Lyhyt esittely

Synnyin Jyväskylässä, tuossa Keski-Suomen mainiossa pääkaupungissa, joskus 1960-luvun jälkipuoliskolla.

Ensimmäinen Pietiläinen eli 1600-luvulla Kärkkäälän kylässä Laukaassa ja lähes kaikki nykyiset Pietiläiset ovat hänen jälkeläisiään. Nykysin meitä on 1500 Suomessa, Ruotsissa, Amerikassa ja Venäjällä. Tampereen seudulla sukunimestäni jää jostain täysin käsittämättömästä syystä usein pois neljä viimeistä kirjainta. No, se on tamperelaisten ongelma, ei minun.

Päätin Jyväskylän Lyseo, maailman vanhimman suomenkielisen toisen asteen koulun vuonna 1985 ja sitten opiskelin Tampereen yliopistossa tiedotusoppia, kansainvälistä politiikkaa, sosiologiaa, kieliä ja paljon muuta vuosina 1985-1993. Valmistuin ja olin työttömänä, kunnes pääsin takaisin tiedotusopin laitokselle. Eläköön työllistämistyöt!

Nyt suunnittelen tutkijan uraa, sillä tutkittavaahan maailmassa riittää ja tutkiminen on kivaa. On ollut jo pienestä pitäen.

Tutkijan elämää

Viime vuosikymmenen aikana olen saanut kokemusta erilaisista tutkimustöistä.Tärkein kiinnostuksen kohteeni on kuitenkin Venäjä ja sen tiedotusvälineet. Lisensiaatintyö valmistui marraskuussa 1998 ja tarkastettiin 2.12.1998 (tiivistelmä tässä). Väitöskirjani The Regional Newspaper in Post-Soviet Russia tarkastettiin 5.10.2002. Lisätietoja väistöskirjastasi tässä. Väitöskirjatyötäni ovat rahoittaneet Suomen kulttuurirahasto, Emil Aaaltosen säätiö ja kaksi Suomen Akatemian projektia.

Olen ollut mukana myös kansainvälisessä ulkomaanuutistutkimuksessa (projektin kotisivu Pohjois-Carolinasta), jonka tuloksena ilmestyi minun ja muiden tekemä suomenkielinen oppikirja, Uutisia yli rajojen, marraskuussa 1998. Kansainväliset julkaisut ovat vasta tulossa (jos ovat...).

Lukuvuonna 2004-2005 työskentelen tutkijana Tampereen yliopiston yhteiskuntatutkimuksen keskuksessa (UTACAS). Vuodesta 2007 olen työskennellyt Aleksanteri-instituutissa, joka on Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen keskus Helsingin yliopiston yhteydessä. Tampereelle minut nimitettiin tiedotusopin dosentiksi vuonna 2008.


Tästä löydät julkaisuluetteloni.

Tiedotusopin opiskelijana minulla on kokemusta tietysti myös toimittajan työstä. Entisistä työpaikoista verkosta löytyvät ainakin Kansan Uutiset ja Koillissanomat.

Muuta yhteiskunnallista toimintaa

Parhaiten osaamani ja rakkain vieras kieleni on esperanto. Pärjään myös englanniksi, ruotsiksi ja venäjäksi, tarvittaessa myös saksaksi ja espanjaksi, äärimmäisen pakon edessä jopa viroksi ja ranskaksi. Kielten opiskelu kiinnostaa, erityisesti pienten ja vähemmän puhuttujen kielten.

Vuosina 1994-1998 toimin Suomen Esperantoliiton puheenjohtajana ja vuosina 1989-1996 Esperantolehden toimittajana. Olen ollut vapaaehtoistyössä myös Esperanton maailmanliiton toimistossa Rotterdamissa vuonna 1991. En päässyt puheenjohtajakauteni jälkeenkään lopullisesti eroon Esperantoliitosta: minusta tehtiin varapuheenjohtaja vielä kahdeksi vuodeksi. Tällä hetkellä pidän yllä Esperantoliiton www-sivuja.


Kesäkuussa 2004 minut valittiin kansainvälisessä postiäänestyksessä Esperanton maailmanliiton komiteaan. Uudelleenvalinta tapahtui, tosin ehdokkaiden puutteessa ilman kilpailua ja äänestystä, vuonna 2007.

Yhteystiedot:

Jos et tavoita minua tutkijankammiostani Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutista (Unioninkatu 33, eikä se unioni kadun nimessä tarkoita Euroopan Unionia), niin soita kännykkääni (osaan panna sen kiinni tai äänettömäksi tarpeen mukaan) 040 574 8508 tai lähetä sähköpostia, etunimi.sukunimi@helsinki.fi tai edelleen vanhaan Tampereen osoitteeseen etunimi.sukunimi @uta.fi