Ensimmäinen Pietiläinen eli 1600-luvulla Kärkkäälän kylässä Laukaassa ja lähes kaikki nykyiset Pietiläiset ovat hänen jälkeläisiään. Nykysin meitä on 1500 Suomessa, Ruotsissa, Amerikassa ja Venäjällä. Tampereen seudulla sukunimestäni jää jostain täysin käsittämättömästä syystä usein pois neljä viimeistä kirjainta. No, se on tamperelaisten ongelma, ei minun.
Päätin Jyväskylän Lyseo, maailman vanhimman suomenkielisen toisen asteen koulun vuonna 1985 ja sitten opiskelin Tampereen yliopistossa tiedotusoppia, kansainvälistä politiikkaa, sosiologiaa, kieliä ja paljon muuta vuosina 1985-1993. Valmistuin ja olin työttömänä, kunnes pääsin takaisin tiedotusopin laitokselle. Eläköön työllistämistyöt!
Nyt suunnittelen tutkijan uraa, sillä tutkittavaahan
maailmassa
riittää ja tutkiminen on kivaa. On ollut jo pienestä
pitäen.
Viime vuosikymmenen aikana olen saanut kokemusta erilaisista tutkimustöistä.Tärkein kiinnostuksen kohteeni on kuitenkin Venäjä ja sen tiedotusvälineet. Lisensiaatintyö valmistui marraskuussa 1998 ja tarkastettiin 2.12.1998 (tiivistelmä tässä). Väitöskirjani The Regional Newspaper in Post-Soviet Russia tarkastettiin 5.10.2002. Lisätietoja väistöskirjastasi tässä. Väitöskirjatyötäni ovat rahoittaneet Suomen kulttuurirahasto, Emil Aaaltosen säätiö ja kaksi Suomen Akatemian projektia.
Olen ollut mukana myös kansainvälisessä ulkomaanuutistutkimuksessa (projektin kotisivu Pohjois-Carolinasta), jonka tuloksena ilmestyi minun ja muiden tekemä suomenkielinen oppikirja, Uutisia yli rajojen, marraskuussa 1998. Kansainväliset julkaisut ovat vasta tulossa (jos ovat...).
Lukuvuonna 2004-2005 työskentelen tutkijana Tampereen yliopiston
yhteiskuntatutkimuksen keskuksessa (UTACAS). Vuodesta 2007 olen
työskennellyt Aleksanteri-instituutissa, joka on Venäjän ja Itä-Euroopan
tutkimuksen keskus Helsingin yliopiston yhteydessä. Tampereelle minut
nimitettiin tiedotusopin dosentiksi vuonna 2008.
Tästä löydät julkaisuluetteloni.
Tiedotusopin opiskelijana minulla on kokemusta tietysti myös toimittajan työstä. Entisistä työpaikoista verkosta löytyvät ainakin Kansan Uutiset ja Koillissanomat.
Vuosina 1994-1998 toimin Suomen
Esperantoliiton puheenjohtajana ja vuosina 1989-1996
Esperantolehden
toimittajana. Olen ollut vapaaehtoistyössä myös
Esperanton
maailmanliiton toimistossa Rotterdamissa vuonna 1991. En
päässyt
puheenjohtajakauteni jälkeenkään lopullisesti eroon
Esperantoliitosta:
minusta tehtiin varapuheenjohtaja vielä kahdeksi vuodeksi.
Tällä
hetkellä pidän yllä Esperantoliiton www-sivuja.
Kesäkuussa 2004 minut valittiin
kansainvälisessä postiäänestyksessä Esperanton maailmanliiton komiteaan.
Uudelleenvalinta tapahtui, tosin ehdokkaiden puutteessa ilman kilpailua ja
äänestystä, vuonna 2007.