valittujen palojen lyhennelmä) – tosipohjainen, vaimon kirjoittama kuvaus syöpäpotilaan kamppailusta on juuri niin tunteileva kuin nimenkin perusteella voi arvata. *
• Stuart Woods: Kiirastulessa (Valittujen palojen lyhennelmä) – tusina­jännäri uskonnolliseen lahkoon soluttautuvasta henkipatto­poliisista. *
• Peter Høeg: Nainen ja apina – kieli poskessa kirjoitettu kertomus uuden apinalajin löytymisestä viehätti vanhaa Tarzanin ystävää. ***
• Aldous Huxley: Uljas uusi maailma – tunnustetun tieteis-ivailun terä ei ole täysin tylstynyt, mutta tarina hajoaa ja loppuratkaisu on tönkkö. **
• Iain Banks: Ampiaistehdas – kertomus värikkään perheen omalaatuisesta vesasta ei ehkä ole aivan yhtä hurja kuin maineensa, mutta ei ihan peruskauraakaan. ****
• Guy Gavriel Kay: Synkein tie (Fionavarin kuvakudoksen kolmas osa) – taitavasti kirjoitetun fantasiasarjan päätöskin on komeaa kerrontaa, mutta tarina alkaa loppujen lopuksi maistua liiaksi Tolkienin toisinnolta. ***
• J. K. Rowling: Harry Potter ja Feeniksin kilta – viidenteen lukuvuoteen edennyt velhokoulu­kuvaus syvenee ja synkkenee entisestään, mutta tarina kiertää jo tutuksi käynyttä uraa. Suomennoksen pari tökeröä ladontavirhettä häiritsi lukukokemusta juuri kertomuksen huipentuessa. ***
• Poul Anderson: Mother of Kings – mytologisiakin aineksia sisältävä järkälemäinen viikinkikronikka jää historiallisten lähteidensä vangiksi ja oli uuvuttaa jopa vanhan viikinki-intoilijan. **

2005

• Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan – villi fantasia yhteiskunnallisten sääntöjen murtumisesta. ****
• Guy Gavriel Kay: Vaeltava liekki (Fionavarin kuvakudoksen toinen osa) – Kay osoittaa, että perusfantasiaankin voi yhä kirjailla aidosti koskettavia kohtauksia. ****
• J. G. Ballard: Super-Cannes – vähän pinnistetty murhajännäri uuden uljaan tietoyhteiskunnan huipulta. ***
• F. M. Dostojevski: Rikos ja rangaistus – kaikessa psykologisuudessaan hiukan raskas kuvaus nuoren älykön moraalisesta harhailusta. ***
• Pierre Devaux: Aurinkokunnan valloittajat – höpsö poikaseikkailu 1940-luvulta jaksoi viehättää vanhanaikaisilla tieteisnäyillään. **

2004

• Guy Gavriel Kay: Kesäpuu (Fionavarin kuvakudoksen ensimmäinen osa) – kierrätetyistä aineksista mutta taidokkaasti virkattu fantasiatrilogian avaus. ****
• Anja Snellman: Safari Club – mustanpuhuva kärjistys sukupuolisesta syrjinnästä palvelee myös johdatuksena Korkeasaaren eläintarhan vaiheisiin. ***
• Gísli Súrinpojan saaga – kahdeksan vuosisadan takaisessa pienessä viikinkitarussa on alkuvoimaa. ****
• Velma Wallis: Lintutyttö ja mies joka seurasi aurinkoa – alaskalaisiin intiaanilegendoihin perustuva romaani sisältää kiehtovaa kansankuvausta, mutta kerronta on kömpelöhköä. **
• Mika Waltari: Ihmiskunnan viholliset – roomalaisylimyksen omaelämäkerraksi puettu Valtakunnan salaisuuden jatko-osa kärsii mammuttitaudista. ***
• Raymond E. Feist: Pirstoutunut kruunu (Käärmesodan tarun neljäs osa) – fantasiasarjan päätösosa jatkaa edeltäjiensä linjoilla: kerronta on sujuvaa, mutta juonenkehittely velttoa ja ihmiskuvaus mitätöntä. **
• Mika Waltari: Valtakunnan salaisuus – kristinuskon syntyvaiheita hahmottava historiallinen romaani sisältää myös uskonnollista pohdintaa. ****
• Arturo Pérez-Reverte: Rummunkalvo – hieman unelias jännäri, jossa Vatikaanin asiamies lähetetään selvittämään ränsistyneessä sevillalaiskirkossa sattuneita kuolemia. ***
• Herman Melville: Moby Dick eli valkoinen valas – pakkomielteisen kapteenin johtaman valaanpyyntiretken ympärille punoutuu kirjava kuvaus 1800-luvun merikarhuista. ****
• Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina / Århundradets kärlekssaga – suorasukainen runokokoelma tilittää alkoholistikirjailijan vaimon piinaa ja rakkautta sekä kamppailua perheen ja oman uran ristiaallokossa. ***
• P. G. Wodehouse: Onnen portaat – säkenöivästi sanailevan perijättären seikkailut latistuvat edetessään romanttiseksi hömpäksi. **
• Mika Waltari: Appelsiininsiemen – aikalaiskuvaus 1930-luvun Helsingistä tarkastelee sukupolvien ja -puolten välisiä kuiluja. ***

