Suomessa voitaisiin vihdoinkin päättää eräs asia: onko täällä lupa olla nainen vai ei.
Suomalaiset miehet vinkuvat, kuinka pariisittaret ovat kauniita ja virottaret viehkeitä ja suomalaiset naiset rumia. Onko koskaan käynyt mielessä, kuinka vaikea tässä talvisessa, luterilaisessa ja agraarisessa maassa on olla nainen? Ei se vaikeus säästä tule, sillä nainen voi olla feminiini toppapeppunakin, mutta asenteet naiseuteen ja sen näyttämiseen ovat ristiriitaisuudessaan usein tuomitsevia. Tuomitsemiseen syyllistyvät niin naiset kuin miehetkin.
Itse rakastan turhamaisia asioita. Tunnustan suoraan ja häpeämättä, että kärsin, jos varpaankynnet eivät ole lakatut. Olen usein täynnä pyhää närkästystä, koska Suomeen ei tunnu saapuvan useinkaan laadukasta ja ylellistä kauneutta, jota päälleen pistäisi. Olen ihminen, joka löytää kauneimmat korkokengät, ostaa ne talvikenkärahoilla ja kulkee syyskengissä vielä yhden kuun. Nautin naisena olemisesta, naiselta näyttämisestä, koska minusta naiseus on asia, josta saa olla ylpeä.
Ja nyt tarkkana: naisena oleminen, naiselta näyttäminen EI tarkoita samaa kuin tyhjäpäinen pinnallisuus ja typeryys, jonka myötä perunannostoon lähdettäisiin minihameessa. Miksi joudun usein korostamaan tätä seikkaa? Koska Suomessa itseen, hyvään oloonsa, vaatteisiinsa ja kauneuteen satsaaminen on liian usein turhamaista hölynpölyä, pinnallista idiotismia.
Toisaalta valitetaan naisten perunasäkkipukeutumisesta, mutta nostetaan meteli aivottomasta rahankäytöstä, jos kantaa kotiin kauniin korsetin. Keikistele siinä sitten, kun äijä pitää luentoa taloudellisuudesta ja käytännöllisyydestä. Eipä kannata tämän äijän sitten valittaa, jos ei tule kuin taloudellista ja käytännöllistä parisuhde-elämää. Suomen luterilaisuuteen tuntuu sopivan paremmin käytännöllisyys, ankeus ja järkevyys kaikessa mahdollisessa, toki niin, että edelläolevat revitään estetiikan puolelta. Pitäisi ostaa käytännölliset rintaliivit ja alushousut Eka-Marketista 5mk/kpl (puuvillaiset, kestävät ja kukikkaat). Tukevapohjaiset kävelykengät. Harmaata ja mustaa ylle. Ja kuka kosmetologia tarvitsee kun kaupasta saa puhdistusmaitoa? Tukankin voi permanentata itse.
Meikkaava ja näyttävä nainen kategorisoidaan hutsuksi, vampiksi tai muuten vaan älyllisiltä kyvyiltään vajaaksi. Jos haluaa näyttää älykkäältä naiselta, pitäisi näyttää älykkäästi vastenmieliseltä tai sukupuolettomalta. Asenteet istuvat lujassa. En ihmettele, ettei monikaan keiku minihameissa tai muissa feminiinihepenissä, koska se tuntuu olevan suoranainen kehotus lähennellä, kohdella hutsuna tai bimbona. Älykäs nainenhan ei tietenkään tuhlaisi aikaa ulkonäköönsä. Minä kun kuvittelin aikoinaan, että osa älyä on sekin, että huolehtii itsestään ja rakastaa minäänsä terveellä hellyydellä.
Kuvittelin myös, että feminismiin kuuluu se, että naiseutta voi vapaasti näyttää, olla siitä ylpeä, vaalia sitä ja uljaana olla niin nainen kuin osaa. Mutta huomaankin monesti "oikeaoppisen feminismin" pyrkivän naiseuden halveksuntaan melkeinpä samalla voimalla kuin sovinismin - naiseus, naiseuden kauneus ja tunnusmerkit ovat 'naisen halventamista' tai 'seksismiä'.
En heitä manifestia sen puolesta, että kaikkien akkojen tulisi sonnustautua seksihepeniin arkipäivinä, vaan sen puolesta, että senkin voisi halutessaan tehdä ilman leimaantumista. Jokainen, joka ylvään ja näyttävän naisen nähdessään alkaa potea kitkeryyttä ja mukahalveksuntaa, voisi mennä kotiinsa ja itseensä miettimään, onko ärsyynnyksen syy tosiaan naisessa vai omassa olemisessa. Yhtä paljon loukkaa nais-sisaren paheksuva kateuskatse kuin miehen läähätyskähmintä.
Meillä pitäisi olla ihmisoikeuksissa mainittuna myös oikeus hoivata ja hemmotella itseä. Pitää itseään hyvänä ja kauniina. Joten jos naisten oikeuksista puhutaan, olisi ehkä hyvä mainita siellä jossain, edes alaviitteissä, että itsensä hyvänä ja kauniina pitämisen saa myös tuoda esiin.
Kun kuuman suihkun jälkeen lepäilen kynnet lakattuina silkkisessä aamutakissa hyvältä parfyymivoiteelta tuoksuen, nautin turhamaisesta naisenelämästäni täysin rinnoin. Kirjaimellisesti.