Jättäjän opas

Tämä opas oli pakko kirjoittaa siksi, että suuri osa ihmisistä ei tätä hommaa osaa, ei edes perusasioita. Koska olen tullut jätetyksi niin monesti ja niin moninaisin tavoin ja selityksin, olen varsin kelpo kirjoittamaan oppaan Jättäjälle.

Ennen kuin opas edes alkaa, jättäjän tulisi pitää mielessä yksi aivan peruslaatuinen perusasia: hän on päättänyt lopettaa suhteen. Hän on siis tehnyt valinnan. Hän on tehnyt päätöksen, koska hän _haluaa_ lopettaa suhteen. Jokainen tajuaa tämän, myös jätetty. Siksi ininä luonnonvoimien, työolosuhteiden ja auringonpilkkujen vaikutuksesta siihen, että hänen on tavallaan pikkupakko lopettaa suhde, on vähintäänkin törkeää ja osoittaa, että hän pitää lähimmäisiään imbesillien tasoisina jauhosäkkeinä, joilla ei ole tunteita siiheksi asti, että niitä kannattaisi kunnioittaa.

Jättäjän Opas

Joskus elämässä eteen tulee tilanne, että haluaa lopettaa suhteen. (Ei siis 'joudu lopettamaan' vaan 'haluaa lopettaa', sillä se on ihmisen tietoinen ratkaisu, kuten jo edellä tuli ilmi.) Jättämisessäkin on omat niksinsä, joilla voi tehdä omasta ja jätetyn elämästä helpompaa jatkoa ajatellen. Näistä ohjeista voi löytyä apu jopa siihen, että ystävyys on myöhemmin kivun laannuttua mahdollinen ajatus.

• Jos syynä jättämiseen on toinen partneri, KERRO SE SUORAAN. Tyypillinen vinkuidiootin erhe on tässä kohtaa ladella 'sä oot ihana mutku mun täytyy saada elää yksin' -soopaa. Homma paljastuu ennemmin tai myöhemmin, ja jos olet jättövaiheessa puhunut silkkaa paskaa, jätetty ei ikinä anna sitä anteeksi. Ei ikinä, vaikka niin sanoisi. Jos taasen kerrot suoraan, että olet ihastunut toiseen (ei ole pakko sanoa sitä, että se toinen on joka kantilta upeampi kuin jätetty = hienotunteisuutta voi harrastaa), jätettyyn sattuu pirusti, mutta hän arvostaa myöhemmin rehellisyyttäsi.

• Jos syynä jättämiseen on nk. suurien tunteiden puute, KERRO SE SUORAAN. Kyllä sen ihminen kestää, vaikka kirpookin. Tässä kohtaa moni hairahtaa selvittämään jotain 'väärästä hetkestä' eli olosuhteiden osallisuudesta. Pahimmassa tapauksessa jättäjä nakkaa vastuun jätetylle, ja syyttää tätä kyvyttömyydestä herättää tarpeeksi suuria tunteita. Jättäjän pitäisi pitää mielessä, että vain hän on itse vastuussa omista tunteistaan, eikä voi syyttää niistä ketään muuta.

• Jos syynä jättämiseen on se, että sinulla on (muinaista) exääsi ikävä, ÄLÄ SANO SITÄ. Sano ennemmin, että ei vain tunnemäärä riitä. Jos jättäjä selittää itku silmässä, kuinka kaipaa exäänsä, se on vähän kuin selittäisi jättävänsä kuolleen koiransa takia. Menee aikuisen ihmisen maine, ainakin jätetyn silmissä. Sillä ei kukaan päästään terve ihminen jätä ketään _exänsä_ takia. Exää käytetään sijaissyyllisenä, kun ei kyetä ottamaan erovastuuta reilusti omiin käsiin. Se on kiusallista ja tuskallista jätetylle. Exiä ei suhteeseen saa raahata muutenkaan, ei varsinkaan finaalissa. Exän käyttäminen osoittaa, että aliarvioit jätetyn älyä ja halvennat hänen tunteitaan. Jos et muuta keksi, ymmärrä edes sanoa, että olet tunne-elämältäsi vielä liian sekaisin voidaksesi rakastua oikeasti.

• Älä ikinä, IKINÄ, tee jätetystä terapeuttiasi. Vaikka syynä olisi se, että itket exäsi perään, älä ala nyyhkyttää jätetyn olkaa vasten. Sinä olet jättämässä häntä, _hän_ tarvitsee olkapäätä. Mene sinä itkemään surusi muuhun osoitteeseen: jätetyksi tulemisen kipu on ihan tarpeeksi yhdelle ihmiselle.

• Älä ikinä, IKINÄ, käytä jättämiseen tekstiviestiä, sähköpostia tai puhelinta. Jos sinussa ei ole miestä/naista sanoa asiaa kasvotusten, mene keräämään rohkeutta. Toinen ihminen on ansainnut inhimillisen jättämisen, siinä on nöyryytystä ihan tarpeeksi ilman tekstiviestien tai mailien aiheuttamaa tyrmistystä. Tekstiviestibänät ovat kuin kusisit jätetyn päälle, paitsi että päällekuseminen on henkilökohtainen ele ja vaatii sinulta hieman vaivannäköä.

