Maamme noin kymmenen alkoholistiparantolan läpi kulkee vuosittain n. 1500 alkoholistia. Jo lukumäärä osoittaa, että kysymys on valtavasta yhteiskunnallisesta probleemasta. Kaiken lisäksi lienee kysymys ainakin pitkiä aikoja säilyvästä yhteiskunnallisesta probleemasta. Näin siksi, että alkoholismi on sairaus, joka parantuakseen vaatii sellaisen elämänsisällön löytämistä joka pystyy korvaamaan jatkuvan toistuvan humalatilan. Parannuskeinoina käytettävissä olevat elämänsisällöt, joita alkoholistia hoitava lääkäri (tai terapeutti) voi yrittää istuttaa potilaaseensa tyhjentynevät seuraavassa parannuskasvatusmenetelmien luettelossa:
| — | maailmankatsomuksen menetelmä (esim. uskonto, AA tai politiikka) |
| — | elämäntehtävän menetelmä (työ ja harrastus) |
| — | Suurten Rakkauksien menetelmä |
| — | paremmaksi ihmiseksi tekemisen menetelmä (psykoanalyysi, ryhmäterapia yms. psykologiset sielutekniikat) |
Tässä keskitytään lähinnä suomalaisen miespuolisen intellektuaalisen alkoholistin parantavan elämänsisällön etsimiseen. Intellektualistiksi sanotaan tässä yhteydessä henkilöä, jonka elämässä ja suhtautumistavoissa taiteella tai tieteellä tai niihin verrattavilla (esim. shakkipeli) on huomattava asema. Intellektualistin alkoholismiprobleema nousee suunnilleen seuraavan kaavan mukaa: Intellektualisti pystyy mielikuvitusrikkaana yksilönä kuvittelemaan maailmaa, jossa intellektuaaliset ym. tarpeet ovat paljon paremmin tyydytettyjä kuin arkipäivän harmaassa todellisuudessa. Reaalisen maailman rumuus ja köyhyys sinänsä nostaa katkeruuden tunteita ja se seikka, että latteat poroporvarit eivät yleensä ymmärrä eivätkä hyväksy niitäkään toimenpiteitä todellisuuden parantamiseksi, jotka voitaisiin suorittaa, jos ihmiskunnan ratkaiseva enemmistö olisi mukana, on omiaan lisäämään katkeruutta. Intellektualistin sanomaa ja julistusta ei vaivauduta kuuntelemaan, ei ollenkaan ymmärretä tai ymmärretään katkerasti väärin. Intellektualistille jää ainoaksi mahdollisuudeksi joko a) arkitodellisuuden hyväksyminen tai b) vastaavan toiveiden todellisuuden hankkiminen. Kun arkipäivän todellisuuden ajatteleminen vie itsemurharajalle tai kun moralisoivasti puhuaksemme asianomaisen henkilön nautinnonhimo ja huvinhalu ajavat hänet pois harmaan arkipäivän ajattelusta tarraudutaan vaihtoehtoon b). Vaihtoehdon b) realisoimismahdollisuuksia ovat mm. 1) mielisairaus, 2) huumausaineitten käyttö sekä 3) matkat ja seikkailut. Viimeksi mainittua emme tässä käsittele, koska ne eivät ole kaikille mahdollisia ja koska ne ovat joittenkin onnellisten arkipäivän todellisuutta (joskaan ei ehkä harmaata). Mitä taas mielisairauteen tulee, niin realiteetin eläminen mielisairaan (siis tässä tapauksessa) toiveentäyteisissä kuvitelmissa ei ole kaikille mahdollista, vaikka ao. sitä haluaisikin. Melkein kuka tahansa saattaa sen sijaan tuon ruusunhohteisen pyhäpäivän todellisuuden ja samalla purkaa arkipäivän aiheuttaman katkeruuden riittävällä määrällä alkoholia, joka on halvin ja yleisin käytännössä olevista huumausaineista. Siihen voi melkein jokainen turvautua joksikin aikaa, useat vuosikymmeniksi. Useimmissa tapauksissa alkoholin käyttäjän terveys, taloudellinen asema ja yhteiskunnalliset mahdollisuudet eivät ole riittävän vahvoja estämään perusteellisen alkoholinkäytön seuraamuksia, siis sairauksia, jopa alkoholimyrkytyskuolemaa, vankilaa, alkoholistiparantolaa, mielisairaalaa, työttömyyttä, köyhyyttä, avioeroa tms. On siis syytä tutkia keinoja, joilla arkipäivä voitaisiin muodostaa sellaiseksi, että se korvaisi jatkuvien huumaustilojen sarjan ja siten pelastaisi henkilön luetelluilta seurauksilta.
