|
© Erkki Karvonen:
Todellisuus kuin
toimintaelokuvaa
(Ilmestynyt Aamulehdessä 10.4.2003)
Vaalien alla moni tiedotusväline keksi kysellä vaikuttaako
television poliittinen karityyrisarja Itse valtiaat poliitikkojen
imagoihin. Omasta puolestani vastasin kysymykseen vaihteeksi ranskalaisfilosofi
Jean Baudrillardin simulaation idean pohjalta. Ideaa voi soveltaa
myös siihen, miksi todellisuus on alkanut näyttää
yhä enemmän lännenfilmiltä, jossa hyvikset ja pahikset
tappelevat keskenään.
Baudrillardille esitykset eivät vain kuvaa ja kopioi todellisuutta,
vaan ne myös edeltävät ja tuottavat todellisuutta. Näin
esimerkiksi Hollywood -elokuvat eivät niinkään kuvaa amerikkalaista
elämäntapaa, vaan tosiasiassa ne luovat amerikkalaisuutta. Voidaan
ajatella, että elokuvat aluksi ovat kopioineet itseensä amerikkalaista
elämäntapaa, mutta nykyään elokuvat kopioivatkin toinen
toisiaan. Elokuvista ja muista mediaesityksistä on lisäksi tullut
keskeisin osa ihmisten kokemusmaailmaa ja uudet sukupolvet omaksuvat amerikkalaisuutensa
niistä. Amerikkalaisuus onkin siis pikemminkin kopioitu elokuvista,
kuin elokuvat kopioitu amerikkalaisuudesta.
Nykymaailmassa mediaesityksistä on tullut kokemuksellisesti ensisijaisempaa
todellisuutta kuin todellisuudesta itsestään. Mediaesitykset
ovat myös paljon kiinnostavampia kuin tylsä oikea todellisuus.
Tähän Baudrillard ja semiootikko Umberto Eco ovat viitanneet
"hyperreaalisen" käsitteellä. Hyperreaalinen tarjoaa
vaikuttavamman ja merkityksellisemmän todellisuusvaikutelman kuin
tavallinen arkinen todellisuus: siitä tuleekin todempaa kuin todellisuus
itse.
Jos todellisuus aluksi hallitseekin esityksiä, niin myöhemmin
voi käydä niin että esitykset, vaikkapa fiktiiviset hahmot,
alkavat toimia mittapuuna todellista kohdetta arvioitaessa.
Näin siis poliittinen fiktio voi tulla ensisijaiseksi poliittisen
hahmon todellisuudeksi ja paljon tylsempi oikea hahmo alkaa näyttää
huonolta jäljitelmältä. Joskus ihmisten on pitänyt
muotoilla itsensä imagojensa kaltaisiksi, eikä päinvastoin.
Tällaisia esityssuhteiden nurinkääntymisiä tapahtuu
muuallakin.
Platon ja todellisuuden tuotanto
Simulaatio tarkoittaa jäljittelyä, teeskentelyä, jäljitelmien
tekemistä. Simulaatiosta on olemassa kaksi käänteistä
käsitystä: teknologinen käsitys ja Baudrillardin platonistinen
käsitys. Teknologisesti simulaatio on toiminnallisen kopion tuottamista
todellisuudesta, niin että esimerkiksi lentämistä voi harjoitella
turvallisesti simulaattorissa. Platonistinen näkemys simulaatiosta
taas ei ole todellisuuden kopioimista, vaan päinvastoin: itse silmin
nähtävä todellisuus on tuotettu kopio.
Baudrillardin simulaatiokäsitystä ei voi ymmärtää
kunnolla ottamatta taustaksi antiikin Platonia ja hänen objektiivista
idealismiaan. Platonin mukaanhan koko materiaalinen todellisuus on tuotettu
ideoiden maailmassa annetun perikuvan tai mallin mukaan. Ideat ovat se
suunnitelma, jonka mukaan materiaalista maailmaa jatkuvasti luodaan. Platonille
vaikkapa tuo koirayksilö Musti on koiran täydellisestä
ideaalikuvasta valmistettu enemmän tai vähemmän puutteellinen
kopio.
Luultavasti Platon nappasi tämän perusajatuksensa käsityöläisen
tuotteiden valmistamisen prosessista. Tokihan puusepällä ja
ruukuntekijällä siintää ensin mielessään
idea, joka sitten materialisoidaan hyvin tai vajavaisesti teoksessa. Samaan
tapaan luojajumala, demiurgi koko ajan "valmistaa" maailmaa
taivaallisten esikuvien pohjalta.
Toinen lähtökohta Platonille voisi olla biologinen "valmistaminen".