2003

• Bernard Werber: Muurahaiset; Muurahaisten kapina – älykkäiden ötököiden seikkailuissa on lumoa, vaikka haahuilevat ihmishahmot rikkovat tarinaa. ***
• Aino Kallas: Sudenmorsian – virolaisiin legendoihin perustuva ihmissusiballadi tyylittelee vanhanaikaisella kielellä. ****
• André Brink: Pirunlaakso – lehtimies rupeaa tutkimaan eristäytyneen eteläafrikkalaisen yhdyskunnan historiaa, joka osoittautuu myyttien ja valheiden vyyhdeksi. ****
• Leena Krohn: Datura tai harha jonka jokainen näkee – älyllinen pienoisromaani pelmuttelee rajatiedon harrastajien kaapuja mutta haastaa myös hyväksytymmät todellisuuskäsitykset. ***
• Otfried Preussler: Mustan myllyn mestari – kauhua ja huumoria yhdistelevä nuortenfantasia ammentaa aineksia saksalaisesta kansanperinteestä. ****
• Risto Isomäki: Kristalliruusu – hapuileva tieteisnovellikokoelma julistaa ja pyrkii yleistajuistamaan tiedettä. ***
• George Orwell: Eläköön tuonenkielo! – ilkikurinen kuvaus keskiluokkaisen älykön kapinasta rahan valtaa vastaan. ****
• Petri Tamminen: Miehen ikävä – tarkkanäköisten pienoisnovellien joukossa on ainakin yksi oikea helmikin, mutta kaavamainen kerronta tekee kokoelmasta puuduttavan. **
• Alfred Bester: Murskattu mies – näppärä psykoanalyyttinen tieteisjännäri 1950-luvulta ei kaikin puolin ole kestänyt ajan hammasta. ***
• Juha Ruusuvuori: Ryöstetty pyhimys – viihdyttävä seikkailu Suomen historian alkuajoilta. ***
• Raymond E. Feist: Paholaiskuninkaan raivo (Käärmesodan tarun kolmas osa) – keskinkertainen fantasiasarja lupailee ajoittain, vaan ei lunasta. **
• Jonas Lie: Kolmimasto »Tulevaisuus» – viipyilevä kansankuvaus 1800-luvun Pohjois-Norjasta. ***
• Sapfo: Sapfon runoja – antiikin Runoilijattaren kootuissa sirpaleissa on koskettavia kuvia, mutta myös hengettömiä torsoja. ***
• Robert Asprin (toimittaja): Varkaiden maailma – epätasainen kokoelma »miekka ja magia» -novelleja. ***
• Arturo Pérez-Reverte: Flaamilainen taulu – taidehistorian ja šakin maailmoissa pyörivä tupakansavuinen murhamysteeri. ****
• Federico García Lorca: Veren häät ja muita näytelmiä – realismin ja symbolismin sävyttämiä tunnekuohuja espanjalaisittain. ****
• Minna Canth: Anna Liisa – klassikkonäytelmä ei ole pahemmin pölyyntynyt. ****
• Iain M. Banks: Aseiden käyttö – monitasoinen tieteiskertomus sotilaasta Kulttuurin asialla. *****
• Maarit Verronen: Luolavuodet – luolientutkija etsii itseään. ***
• Maarit Verronen: Pimeästä maasta – vertauskuvallinen fantasia sopeutumisesta ja sopeutumattomuudesta. ****
• Jostein Gaarder: Sofian maailma – »romaani filosofian historiasta» on parempi oppikirja kuin romaani. ***

Vanhempia kirja-arvioitani

• Z. Topelius: Tähtien turvatit – monitahoinen historiallinen romaani 30-vuotisen sodan ajoilta. ****
• Roolipeliopas (toimittanut Risto J. Hieta) – epätasainen kokoelma roolipeliharrastusta esitteleviä juttuja. **
• Larppaajan käsikirja (toimittaneet Niklas Vainio ym.) – opaskirjanen näytelmäroolipeleistä kiinnostuneille. ***
• Marko Ahonen: Ensimmäinen askel – kirjallisia viittauksia pursuileva vauhdikas tieteisseikkailu. ***
• Vesa Häyrinen: Tapaus pyöräilijä – pohdiskeleva salapoliisiromaani ihmisyyttään etsiskelevistä ihmisistä. ***

Simo Kaupinmäki
lisika@uta.fi
2003–2008