Mitä maailmankatsomuksen metodiin tulee niin tuloksiltaan vahvin pelastettujen alkoholistien lukumäärässä mitattuna on AA. Koska AA on sananmuotonsakin puolesta (korkeampi voima, rukous ja kiitosaskeleet, perusteellinen itsetutkiskelu ym.) on yhdistelmä uskontoa ja paremmaksi ihmiseksi tekemistä, niin sen käsittely tyhjentyy sanottujen kahden elämänsisällön tarkastelussa. Sanottakoon kuitenkin heti, että tässä kirjoituksessa ei kutsuta niitä henkilöitä intellektualisteiksi, joiden alkoholistiprobleema ratkeaa jo AA:n avulla.
Mitä uskontoon tulee niin tässä kirjoituksessa esitetään sitä kantaa, että ne metafyysis-mystilliset maailmankuvat, joita uskontojen historia (ja maantiede) kuvaa, eivät ole intellektuaalisesti tyydyttäviä. Mikäli uskonnollinen suhtautumistapa ei ole suoranaisen tekopyhää ja valheellista, niin se perustuu itse tiedostuksen puutteeseen (sisäistä epärehellisyyttä), teoreettisen kypsyneisyyden puutteeseen tai (ainakin näissä asioissa) teoreettisen asennoitumisen pintapuolisuuteen. Kaiken kaikkiaan: henkilö, joka pystyy ratkaisemaan alkoholismiprobleemansa uskonnolla, ei ole sanan vaativassa merkityksessä intellektualisti; uskonto ei ole intellektualistin ratkaisu alkoholismin probleemalle.
Mitä politiikkaan tulee niin se voidaan toteuttaa maailmankatsomuksen metodina kahdella eri tavalla. 1) Politiikka voidaan käsittää historiallisen kehityksen (yhteiskuntamuotojen muuttumisen lainalaisuuksien) teorioitten käytännöllisten sovellusten ja sovellutusmahdollisuuksien tutkimisena. 2) Politiikka voidaan myös käsittää päivänpoliittiseksi kinasteluksi, äänestäjäkalastukseksi, kapinaorganisaatioksi tms. vähemmän teoreettiseksi puuhailuksi. Politiikka 1) on luonteeltaan teoreettista tai sovellettua tiedettä ja se siis käsitellään tieteellisen elämänsisällön metodista puhuttaessa. Henkilöt, jotka löytävät elämänsä sisällön politiikka 2):sta, ovat kyllä niin steenisiä harmaan hartaita poroporvareita (ehkä kapinallisia lukuunottamatta) että heidän tiellensä ei alkoholismin probleemaa tulekaan, tai jos se tulee, niin se ei enää ole otsikon alainen probleema. Myöskään intellektualisti ei voi parantaa alkoholismiaan politiikka 2):n menetelmällä muuten kuin lakkaamalla olemasta intellektualisti. Intellektualistina olemisesta lakkaamisen keinoina suositellaan sopivia aivoleikkauksia tai riittävän kovia sopivaan kohtaan päätä osuvia iskuja, mikäli ei ole käytettävissä tarkoitukseen sopivaa aivojen sairautta tai myrkytystilaa.
Mitä tulee elämäntehtävän metodiin niin intellektualisti voi saada alkoholin korvaavan elämänsisällön vain tieteestä tai taiteesta. (Ammattishakinpelaaja voidaan käsittää sekä ammattiurheilijaksi, esittäväksi taiteilijaksi että määrättyä matemaattista oppirakennelmaa tutkivaksi tiedemieheksi).
