Siinä, että olen pitkälti pettynyt ihmiskuntaan ylipäätään, ei ole mitään uutta. Nykymaailman ihmisten arvot ovat minulle jotakuinkin hepreaa, ja minun arvomaailmani muinaiskreikkaa muille. Sen siitä saa kun kasvaa kodissa, jossa uskotaan vastuuseen, totuuteen, pienten asioiden suuruuteen ja elämän elämiseen kunnialla.
Joskus leiskautin äkkipäissäni, että 'välillä tuntuu, että miehille riittää pelkkä pillu ja taloudenhoito'. Nyt olen törmännyt ilmiöön, missä kaikenmoinen henkis-älyllisyys tai kiintymys on out. Tarjotaan munan/pilden ohella sitoumuksetonta panosuhdetta. Se on in.
Sitoumukseton panosuhde. (Ollaan siis edistytty, sillä enää mies ei kysele taloudenhoidon perään.) Ihmiset ehdottavat, että toinen antaisi heille pehmeän runkkualustan/päälystän ja samalla vapauden nuhhia missä sattuu (eli toisen tulee asettua kiltisti alttiiksi tautitartunnoille). Sitä 'sitoumuksettomuutta ja vapautta' tuskin vaadittaisiin, ellei haluttaisi heiluttaa heppiä tai vinguttaa pildeä missä huvittaa. Eli halutaan siis kaikki se kiva ja mukava, mutta halutaan välttyä kaikelta, mikä haiskahtaa vastuulta ja rajoituksilta. Miten tähän pitäisi suhtautua?
Minä olen alkanut suhtautua perin keskikokoisella kenttävitutuksella. Ei niin, että haluaisin perheen, pakastimen ja omakotitalon 'vastalahjaksi' pyrstöni käytöstä, mutta ilmeisesti olen Tyypillinen Nainen, koska suhteelta odotan ennenkaikkea kahden ihmisen välistä tutustumista, arjen jakamista ja henkis- fyysisen läheisyyden myötä kasvavaa turvallisuudentunnetta. Seksi menettää suuren osan hienoudestaan, jos henkistä yhteyttä ei ole, jos se on vain Sen nylkyttämistä Siellä. Mutta ilmeisesti näille trendi-ihmille seksi on upeinta, kun toinen vaan antaa kyselemättä eikä tarvitse enää vehkeenpesun jälkeen miettiä koko juttua. Näille trendihahmoille suhde on vain ikävä pallo jalassa, joka joskus täytyy maksaa vakipimpasta/hepistä.
Jos miestä haluan, kyllä minä olen valmis ainakin sitoutuneeseen panosuhteeseen. Voin asettua monogaamiseen tutustumissuhteeseen, sillä siitä voi lähteä menemään, jos asiat siltä näyttävät. Johonkin asettuminen ei vie vapautta, vaan mielestäni lisää sitä: minulla on helpompi olla, kun päätös on tehty eikä tarvitse jatkuvasti arpoa vaihtoehtojen välissä. Miksi minä sen yhden miehen pakeille menisinkään, jos kerran haluan vain naida napitella vapaasti ja rajoituksetta? Tulee mieleen, että kyseiset herrat/rouvat eivät tajua perusrealiteetteja, jotka liittyvät Valintoihin.
Minä olen oppinut, että vastuu lisääntyy vapauden määrän kanssa suoraan verrannollisesti. Olen oppinut, että elämä on valintoja: valinta aina sulkee jotain pois, mutta jos valinta on tietoinen, se 'jotain' ei tunnu menetykseltä. Nykypäivän trendi onkin saada vapaus ilman vastuuta ja kaikki valinnat valittua ilman että joutuisi mistään luopumaan. Realiteettivamma on ikävänpuoleinen vika aikuisessa ihmisessä.
Moinen omnipotenttinen kiukuttelu olisi pitänyt jäädä 3-vuotisbileisiin, ja tulla pieni aavistuksenomainen tajunta siitä, että kaikkea ja kaikkia ei voi saada. Pitää miettiä, mitä haluaa ja toimia sen mukaan. Jos haluaa rajattoman itsellisen vapauden nöksiä kenen kanssa huvittaa, silloin pitää tehdä niin eikä mennä vikisemään parisuhteen etuja itselleen ilman parisuhteeseen kuuluvia vastuita.
Mietin kovasti, mikä tämä 'mä haluan kaikki ilmaiseksi ja joutumatta valitsemaan tai luopumaan tai näkemään vaivaa'-asenne on. En ole ikinä oppinut siihen, että minä voisin vaatia helppoa ja mukavaa ilman mitään ikävää. Olen käsittänyt, että kaikessa on aina hyvä ja huono puolensa, ja hyvän saadakseen pitää hyväksyä se huonokin. Inhimillisenä olentona en pidä mielekkäänä ostaa irtomunaa maksamalla siitä henkis-älyllisellä tyhjyydellä, ontolla mekaanisseksillä ja jatkuvalla taudinpelkoisella turvattomuudentunteella. Sitä tahtoo ihminen olla tärkeä, tunnustettu ja hyväksytty kokonaisuutena. Siitä hyvästä ei rajoittamattoman nöksimisvapauden menetys tunnu menetykseltä.
Eipä silti, turhaan minä pelkästään suhdepinnallisuudesta rähjään. Johan tämä on nähty, että urheilunkin maailmassa rehellisyys ja totuus tarkoittaa pakkoa toistaa se, mikä on jo tullut ilmi muutenkin. Kaikki muutenkin etsivät affekteja ja elämyksiä, ja heittävät lapsilaumoja pesuvesiensä mukana pihalle saadakseen hetken huumaa. Ystävyydet viskotaan pihalle kun ne eivät enää ole helppoa ja kivaa, sama peruste kelpaa avioliiton ja perheen rikkirepimiseen. Mihinkään ei sitouduta, varsinkaan henkisesti, eikä mitään ajatella pitkällä tähtäimellä eikä ainakaan silloin, jos hyöty ei ole välitön ja jos asiat lakkaavat olemasta euforisia. Sana 'lojaalius' alkaa olla vain akkainhömpötyskirjojen adjektiivi vailla kummempaa merkitystä.
Elä sitten tässä maailmassa tällaisessa ilmapiirissä ajan hengen mukaisten ihmisten seassa. Jos maailma saapuu pysäkille, tekee mieli poistua.
Tämä on hyvä hetki kiittää niitä muutamaa Naista ja Miestä, jotka ovat osoittautuneet Ihmisiksi näinä minäminäminä-aikoina.