|| Tampereen yliopisto || Taideaineiden laitos ||
Ilkka (Frans) Mäyrän yleisen kirjallisuustieteen alaan kuuluva väitöskirja
[Demoniset tekstit ja tekstuaaliset demonit: demoninen traditio, minuus ja populaarikirjallisuus]
tarkastettiin maanantaina 29.3.1999 klo 12 Paavo Kolin salissa (Tampereen yliopisto, Pinni). Vastaväittäjänä toimi prof. Steven Connor (Birbeck College, University of London) ja kustoksena professori Pekka Tammi.
Väitöskirjan julkaisija on Tampere University Press ja se ilmestyy osana Tampere Studies in Literature and Textuality -julkaisusarjaa (ISBN 951-44-4508-2; 344 s).
Väitöskirjaa voi tilata osoitteesta Tampereen yliopiston julkaisujen myynti, PL 617, 33101 Tampere, puh. (03) 215 6055, e-mail: taju@uta.fi, http://granum.uta.fi. Hinta: 130 mk.
Nyt saatavilla myös sähköisenä versiona.
TIIVISTELMÄ:
| Tutkimukseni tavoitteena on kytkeä modernin
viihteen ja kirjallisuuden suosimat demonihahmot ja muu demoninen kuvasto laajempaan
historialliseen ja teoreettiseen kehykseen. Samalla se tuottaa kritiikkiä minuuden ja
tekstin teorioista: demonisia kielikuvia on tämän tutkimuksen mukaan löydettävissä
niin eräistä jälkistrukturalistisen tekstiteorian keskeisistä muotoiluista, kuin
subjektiin tai minuuteen kohdistuvista teorioista. Kansanperinteen ja myyttien rikkaasta
traditiosta nämä teoreettiset tekstit korostavat demonisuuden moniäänisiä ja
ristiriitaisia ulottuvuuksia. Teoreettisten tekstien voikin analysoida näiden
kielikuviensa kautta osallistuvan samoihin esteettisiin perusvalintoihin demonisen suhteen
kuin toisaalla tutkimuksessa analysoitujen kaunokirjallisten tekstien. Nimeän "terapeuttiseksi" sen teoriatradition, joka korostaa (tekstin tai minuuden) moniäänisyyden ja konfliktien olevan oireita, ja joka pyrkii taustalla olevien ristiriitojen kohtaamisen ja käsittelyn kautta tuottamaan tulkinnallista yhtenäisyyttä. "Esteettiseksi" nimeämäni toinen keskeinen vaihtoehto puolestaan näkee yhtenäistävät tulkinnat eron alkuperäisyyden mitätöimisenä ja keskittyy moniäänisyyden ja ristiriitojen löytämiseen ja niiden omaehtoiseen tarkasteluun. Oma kantani painottaa demonisen kuvaston perinteisesti nimeävän aihepiirin, jolle ovat tyypillisiä rajatilat ja sekoittuminen. Heterogeenisyyttä on teoreettisiin tarpeisiin pelkistettävä, mutta samalla aina kadotetaan joitakin merkitysulottuvuuksia. Painotan rajatilailmiöitä tarkastelevan tutkijan kaksoistehtävää: hänen on samanaikaisesti oltava avoin aihepiirin ristiriidoille ja moninaisuudelle, että tuotettava sellaisia tulkintoja, jotka paljastavat hänen oman positionsa. Tutkimuksen kaunokirjallisia analyysejä sisältävä toinen osa sisältää kauhukirjallisuuden demonisten perinteiden esittelyn, Ira Levinin Rosemary's Baby ja William Peter Blattyn The Exorcist -kauhuromaanien analyysit, samoin kuin Anne Ricen suositun The Vampire Chronicles -vampyyriromaanisarjan tarkastelun. Clive Barkerin "The History of the Devil" -näytelmän paholaishahmon ja keinotekoisen ihmisen kautta siirrytään tieteiskirjallisuuden ja demonisten tekoälyjen aihepiiriin. Kauhukulttuurin rajatilakuvasto on hahmottanut minän ja toiseuden ongelmallista suhdetta perinteisesti ihmis-eläin -hybridien (kuten ihmissusi) tai elävän ja kuolleen rajaa loukkaavien vainajahirviöiden (kuten vampyyri) avulla; tieteiskirjallisuudessa raja toiseuteen figuroi suhteessa koneeseen. "Toinen" ilmaisee kuitenkin aina jotain minuudessa ongelmalliseksi koettua tai poissuljettua aluetta, oli se sitten eläimelliset viettivoimat tai tunteettoman ja itsestään vieraantuneen "koneenkaltaisuuden alue". Viimeinen analyysi tarkastelee demonisen moniäänisyyden toimintaa kiistellyssä Salman Rushdien The Satanic Verses -romaanissa. Tässäkin tapauksessa demonikuvaston ilmaisumahdollisuudet on pystytty valjastamaan inhimillisen olotilan ajankohtaiseen ja moni-ilmeiseen tarkasteluun (historiallisina vertailukohtina vaikkapa Danten, Miltonin tai Goethen pääteokset). Loppupäätelminä esitän tulkintani demonista rajatilafiguurina, ja demonisuudesta kielikuvallisuuden erityisenä muotona, joka kyseenalaistaa yksiäänisyyden ja selkeärajaiset identiteetit. Demoniset tekstit ja tekstuaaliset demonit kannustavat tutkivaa minää kääntämään katseensa itseensä ja kohtaamaan oman moniäänisyytensä ja kietoutuneisuutensa toiseuteen. Näin tutkimuksen suuntaaminen demoniseen ilmiökenttään voi osaltaan kannustaa myös monimetodisen ja eettisen tutkimuksen ongelmien ja mahdollisuuksien entistä tarkempaan pohdintaan. Keywords: demon, the demonic, daimon, the daimonic, the devil, textuality, polyphony, self, popular fiction, horror, science fiction, magical realism. |
Frans Ilkka Mäyrä
Tampereen yliopisto
PL 607, 33101 Tampere, Finland
Puh: (03) 215 7538
Työstä sisäiseksi vapaudeksi.