Mitä tieteelliseen elämänsisältöön tulee on huomattava, että tavallinen akateeminen väitöskirjojen nikkaroinnin ja opetustehtävien muodostama askartelu ei anna suuren tyylin intellektualistille hänen kaipaamansa lähinnä taiteellista tyydytystä. Käsittääkseni vain eräissä matemaattis-luonnontieteellisen osaston väitöskirjoissa päästään sellaisiin yleistyksiin tai yksityiskohtiin, jotka korvaavat alkoholin, ts. jotka antavat esteettisen tai moraalisen tyydytyksen tutkijalle. Esteettisen tyydytyksen antaa tiedemiehelle ratkaisun ilmaisevan teorian matemaattinen eleganssi tai niitten yhteyksien näkeminen, jotka uusilla tuloksilla on yleiseen teoriaan tai aikaisempiin tuloksiin. Moraalisen tyydytyksen antaa tiedemiehelle tieto siitä, että hänen löytämillään tuloksilla on tärkeitä teoreettisia tai käytännöllisiä sovellutuksia. Tavallinen väitöskirja on referaattikokoelmien kasaamista siten, että väliin pannaan tärkeän näköisenä vakaumuksia, kannanottoja ja mielipiteitä. Jos tutkijalla tällöin on käytettävissään riittävästi ruoansulatushäiriöitä ja vatsahapon ylirunsautta, hän saattaa mahduttaa väitöskirjaansa kritiikkiäkin. Henkilöstä, joka saa elämänsä sisällön tavallisesta väistökirjatyöskentelystä, voi sanoa samaa kuin poliitikostakin. Hän on niin arkipäiväinen poroporvari, että hän ei koskaan sorru alkoholismiin. Toiselta puolen intellektualisti, joka jo on sortunut alkoholismiin, ei voi siitä vapautua väitöskirjailun avulla. Taiteilijan probleemat ovat käsittääkseni analogiset edellä sanottujen tiedemiesten probleemoitten kanssa. Taiteilija joutunee suorittamaan valintansa lähinnä myyvän ja tyydytyksen antavan taideteoksen (tai -esityksen) välillä.
Voimme ajatella, että edelläkuvatunkaltaista tieteellistä elämänsisältöä ainakin silloin, kun se on niin sanoaksemme alemmanasteinen voitaisiin täydentää jollakin hyvällä harrastuksella, esimerkiksi urheilulla. Urheiluunkin nähden voi kuitenkin sanoa, ainakin silloin kun se menee kilpaurheiluun, että alkoholiin taipuvainen urheilija ei yleensä tyydy kokeilemaan treenauksen nostamaa fyysistä kuntoa vain urheilukentillä, vaan myös kapakoissa. Tästä on todistuksena se, että hyvin monien edustusurheilijoittemme elämän koulun eräs oppikurssi on ollut alkoholistiparantola.
Erittäin onnistuneeseen elämäntehtävän muodostamaan sisältöön voidaan päästä silloin, jos sen täydennyksenä on Suuri Rakkaus, sydämen runotar, jolle intellektuaalisen työskentelyn tulokset omistetaan. On nimittäin täysin selvää, että suuren tyylin intellektualisti ei voi ryhtyä kirjoittamaan sublimaatiolla vaan itseään toteuttaen ja sydämen kyllyydestä. Jos harrastetaan tiedettä tai taidetta sublimaatiolla, siis kun esimerkiksi halutaan a) osoittaa, että intellektuaalinen työskentely ei ole naisten varassa, tai että b) tappiot naisten maailmassa eivät asianomaista murra, tai kun c) halutaan unohtaa tai kostaa tappiot naisten maailmassa, niin tuloksena on kyseenalaista kaunokirjallisuutta, huonoa psykologiaa, hyvää kirjallisuuskritiikkiä, mutta harvoin hyvää taidetta tai tiedettä. Sublimaatio sopii yhtä vähän suuren tyylin intellektualistille kuin terveelle miehiselle miehellekään. Suurten rakkauksien menetelmä ei kuitenkaan ole helposti toteutettavissa. 1) On huomattava, että mitä parempi mielikuvitus ja mitä suurempi on seksuaalisten kokemusten lukumäärä, sitä vaikeampi on sellaisen muusan löytäminen, joka yleensä kelpaa, johon ei heti kyllästy ja joka ei heti häviä sille aina olemassaolevalle toiselle ja paremmalle naiselle. Jos nyt sanotunlaisen sydämen runottaren löytääkin, niin tilalle tulee uusia vaikeuksia. 2) Nainen pitää heikkona sellaista miestä, jonka intellektuaalinen työinto perustuu muusan olemassaoloon, ja jättää hänet pulaan. 3) Naista ei yleensä imartele muusana olemisen kunnia, vaan häntä pelottaa sanottuun korkeaan tehtävään liittyvä vastuu, ja siihen hän ei ryhdy. 4) Jos intellektualistilla on riittävän vahva taloudellinen asema, niin kohtiin 2) ja 3) liittyvät vaikeudet eivät kylläkään muusaa pelota, mutta on huomattava, että yleensä näyttää olevan niin, että mitä puhtaammin intellektuaalista työskentely on, sitä huonommin se on rahoitettua ja sitä vaikeampi on muusaa ostaa. Koska kauniitten ja viehättävien naisten lukumäärä on suoraan verrannollinen miehen sisään kaatamien grogien lukumäärään (kerrassaan omituinen kaukovaikutusperiaate), niin humalassa ammuttu nainen on melkein aina kaunis. On kyllä sitten totta, että humalan kääntyessä pohmeloksi saattaa naisessakin tapahtua varsin synkeä metamorfoosi, Raakelin muuttuminen Leaksi. Viina siis vapauttaa liian korkeasta vaatimustasosta naisiin nähden, mutta näinpä olemmekin eksyneet pois raittiista elämänsisällöistä.
