SÄHKÖYLIHERKKYYS

Seuraavat kaksi viestiä sähköyliherkkyydestä kirjoitin Tiede-lehden keskustelupalstalle syksyllä 2009.

Viesti 1.

”Tässä keskusteluketjussa on nimimerkin suojissa mollattuja sähköyliherkkiä. Tutkijana otan mieluummin asioista selvää, ennen kuin lyön lyötyä.

Soitin Suomen Sähköyliherkät Ry:hyn ja selvisi muutama mielenkiintoinen seikka:

- Monessa perheessä tytär ja äiti (tai isä ja poika) ovat sähköherkkiä. Perinnölliset ja geneettiset syyt eivät ole poissuljettuja (tästä voimalinjatutkimuksessakin näyttöä http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19052983 )

- Lähes poikkeuksetta sähköherkkyyden taustalla oli lisäksi tavallista kansalaista suurempi altistus (esim. asuminen tutka-aseman, sähkömuuntamon tai voimalinjan välittömässä läheisyydessä)

- Sähköherkkyys liittyi usein kemikaaliherkkyyteen

- Sähköherkkä reagoi usein tietylle taajuudelle ja teknologialle, ei koko spektrille (kts. Smithin juttu kirjassa http://www.amazon.com/Electromagnetic-E ... 0415316561.

- Sähköherkissä on suuria eroja, osa reagoi reagoi vain esim. RF-taajuuksiselle sähkömagneettiselle säteilylle, osa taas vain matalataajuuksisille ELF-magneettikentille

Tapasin toukokuussa 2009 Moskovassa Venäjän korkeimman säteilyturvaviranomaisen Yuri Grigorievin. Venäjällä ensimmäiset sähköyliherkät olivat tutkaoperaattoreita ja voimalaitostyöntekijöitä, joiden oireet on hyvin dokumentoitu. Samoin venäläiset dokumentit kuvaavat, minkälaisissa altistustilanteissa nämä oireet saavat alkunsa. Professori Karl Hecht on ansiokkaasti kääntänyt näitä venäläisiä tutkimuksia aiheesta saksaksi ja englanniksi: http://bemri.org/archive/hese-uk/en/hes ... .php?id=kh (kts. sivun loppu).

Idässä on myös ikäviä kokemuksia aihealueesta. Vuosina 1957-1988 Neuvostoliiton armeija häiritsi erityisvalmisteisella tutkalla, purskeisilla mikroaalloilla USA:n Moskovan lähetystön tietoliikennettä. Tämän kroonisen, pitkäaikaisen altistuksen seurauksena 2 USA:n lähettilästä kuoli leukemiaan ja lähetystön henkilöstössä moni kärsi sähköyliherkkyysoireista. Nämä on kuvattu Johnson Liakouriksen paperissa (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9814721) ja tohtori Robert O. Beckerin kirjassa (http://www.scribd.com/doc/5360459/The-B ... -Dr-Becker). Huomionarvoista tässä tapahtumassa oli se, että neuvostoliittolaisten lähetystöön kohdistamat lähetystehot olivat jatkuvasti tuhannesosa USA:ssa voimassa olleista mikroaaltosäteilylle asetetuista lyhytaikaiseen altistukseen perustuvista raja-arvoista. Tukiasemakatsauksessani olen sekä positiivisia että negatiivisia tutkimustuloksia listannut: http://www.uta.fi/~mikko.ahonen/riski-extra.htm .

Selkein tapaus, jossa kerralla on 'aikaansaatu' 20 sähköyliherkkää, tapahtui Ruotsissa Svenska Fläkt -yrityksessä, jossa ilmanvaihdon kautta pääsi työtiloihin suuret määrät höyrystynyttä epoksia. Nämä sairastuneet työntekijät (tässä tapauksessa miehet!) eivät enää pystyneet töihin, kärsivät tyypilllisistä sähköyliherkkyysoireista ja joutuivat sairaseläkkeelle. Tämä prosessi on kuvattu Gunni Nordströmin kirjoissa Invisible Disease ja Mörkläggning.
Kemikaalialtistus on yhteistä monille (mutta ei kaikille) sähköyliherkille (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18568937).

Martin Pallin kirja keskustelee 10. sairausparadigmasta ja osoittaa Multiple Chemical Sensitivity:n syntymekanismit (lyhennelmä: http://www.mcs-america.org/pall.pdf). Hoidoksi Pall suosittelee potilaan NO/ONOO¯ -syklin biokemiallista säätelyä. Toinen kiinnostava seikka on raskasmetallialtistus. Osa lääkäreistä on tähän törmännyt allergiatesteissännekin, monet sähköyliherkkien allergiatestitulokset osoittavat metalliallergiaa. Samoin hammashoitajat ovat tähän törmänneet amalgaami/elohopeaongelman osalta.