• Älä siirrä oman päätöksesi tekemistä toisen niskaan. Monesti jättäjä ajattelee pääsevänsä helpolla, jos vain alkaa käyttäytyä niin paskamaisesti jätettävää kohtaan, että hän tajuaa itse häipyä. Keinoina ovat ilkeys, kylmä etäisyys ja vaikkapa puheluiden ohjaaminen vastaajaan. Mikä kekseliäintä, tehdään jätettävän pienestä virheestä tai kiukuttelusta keppihevonen bänien tekemiselle, jolloin saadaan syy jätettävän itkettäväksi. HYIHITTO MIKÄ VELLIHOUSU! Kaavi vellit housustasi ja painu jätettävän puheille sanomaan asiasi suoraan, mikäli mielit pitää maineesi täysipäisenä ihmisenä.

• Jos voit, ota mahdollisimman paljon vastuuta omalle kontollesi. Vaikka syy olisi jätetyn rumassa perässä tai haisevassa hengityksessä, sen ruotiminen ei auta ketään. Parasta on todeta, että ei vain ole tarpeeksi suuria tunteita ja pysyä siinä. Se on kuitenkin täysin totta sekin, eikä jätettyä tarvitse pilkkoa enää pienemmäksi suurilla totuuksilla hänen vajavaisuuksistaan. (Toki joissain tapauksissa voi rankasti ärsyttäneen piirteen kertominen olla jopa suotavaa, sillä jätetty voi itse oppia siitä jotain. Tämä vaatii kuitenkin rutkasti harkintaa ja hienotunteisuutta.)

• Älä yritä päästä jättämisestä helpolla. Se ei ole helppoa jätetylle, miksi sen pitäisi olla sitä sinulle? Ota vastuu siitä, että sinä olit suhteessa jätettyyn, ja kanna se vastuu kunnialla loppuun saakka. Anna jätetylle mahdollisuus ilmaista ajatuksiaan, mahdollista vihastumistaankin (tiettyyn rajaan asti) ja suruaan. Anna jätetylle se olo, että arvostat häntä ja pidät hänestä, vaikket enää rakastakaan tai halua elää hänen kanssaan. Niin teet palveluksen itsellesi (jätetty jonain päivänä arvostaa antamaasi aikaa ja näkemääsi vaivaa hyvin paljon) ja jätetylle, jonka on rakastavan lopun jälkeen helpompi aloittaa alusta.

• Älä mitätöi suhdetta, vaikka lopetat suhteen. Se, että nyt haluat suhteen lopettaa, ei pitäisi tarkoittaa sitä, että suhde itsessään on ollut huono ja epäkelpo. Jos jätettävä on mielestäsi karmea paskiainen, voit syyttää vain itseäsi, sillä itsehän hänet valitsit suhdekumppaniksi alun perin. Jos suhde on mennyt mielestäsi aivan pyrstölleen, on sinullakin osuutesi asioista. Siksi ei ole mitään mieltä mitätöidä koko mennyttä yhteistä aikaa: lausahdukset 'en mä sua koskaan rakastanutkaan' tai 'tää koko juttu on ollut ihan syvältä' ovat osoituksia _sinun_ arvostelukykysi puutteesta, ja mikä irvokkainta, tarpeestasi käyttää mitätöimisen defenssiä kettu & pihlajanmarjat -tyyliin. Jättäessäsi viet jätetyltä itsesi ja suhteen. Ei sinun tarvitse enää lyödä lyötyä viemällä häneltä suhteen aikaisten hyvien hetkien ja tunteiden muistoa.

• Älä roikota jätettyä perässäsi tai anna turhaa toivoa. Se, että joku mouruaa perääsi, voi olla egoa pönkittävää, mutta vain persereikä antaa sen tapahtua. Jos et kerran rakasta, tee se selväksi. Jos jätetty nöyristelee tai pyytää jatkoaikaa, kieltäydy kunniasta. Ole ystävällinen, mutta luja päätöksessäsi. Pitkitetty tuska aiheuttaa vain katkeruutta, ja tuplaten kipua. Älä siis suostu tapailemaan ja soittelemaan jatkossa jätetyn kanssa yli pakollisen tarpeen. Jättäjä EI VOI olla jätetyn terapeutti, usko hyvän sään aikana. Niin hyvä kuin tarkoituksesi ehkä onkin, se johtaa lopulta vain vihaan ja katkeruuteen. Terapiasi kun on juuri sitä toivon ylläpitämistä.

• Älä IKINÄ mene kökkötraktoribänien jälkeen vinkumaan takaisinpääsyä. Jos kerran olet heittänyt ihmisen pihalle, solvannut ihmisen solmuun, tehnyt kaikki töllöntemput ja toiminut kuten alhaisen, julman sosiopaatin kuuluu, älä herramajee enää mene anomaan paluumahdollisuutta. Yritä edes ymmärtää sen verran ihmisoikeuksien ja inhimillisyyden periaatteiden päälle, että pysyt poissa ja etsit muualta uusia kiusattavia.

• Jos et pysty ymmärtämään ja noudattamaan näitä ohjeita, älä aloita suhdetta. Näin säästät itseäsi paskapään maineelta ja muita kohtuuttoman rankoilta kokemuksilta. Sinä olet aikoinaan valinnut itse ihmisen elämääsi, joten olet hänestä varmasti pitänyt. Te kumpikin olette yrittäneet parhaanne. Se, että ette sopineet yhteen, ei tarkoita kummankaan huonoutta tai viallisuutta. Siksi suhteen lopusta pitäisi tehdä mahdollisimman rehellinen, avoin, hellä ja kaunis: siitä on kummankin hyvä lähteä uuteen alkuun ja kohti tulevaa. Sille pohjalle voi myöhemmin rakentaa ystävyyttä.