Viimeiseksi mahdollisuudeksi jää paremmaksi ihmiseksi tuleminen. Ensimmäisenä puutteena on tällöin, että se ei yleensä onnistu. Toisena puutteena on se, että ne harvat yksilöt, joihin nähden se onnistuu, eivät tee enempää tiedettä kuin taidettakaan; he ovat vain parempia ihmisiä. Paremmaksi ihmiseksi tulemisen edellytyksenä on nimittäin se, että luopuu siitä ideaalinmuodostuksesta ja vaatimustasosta, joka mahdollistaa tieteellisen ja taiteellisen työskentelyn ja niihin liittyvät pettymykset ja tyytymättömyyden, joihin intellektualistin mahdollinen alkoholismi nojaa. Ne henkilöt, joista psykoanalyysi, ryhmäterapia, intialaiset sielutekniikat yms. on tehnyt parempia ihmisiä, ovat nimittäin tinkineet vaatimustasostaan ja siihen liittyvistä tyytymättömyyden aiheistaan siinä määrin, että heille ei minkäänlaisessa maailmassa tule pettymyksiä. He ovat kaikkeen tyytyväisiä resignoituneita yksilöitä, jotka eivät pyri mihinkään, eivät siis aikaansaa mitään suurta. Asianomaiset ovat yleensä vakavia, kuivia ja vain sielusta ja sen parantamisesta kiinnostuneita täysikasvuisia ihmisiä. Kun tapaa sanotunlaisia parempia ihmisiä ja vertaa heitä tavallisiin laitosalkoholisteihin, syntyy helposti se kerettiläinen ajatus, että on hauskempaa mennä sanottujen iloisten veikkojen kanssa helvettiin kuin kuvatunlaisten parempien ihmisten kanssa taivaaseen. Tyypillinen suomalainen mies ei myöskään mielellään tingi vaatimustasostaan ja alistu vaivojensa valittamiseen ja sisäänpäin kääntymiseen, kuten paremmaksi ihmiseksi tuleminen vaatii. Tyypillinen intellektualisti taas ei ihaile sanotunalista parempaa ihmistä eikä halua sellaiseksi tulla.
Edelläsanotuista keinoista emme siis löytäneet yhtään, joka olisi antanut sellaisen elämänsisällön, että se ehdottomasti parantaisi alkoholismin. Alkoholismiin sortuneelle intellektualistille jää hänen raittiina väliaikoinaan ainoaksi turvakeinoksi viinan kauhistuksen ajatteleminen. Niin kauan kuin alkoholismin pelottavat seuraamukset painavat enemmän vaaassa kuin arkipäivän karvaan todellisuuden tuottama katkeruus ja niin kauan kuin on uskoa ja halua alkoholismista paranemiseen, niin kauan raittius on turvattu. Sanotunlaisen uskon ja halun takeena on kuitenkin tieto alkoholismia paremmasta elämän sisällöstä. Koska ehdottamani sisällöt eivät näytä pitäviltä, jätetään lukijan keksittäväksi jokin pitävämpi elämän sisältö, jos sellainen löytyy.