Hoitojen osalta keskeistä onkin monella sähköyliherkällä metallien poistaminen kehosta. Tästä pistän esimerkkinä George Carlon Lontoon esityksen (http://radiationresearch.org/conference ... _carlo.pdf ). Carlo johti vuosina 1993-1999 maailman suurinta matkapuhelinten terveysvaikutusta koskevaa projektia WTR (Wireless Technology Research). Hänen kirjansa (http://www.amazon.com/Cell-Phones-Invis ... 0786708182) on mielenkiintoinen katsaus sähkömagneettisten kenttien tutkimukseen, mutta myös osoitus siitä, kuinka teollisuus tehokkaasti vaikeuttaa biologisten vaikutusten tutkimusta ja tulosten esille tulemista. Suomessa Carlon esitys on erityisen ajankohtainen Tekesin COSMOS-tutkimushankkeen osalta.

Onko kukaan ihmetellyt sitä, että sähköyliherkkien oireet muistuttavat hypocalcemiaa eli pahaa kalsiumin puutostilaa? Tästä kirjoitti biologi Andrew Goldsworthy: http://bemri.org/archive/hese-uk/en/pap ... _em_07.pdf . Yksi selitys on se, että sähköyliherkillä ovat solukalvot (membrane) vahingoittuneet, jolloin solut reagoivat ”väärin” ulkoiseen ärsykkeeseen, esim. sähkömagneettisiin kenttiin. Tämän selvittäminen on haastavaa, mutta toivoisin siihen rahoitusta noiden provocation study -testien sijaan.

Palatakseni vielä historiaan: Tohtori George Beard kuvasi jo vuonna 1868 oireyhtymää ja sairauksia, jotka ilmenivät lennätinoperaattoreilla. Hän kutsui tätä oireyhtymää nimellä ”neurastenia”. Suuri sähkökeksijä Nikola Tesla sairastui sähköyliherkkyyteen, eikä pystynyt loppuvuosinaan enää menemään lähellekään laboratorionsa suuria sähkölaitteita sairauden ollessa pahimmillaan. Tästä O’Neill kertoo tarkemmin Teslan elämänkertakirjassa. Kohtalon ivaa on kerrassaan Gro Harlem Brundtlandin sairastuminen sähköyliherkkyyteen: hän joutui WHO:n päämajassa Genevessä pyytämään osallistujia sulkemaan kokonaan kännykkänsä jo ennen kokoushuoneeseen tuloa. Brundtlandin diagnostisointi luulotautiseksi on mielestäni epäonnistunut, vaikka WHO ei virallisesti vieläkään tunnista sähköyliherkkyyttä. Hyvä norjalainen TV-dokumentaari & video politiikasta ja sähkön vaikutusten tutkimuksesta: http://www.nrk.no/programmer/tv/brennpunkt/1.6292981 . Toki sähköyliherkiksi itseään kutsuvien ihmisten joukossa voi olla luulotautisia, mutta kaikkien sähköyliherkkien leimaaminen luulotautisiksi ei minusta ole loogista tai edes hyvin perusteltua.

Olen Pohjoismaissa ihmetellyt myös teollisuuden ja tutkimuksen kytkyjä. Ruotsalainen tutkija Lena Hillert suosittelee sähköyliherkille ’kognitiivista käyttäytymisterapiaa’. Samaan aikaan hän on TeliaSoneran tieteellinen neuvonantaja. Suomessakin on tutkijoita, jopa lääkäreitä, jotka kirjoittavat sähköyliherkkiä mollaavia juttuja sähköteollisuuden stipendeillä. Kuinkahan moni tämänkin keskusteluketjun aikaisemmista viesteistä ovat teollisuuden edustajien kirjoittamia?

Se, miten tutkitaan, kertoo myös mitä tuloksia saadaan. Nuo James Rubinin ja kumppanien testit ovat aika vajavaisia:

- jos testihenkilö terveydellisistä syistä (esim. Brian Steinin sisäiset verenvuodot) joutuu jättämään testin kesken, hänen siihenastisia tuloksia ei oteta huomioon

- testissä pitää kaikki signaalityypit tunnistaa oikein. Mutta, sähköherkkä ihminen reagoi vain t-i-e-t-y-i-l-l-e taajuuksillle.

- testit järjetetään yleensä psykologian laitoksilla, eikä olla kiinnostuneita testihenkilöiden historiasta ja tavallisen asuinympäristön kuormituksesta.

- elimistön palautumisaika, ns. wash-out jakso on minimaalinen varsinkin testin alussa

- datasta jätetään osa (tarkoituksella?) julkaisematta: http://www.mast-victims.org/resources/d ... -watts.pdf

Lopuksi: Meillä on yhä enemmän lapsia, jotka kärsivät ADHD:sta ja autismista. Näiden sairauksien lisääntyminen on liitetty sähkön yhteyteen (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18467962, http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14962625 , http://www.sciencedirect.com/science/ar ... 4cb0e60797 , ) , tästä keskustelin viimeksi juuri Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenklinikan ihmisten kanssa.