Kaikki biologiset olennot on tuotettu perimään sisältyvien
rakennepiirrosten pohjalta. Perintötekijät sisältävät
geneettisen esikuvan, jonka mukaan aineellinen olento tuotetaan. Lajin
biologinen olemassaolo ei ole pysyvä rakenteellinen asia, vaan kyse
on jatkuvasta eliöiden tuottamisen prosessista.
Tätä soveltaen Baudrillard ajattelee, että myös koko
ihmistekoinen maailma on olemassa jatkuvan tuotantonsa ja "geneettisen"
kopiointiprosessinsa kautta. Yhteiskunta on loputonta jäljentämistä
ja jäljittelyä, simulaatiota. Ja yhä suurempi osa ympäristöstämme
on ihmistekoista todellisuutta.
Platon katsoi, että maailman valmistusprosessissa voi syntyä
hyviä ja huonoja "jäljennöksiä" täydellisistä
esikuvista. Hyvä kopio (eikon) on kaikinpuolinen ja kunnollisesti
toimiva. Sitä vastoin huonossa kopiossa (phantasma eli simulacrum)
on kopioitu pinnallisesti vain ulkonäkö, mutta ei koko toimivaa
kokonaisuutta. Tällainen simulakrumi on esim. kellon näköiskopio,
joka ei kuitenkaan pysty mittaamaan aikaa. Platon piti puoskareita, puhetaidon
opettajia ja sofisteja simulakrumeina, jotka vain näyttävät
oikeilta, mutta ovat toiminnallisesti kelvottomia. Tätä ajatusta
on sittemmin sovellettu imagoja kritisoitaessa.
Platonin ajoista ihmisten taito tehdä kopioita on parantunut valtavasti.
Jo teollisen aikakauden tuotteet valettiin samasta muotista. Nyt digitaalisella
ajalla voidaan kuvista, musiikista, teksteistä valmistaa loputtomasti
täydellisiä kopioita. Kolmiulotteinen kopiointikin osataan jo
ja pian on vuorossa nanoteknologinen esineiden kopiointi atomi atomilta
täysin samanlaisiksi. Geeniteknologian myötä opitaan elävien
olentojen monistaminen ja eliöistäkin tulee ihmistekoisia.
Amerikka on todeksi tullut utopia
Eurooppalaisen sivistyksen edustajat Jean Baudrillard ja Umberto Eco
retkeilivät kumpikin 1980-luvulla Amerikkaa ihmettelemässä.
Molemmat kiinnittävät huomion siihen, että Amerikka on
kuin Disneyland. Siellä fiktiiviset kertomukset on todellistettu
käsin kosketeltavaan muotoon.
Amerikka -kirjasessaan (Loki 1996) Baudrillard toteaa, että
Amerikka kokonaisuudessaan on utopia, joka on tullut todeksi: "Amerikka
ei kuulu unen eikä todellisuuden vaan hyperreaalisen alueeseen. Amerikan
hyperreaalisuus tulee siitä, että se on alusta asti toteutuneena
eletty utopia. Täällä kaikki on todellista, pragmaattista,
ja kuitenkin unenomaista."
Yhdysvallat on valistuksen vallankumouksen lapsi. Vuonna 1776 amerikkalaiset
tekivät jyrkän eron taantumukselliseen Eurooppaan ja perustivat
preerialle valistuksen ihanteiden mukaisen yhteiskunnan. Euroopassa vasta
seuraavalla vuosikymmenellä nämä samat aatteet mursivat
Ranskan suuressa vallankumouksessa feodaalisen yhteiskunnan. Ranskassa
seurasi pian Napoleonin diktatuuri, mutta USA:n "ihanneyhteiskunta"
jäi eloon kaukaisella mantereellaan.
Amerikkalaiset uskovat ilmeisesti edelleenkin edustavansa todeksi tullutta
yhteiskuntaihannetta ja he haluavat toteuttaa vapauttavan vallankumouksensa
konkreettisesti myös muualla maailmassa, miekkalähetyksenä
jos se ei muuten onnistu. Erityisesti USA:ssa nykyisin hallitsevat uuskonservatiivit
tuntuvat olevan platonisteja, jotka haluavat tuottaa maailman ihanteidensa
mukaiseksi.
On toinenkin mahdollisuus. Lännenelokuvat ja muu toimintaviihde
on ollut amerikkalaisten keskeistä todellisuutta jo monta vuosikymmentä.
Siinä maailmassa oikeamieliset hyvikset panevat pahikset kuriin kovin
ottein. Jospa USA ei todellistakaan maailmassa valistuksen ideoita, vaan
viihteen peruskertomusta? Eurooppalaisista tämä on samalla kertaa
sekä naurettava että pelottava yksinkertaistus oikeasti hyvin
monimutkaisesta maailmasta. Amerikkalaisista taas Euroopan "eunukit"
ovat niin loputtoman kriittisyytensä halvaannuttamia, etteivät
he kykene tekemään mitään maailmaa parantaakseen.
|