Jouduin mielenkiintoisen eettisen ongelman eteen: ostaako kaunis turkkitakki vai ei.
Löysin kauniin, istuvan ja upean supiturkin. Se oli kuin minulle tehty, ja edullinen, n.300mk. Turkit vetävät puoleensa siinä missä untuvatakitkin, sillä olen äärimmäisen palelevaa laatua ja siksi vain lämpimin kelpaa. Yhden untuvatakin jo ostinkin, ja tein melkein konkurssin upottaessani 1500 markkaa takkiin. Tarvitsisin silti toisenkin takin, sillä ei lyhyessä untuvatakissa tee mieli mennä ulos, jos asuna on kolttu. Siksi hihkaisin ihastuksesta löytäessäni turkin, mutta heti alkoivat eettiset ongelmat.
Ystävistä suuri osa ja tuttavista vielä suurempi paheksuisi ostostani kovasti. Tiedän pari tuttua, jotka olisivat valmiita repimään pääni irti moisesta. Joudun nyt jo (vaikka en ole sitä vielä ostanut) perustelemaan valintaani ja käymään eettisiä keskusteluja. Minulle vitsaillaan turkin spray-värjäämisestä ja kettutyttöjen hyökkäyksistä, ja nauru maittaa varsinkin kun kerrotaan, miten kulkisin kuolleet raadot päälläni. Voi perkele.
Minusta on hieman eri asia ostaa second hand -turkkitakki käytettäväksi kuin 40 000 markan hopeakettuturkki statukseksi. Se second hand-turkki on jo olemassa, ja minusta on sääli heittää sellainen hukkaan. Pitkään untuvatakkiin minulla ei ole varaa (ainoa suomalainen ja laadukas on Joutsen-takki, ovh. n.2 500mk). Keinoturkikset ovat mielestäni erittäin epäeettisiä ja -ekologisia, maatumatonta muovia. Muissa takeissa en selviä talvella, vihaan palelemista yli kaiken.
Nyt mietin, jaksanko eettisen paheksunnan, kädenväännön ja hirmuvitsit. Jaksanko kuunnella sitä jatkuvasti? Miten suhtaudun, jos lauma teinityttöjä tosiaan hyökkää kimppuun, koska olen eläintenkiduttajakapitalisti (tosin kasvissyöjä ja ekologisesti tiedostava, koe-eläintuotteita välttävä)? Toisaalta, annanko muiden mielipiteiden vaikuttaa valintaani näin rajusti? Jos annan, olen kuin minkki häkissä. Minkki muiden mielipiteiden ja paheksunnan ahtaassa häkissä, jossa en tee sitä, minkä oikeaksi katson vaan sen, mikä pitää muut tyytyväisinä.
Sitten nämä samat, second hand-turkkiani vihaavat tutut menevät S-marketiin ostamaan grillatun broilerin...pimeässä kasvatetun, proteiinirehulla pulleaksi ähkysyötetyn 2 kuukautta "eläneen" raukan. Mutta minä en tunne tarvetta kertoa sitä heille, sillä jokainen tekee omat valintansa. Minä en broileria syö enkä osta, mutta en vätkytä sanaakaan frendille, joka ostaa sen itselleen yhteiselle piknik-illalliselle. En halua, että minkki elää pienessä häkissä ja kärsii, enkä halua tuttavillekaan sellaista tehdä henkisesti.
Tuntuu, että ihmiset valitsevat tiettyjä asioita, joita sitten tuijottavat kaikessa. Second hand-turkin takia jotkut tutut tosiaan repisivät silmät päästäni (käytännössä kai lakkaavat moikkaamasta), mutta pitävät iloisesti nahkavaatteita, syövät broileria ja punaista lihaa, tai heillä pitää olla oma, kallis auto alla. En minäkään ymmärrä aina toisten valintoja, mutta toisaalta jollei valinta suoranaisesti ole rikoslain alainen juttu, en mene kertoilemaan omien valintojeni paremmuudesta.
Nähtäväksi jää, kestääkö pokerini haistattaa huilut fanaatikoille ja ostaa tuo turkistakki, vai annanko periksi kilttinä tyttönä.
Jälkikirjoitus 14.2. keskiviikkona: En ostanut turkkia. Ostin *kaksi* turkkia. Eettisesti ja ekologisesti ajattelevana ihmisenä käytän second hand-kauppoja ja kierrätettyä vaatetta. Toinen turkeista on lammasturkki, kuulemma eettisempi vaihtoehto. Sitä sovittaessani juttelin kaupassa vanhan herran kanssa, joka kertoi, ettei ennen vanhaan ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin pitää turkkia talvella, sillä muita takkeja ei ollut. Ennen taisi olla käytännön järki huimasti kehittyneempi kuin nykyään: nykyaikana kun on niin turkasen eettistä pitää synteettista, maatumatonta muovikeinoturkkia.
Joka tapauksessa jään jännityksellä odottamaan 'aktivistien' hyökkäystä. 'Aktivistien', jotka kuulemma ovat paremman maailman asialla, mutta todellisuudessa luovat vain väkivaltaa ja pelkoa. Fasismia on monenlaista. Sen sijaan eri asia ovat ihmiset, jotka osaavat elää ja toimia hyvän puolesta työntämättä nyrkkiä suuhun muille. Tiedostavuus on hieno asia, ja sitä voi aina miettiä, mikä on oman tiedostavuuden aste: moraaliselta käytetyn turkin paheksunnalta menee vakuuttavuus, kun paheksuja kulkee nahkatakissa ja syö tehdaseinesmuonaa, ja ostaa bensansa Shellilta.