Sähkö(yli)herkät saattavat olla jäävuoren huippu ja sen alla on paljon suurempi osuus väestöstä, joka tietämättään sairastuu sähkömagneettisten kenttien kuormituksen vaikutuksesta (http://www.pubmedcentral.nih.gov/articl ... id=1469914 , http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17572456 , http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18568931 ).

Tiedelehdessä ja tällä keskustelupalstalla toivoisin vähän moniarvoisempaa ja fiksumpaa keskustelua. Sairaiden ihmisten nolaaminen on helppoa, mutta sairauden syiden ymmärtäminen jo haastavampaa.”

Viesti 2.

”Nimimerkille ”Skeptikko”:

Luitko mitä edellä kirjoitin noiden provocation study-testien metodologisista virheistä?

”Tunnista-kaikki-signaalityypit”-tutkimukset eivät ole oikea tapa tutkia sähköyliherkkiä, koska he reagoivat kukin tietyille taajuuksille ja usein tämä näkyvä reaktio tulee jopa usean tunnin viiveellä. Kyse ei ole siis mistään ”Suomen Tietoviisas”-visasta, joita teollisuus on ahkerasti rahoittanut.

Vaatimalla vaadit lisää "provocation study"-tutkimuksia. Kurkkaapa seuraava korkealaatuinen TNO-tutkimuslaitoksen tutkimus:

http://www.gezondheidsraad.nl/en/public ... -cognition

http://www.docstoc.com/docs/2383579/TNO ... -being-and

(mielenkiintoista oli, että sekä sähköyliherkät että ei-sähköyliherkät saivat oireita UMTS (3G)-kuormituksessa. Tähän ei tarvita kuin oikea taajuus/modulaatio kombinaatio, http://www.scribd.com/doc/14050025/Mode ... ion-of-EMF , http://www.scribd.com/doc/13978985/Phys ... f-the-Mind , http://www.scribd.com/doc/533366/Angels ... ing-Begich .

Jose Delgado oli ensimmäinen tutkija, joka jo 1970-luvulla osoitti, kuinka helposti eri taajuuksilla ja moduloinnilla voidaan muokata ihmisen reaktioita. Ei ihme, että armeija ja teollisuus tekee kaikkensa, että biologisia vaikutuksia ei tutkittaisi.

Tosi Skeptikko kysyisi: ’Voidaanko ihmisen solujen välistä sähköistä kommunikaatiota rajattomasti häiritä ulkoisilla purskeisilla teknologioilla ilman seuraamuksia?’ . Toivoisin, että perehtyisit gap junction -tutkimuksiin, edellisessä viestissä mainitsemissani Cherryn ja Beckerin tutkimuksista niistä lisää. Hae myös ”gap junction” ja ”magnetic field” -hakusanolla PubMedista, löytyy mielenkiintoisia dokumentteja.

Tieteessä ymmärretään jo paljon sähkön yhteyksistä esim. Alzheimerin, leukemian, lymfoman ja masennuksen syntyyn (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18990717
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19278839 , http://www.behavioralandbrainfunctions. ... ent/2/1/15 , http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15369273 , http://aje.oxfordjournals.org/cgi/conte ... t/127/1/50 , http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10810111 , http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17556764 ,
http://aje.oxfordjournals.org/cgi/conte ... 46/12/1037 , http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16962663 .

Näköjään ongelmaksi teknokraattisessa ja suomettuneessa yhteiskunnassamme tulee se, että jos oireileva/sairastunut ihminen yhdistää sairautensa syyt sähkömagneettisiin kenttiin.

Tämä taas saa näköjään erityisesti teknisen peruskoulutuksen omaavat ihmiset innostumaan ja leikkimään skeptikkoja tuon SAR-lämpöoppi-pseudotieteen turvallisessa huomassa.

Hyvät ihmiset, tutustukaapa biologisten vaikutusten kirjallisuuteen ja tutkimuksiin. Lupaan, että on kiinnostavaa Yksi mielenkiintoinen lähtökohta:
http://andrewamarino.com/default.html

t: AhosMikko

P.S. Sähköyliherkkien määrä on jatkuvassa kasvussa. Samoin sähköstä tietämättään sairastuvien. Missä on raja, että nämä riskit virallisesti tunnustetaan? 10.000 ihmistä? 100.000 ihmistä? 1.000.000 ihmistä? ”

( Viestit julkaistu alun perin osoitteessa: http://www.tiede.fi/keskustelut/psykologia-aivot-ja-aistit-f12/sahkoyliherkkyys-t6796-30.html )