Työväen keskusmuseossa uusi päänäyttely 3.5.-1.9.1996

NUORI TAHTO

- nuorisotoimintaa ennen ja nyt

Työläisnuorisoliikkeen vaiheita

Lapsi- ja varhaisnuorisojärjestöjä

Lapsi- ja varhaisnuorisotoiminta käynnistyi työväenliikkeen piirissä vuonna 1902. Helsingin Työväenyhdistyksen naisosasto perusti sunnuntaisin toimivia "pyhäkouluja" , joissa lapsille opetettiin työväenaatetta. Tämän Ihanneliiton jäsenten alaikäraja oli kymmenen vuotta. Kerran viikossa pidetyissä kokouksissa luettiin kertomuksia ja satuja sekä lausuttiin runoja opetuksen lisäksi. Partioliikkeen Suomeen tulon myötä vuonna 1910 lisättiin Ihanneliitosssakin urheilun ja leikin määrää. Liiton toiminta päättyi vuonna 1912, jolloin tsaarinvallan toimesta lopetettiin "sotilaallisesti" järjestetyt lasten yhdistykset.

Varhaisnuorisotoiminta elpyi vuonna 1917 perustetussa alle 16-vuotiaille tarkoitetussa Suomen Työväen Järjestönuorten Liitossa. Tämän ei-porvarillisen partion tarkoituksena oli kasvattaa jäsenissään yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, kannustaa heitä puolustamaan itseään ja tovereitaan ja kasvamaan lujatahtoiseksi taistelijaksi uuden, paremman yhteiskunnan luomiseksi.

Kansalaissodan jälkeen liitto muutti toimintatapojaan. Retkeilystä ja vakoiluleikeistä luovuttiin ja siirryttiin enemmän opiskeluun, käytännöllisiin harjoituksiin, lauluun ja voimisteluun. Vuonna 1921 sosialidemokraatit katkaisivat suhteensa Järjetönuorten liittoon, jolloin kommunistit jäivät hallitsemaan sitä. Vuonna 1928 palattiin jälleen partiolaisuuteen, ryhdyttiin telttailemaan ja otettiin käyttöön muun muassa järjestöpuvut ja tervehdys "Työväen asian puolesta aina valmiina". Järjestönuorten Liitto järjesti myös punaorvoille ja poliittisista syistä vankilaan joutuneiden lapsille kesäsiirtolatoimintaa.

Järjestönuoret joutuivat kahnauksiin oikeistolaisen Suomen kanssa, joka lakkautti liiton kesäkuussa 1930. Toiminta siirtyi maan alle. "Pioneerit" jakoivat lentolehtisiä, kuljettivat viestejä ja hankkivat varoja poliittisten vankien avustamiseksi. Lapsille vaarallinen pioneeritoiminta lopetettiin 1930-luvun puolivälissä.

Suomen Sosialidemokraattinen Raitttiusliitto harjoitti varhaisnuorisotoimintaa vuodesta 1924 lähtien. Vuodesta 1944 lähtien näitä, raittiustyötä 7-12 -vuotiaiden lasten parissa tekeviä osastoja kutsuttiin Päivän Nuoriksi.

Nuorten Kotkain Keskusjohto vastasi vuodesta 1943 lähtien 10-15 -vuotiaitten sosialidemokraattisesta varhaisnuorisotyöstä, jota jatkoi vuonna 1951 perustettu Nuorten Kotkain Keskusliitto. Kotkien toimenkuvaan kuuluu ulkoilu, retkeily, kokoukset, kerhoillanvietot, henkiset ja ruumilliset kilpailut, leirit, askarteluillat ja opiskelutilaisuudet.

Nuorille Kotkille, samoin kuin muille varhaisnuorisojärjestöille ovat olleet tärkeitä erilaiset tunnukset kuten liput, merkit, järjestöpuku ja jäsenkortti. Ne ovat lisänneet yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Itse kotkatunnus on saatu Ruotsissa 1930-luvulla perustetulta Unga Örnar -järjestöltä. Kansainvälinen Pienten piiri -merkki on otettu käyttöön 1960-luvulla. Kotkapuvut saatiin niin ikään Ruotsista, kunnes ensimmäinen puku Suomessa valmistettiin vuonna 1946 OTK:n pukutehtaalla. Liitolla on myös oma Kotkamarssi, muita lauluja, ns. kuntoisuuskäskyt, Kotkalippu vuodelta 1946 sekä Kotkaviesti-lehti.

