En ole koskaan jännittänyt vaalitulosta tällä tavalla: oli pakko nousta sohvalta ja vain pomppia, jolloin ystäväni kiljui minulle täsmälleen samoin kuin kolmelle lapselleen: "Lopeta, istu alas ja rauhoitu!".
Podin todellista tuskaa ajatuksesta, että presidenttinä istuu Aho. Ja oloni oli todella juhlinnan kaipuuta täynnä, kun vihdoin oikeus voitti ja saatiin aidosti uusi, uudenlainen presidentti. Tuloksen selvittyä vain jälkivatvonta pisti miettimään monia asioita ja ihmisiä uusiksi. Vaalihäviön hetkellä ilmeisesti jotkut pidäkkeet ja ajatusten sulkijalihaksen pettävät, ja ulos pääsee paljon mielenkiintoista materiaalia.
Aho piti mielestään riipaisevan puheen, jossa samalla yritti vakuuttaa ettei yhtään vällää, vaikka pressantuoli meni toiselle - ja samalla selitti, että harmittaa, koska nyt meni mahdollisuus uuteen. Ja kristillisin arvoin kruunattu Aho selitti, kuinka tuolla kaupungeissa ja kylissä on ihmisiä, joista kukaan ei välitä, joista hän välittää; hän, joka on tasa-arvon ja vähemmistöjen asialla. Miten herra vähemmistövastaisuus voi yhtäkkiä alkaa selittää tekopala kurkussaan, kuinka hän olisi välittänyt vähemmistöistä? Miten herra homokielteisyys voi selittää, että nyt jää tasa-arvoisuus toteutumatta, kun häntä ei valittu?
Illan naurettavuuspisteet vei kuitenkin kotiin Esa Saarinen. Jos kohta en koskaan ole ihmeemmin Saarista arvostanut muuna kuin aika pätevän filosofian historiaopuksen kirjoittajana, niin nyt en voi muuta kuin sääliä häntä. Aamulehden toimittajakin oli pannut merkille Saarisen uskomattoman verbaaliulosteen, jota hän tuotti vaalihäviön sumussa. "Kato nyt nää piilevät voimavarat jää käyttämättä, ne piilevät voimavarat, jotka olis ratkaisseet ja muuttaneet kansan kohtaloa...". Toimittajan kysyessä kolmesti, "mitä tarkoitatte 'piilevillä voimavaroilla'?" herra Saarinen mökelsi vastaukseksi piilevistä voimavaroista, jotka jäävät käyttämättä. Ainoa, mitä Saarinen sai sanottua toimittajalle, joka kysyi asiaa kolmatta kertaa, oli "piilevät voimavarat, kuten Nokia...". Loppujen lopuksi ihmettelin vain yhtä asiaa: miksei toimittajalla ollut pokkaa sanoa, että mitä helvettiä herra Saarinen yrittää sanoa. Puhui paljon, suomen kieltä se oli, mutta ei siitä mitään tolkkua saanut.
Halonen edustaa minulle Uutta aikaa, aidosti: maan keulakuvana on vihdoin nainen, jonka arvot ovat itsenäiset ja erilaiset. Rouva Halonen on eronnut, asuu susisuhteessa, tunnustaa homot ihmisiksi ja on siis muutenkin kerta kaikkiaan kyseenalainen ihminen arvoiltaan. Kuten minä, kuten moni muu. Meillä kyseenalaisilla ihmisillä on välillä vaikeuksia Oikeiden ja Normaalien ihmisten yhteiskunnassa. Siksi tuntuu hyvältä, että maan johdossa istuu joku, joka saattaa hieman muokata valtiota suvaitsevammaksi.
Tunnustaudun samantien kyseenalaiseksi, koska en kuulu kirkkoon, koska en allekirjoita kirkon ja Ahon arvoja 'kristillisiksi' arvoiksi, koska olen eronnut, koska en elä avioliiton ja kahden lapsen Normaalia elämää, koska heterous ei ole minusta pyhää eikä muita suuntauksia parempi, koska itseasiassa Normaalin yhteisön ja Normiyhteiskunnan arvot ja asiat ottavat minua vietävästi päähän. Näiltä perusteilta vietän muutaman naisen kanssa kuohuviinijuhlaa Halosen kunniaksi - long live the queens!