Kansandemokraattien varhaisnuorisotyöstä vastasi vuodesta 1945 lähtien Suomen Demokratian Pioneerien Liitto. Ensimmäisessä liittokokouksessa se hyväksyi pioneerien kymmenen ohjetta, jotka valaisevat hyvin sosialistista ihmiskuvaa:

1. Pioneerin sanaan voi aina luottaa.
2. Ole vaatimaton, mutta tarmokas.
3. Opiskele aina ja kaikkialla.
4. Älä masennu vaikeuksien ja vastusten edessä.
5. Ole kohtelias, avulias ja kurinalainen.
6. Älä pelkää vastuuta.
7. Tutustu tovereittesi mielipiteisiin, sillä pioneeri ei ainoastaan opeta, vaan myös oppii tovereiltaan.
8. Seuraa yhteiskunnallista elämää ja toimi kansan etujen puolesta.
9. Suojele ja rakasta järjestöäsi.
10. Säilytä järjestösi maine tahrattomana ja ole sille uskollinen.

Puolueissa tapahtunut liikehdintä vaikutti myös lapsi- ja nuorisotoimintaan. 1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla hajaantuneen Sosialidemokraattisen puolueen oppositiota tukenut Suomen Sosialidemokraattinen Nuorisoliitto perusti itsenäiseksi valtakunnalliseksi järjestöksi Varhaisnuorisoliitto Haukat.

Nuorisojärjestöjä

Työläisnuorten järjestötoiminta sai alkunsa vuonna 1898 Helsingin nuorisoseurassa. Nuoret kävivät keskusteluja sosialismista ja liittyvät 27.2.1907 pari kuukautta aikaisemmin perustettuun Suomen Sosialidemokraattiseen Nuorisoliittoon.

Myös työväenyhdistyksien alaisuuteen muodostettiin nuorisolle omia osastoja, joista ensimmäinen oli Talikkalan työväen nuoriso-osasto. Toiminnan käynnistyttyä paheksui yhdistyksen vanhempi väki nuorten aktiivisuutta, nuoriso näet "piti liian usein kokouksia".

Sosialistiset nuorisojärjestöt saivat alkunsa ulkomaisten esimerkkien mukaan. Ensimmäisenä aloitti toimintansa Tampereen työväenyhdistyksen sosialistinen nuorisoliitto 30.1.1905. Aloitteentekijänä ja ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Kansan Lehden 28-vuotias toimittaja Yrjö Sirola.

Turkulaiset perustivat oman työväenyhdistyksen nuorisoliittonsa pari viikkoa myöhemmin satapäisen etenkin nuorista koostuneen joukon voimalla. Tilaisuuden pöytäkirja kertoo perusteluista: "Nuoret eivät aina voi viihtyä vanhain seurassa, koska tarvitsevat kevyempää keskustelua sekä huvitusta."

Valtakunnallinen työläisnuorisoliitto Suomen Sosialidemokraattinen Nuorisoliitto perustettiin Tampereen Työväentalolla 9.-10.12.1906. Asiaa oli ajanut muun muassa tamperelainen toimittaja Väinö Björkqvist (myöh. Vankkoja), joka perustamisen jälkeen toimi liiton virkailijana ja linjojen luojana Karl Kautskyn oppien pohjalta. Liitto julkaisi Tuohus-lehteä vuosina 1907 - 1911 ja vuodesta 1911 alkaen Työläisnuoriso-viikkolehteä.

Kansalaissodan jälkeen nuorison toiminta lamaantui, mutta vain hetkeksi. Loppuvuodesta 1918 rivit koottiin uudestaan. Nyt vain erimielisyydet luokkataistelulinjan ja parlamentaarisen suunnan välillä alkoivat murtaa nuorisoliittoa. Jotkut nuorisoliittolaiset olivat paenneet sodan jälkeen Neuvostoliittoon, jossa jatkoivat poliittista toimintaa. Moskovassa otettiin 28.-30.8.1918 vallankumous nuorison päämääräksi.

Tammikuussa 1919 nuorisoliitto voi jälleen toimia vapaasti Suomessa. Kuudennessa edustajakokouksessaan syyskuussa 1919 se asettui marxilaisen luokkataistelun linjalle.

Berliinissä 14:n maan vasemmistonuoret perustivat kansainvälisen Kommunistisen Nuorisointernationalen marraskuussa 1919. Suomalaiset saivat yhteyden internationaleen Ruotsin veljesliiton välityksellä. Itse Suomen Sosialidemokraattinen Nuorisoliitto liittyi jäseneksi 1921, mikä yhtenä syynä johti liiton lakkauttamiseen keväällä 1923 Helsingin raastuvanoikeuden päätöksellä. Liitto oli varovaisuussyistä säilyttänyt nimessään sosialidemokratian, mutta noudatti kommunistista jyrkän luokkataistelun linjaa.

Sosialidemokraatit erosivat Suomen Sosialidemokraattisesta Nuorisoliitosta ja perustivat helluntaina 1921 Hämeenlinnassa Suomen Sosialidemokraattisen Työläisnuorisoliiton. Noin kolmannes vanhan liiton jäsenistä siirtyi uuteen liittoon. Sen tarkoituksena oli edistää voimakkaasti sosialidemokratian tunnetuksitekemistä, kasvattaa luokkatietoisuutta työläisnuorison keskuudessa ja kohottaa sivistystasoa.

Vuoden 1950 edustajakokouksessa työläisnuorisoliitto muutti nimensä Suomen Sosialidemokraattiseksi Nuorisoliitoksi, koska katsoi jatkavansa vuonna 1906 perustetun alkuperäisen nuorisoliiton perinteitä.

Sosialistinen Nuorisoliitto jatkoi Suomen Sosialidemokraattisen Nuorisoliiton toimintaa vuodesta 1923 lähtien. Sen ohjelmaksi kirjattiin työväenluokan nuorison sivistystason kohottaminen. Toiminta oli vaikeaa Etsivän Keskuspoliisin eli "ohranan" silmien valvovan silmän alla. "Elokuun leikkauksessa" jo perustamisvuonna 1923 vangittiin jäseniä ja takavarikoitiin omaisuutta. Nuorisoliittolaiset toivat kuitenkin mielipiteensä esiin julkaisemalla esimerkiksi seinälehtiä ja Nuori Työläinen -julkaisua. Se järjesti myös erilaisia tempauksia, kuten LLL-viikkoja ihanteidensa Rosa Luxemburgin, Karl Liebknechtin ja V.I. Leninin muistoksi.

Vuonna 1925 panivat viranomaiset toimeen "marraskuun leikkauksen", jossa noin 40 liiton jäsentä vangittiin syytettynä valtiopetoksen valmistelusta. He kärsivät tuomionsa Tammisaaren vankilassa eli kävivät "Tammisaaren yliopistoa".

Lakkauttamisen jälkeen nuorisoliittolaiset perustivat erillisiä paikallisia opintoyhdistyksiä ja toimivat löyhässä yhteistyössä Opintotyön Neuvontayhdistyksen kanssa. Helsingin Propagandakeskus tuotti opintoyhdistyksille materiaalia.

Suomen Kommunistisen Nuorisoliiton toiminta aloitettiin vaivihkaa vuoden 1925 kuluessa. Liitto julkaisi salaista lehteä Nuori Kommunisti. Koska kommunistinen toiminta oli Suomessa kiellettyä, soluttautuivat nuorisoliittolaiset Sosialidemokraattiseen Työläisnuorisoliittoon ja pyrkivät sen avulla vaikuttamaan aatteensa mukaan.

Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto perustettiin 31.12. 1944 päämääränään riistoon perustuvan yhteiskuntajärjestelmän lakkauttaminen ja sosialismiin siirtyminen. Liiton nimilyhennyksen kirjaimista SDNL kiteytettiin aatteen ja toiminnan sisältö:

"Suomi on kotimaamme, jonka rikkaudet kuuluvat koko nuorisolle. Demokratia - kansanvalta, demokraattiset järjestömme kansanvallan puolesta. Nuoriso - taisteleva liittomme perusvoima. Liitossa murramme kaikki vastukset."

Sosialidemokraattinen puolue perusti Sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton vuonna 1959. Toimintansa alussa liiton politiikkaa leimasi antikommunismi, neuvostovastaisuus ja kekkosviha, mutta 1960-luvun puolivälissä maailmanlaajuinen vasemmistolaisuuden aalto toi uuden tietoisuuden nuorten sosialidemokraattien keskuuteen. Kuuban vallankumous, Vietnamin sota ja kolmannen maailman vapaustaistelut herättivät nuorison. Kuitenkin vasta vuonna 1970 liiton johdossa puhalsivat uudet tuulet ja suunta kääntyi vasemmalle. Nuorisoliittoa kutsuttiin Sosialidemokraattisen puolueen omaksitunnoksi. 1970-luvulla liitto ajoi sosialististen tavoitteiden ja luokkataistelun asiaa.

Opiskelijat saivat myös omat järjestönsä 1960-luvun poliittisesti aktiivisina vuosina. Vuonna 1963 perustettiin Suomen Sosialidemokraattisen Opiskelijanuorison Keskusliitto SONK ja vuonna 1965 Sosialistinen Opiskelijaliitto SOL. 1970-luvulle tultaessa opiskelijoiden piirissä liikehdittiin voimakkaasti vasemmistoradikalismin suuntaan ja esimerkiksi yliopistoissa eri ainejärjestöt toimivat vilkkaasti ottaen kantaa sekä opintoasioihin että laajemmaltikin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Teksti: U.J.