Tässä tämä: lämpimästi tervetuloa!
Eläviä kuvia
Kaksi kannattaa katsoa: Tarantinon Inglourious Basterds ja MoukaFilmin Kansakunnan Olohuone.
Tarantinon elokuva oli tyylipuhdas: on julmaa pistää yleisö nauramaan järkyttävälle väkivallalle Hitlerin hihittäessä. Brad Pittin, Christoph Waltzin ja Melanie Laurentin roolisuoritteet olivat sellaisesta maakunnasta, että sinne harvempi pääsee elinikänään. Aldon laveaa leveämpi ameriikanaksentti, useita kieliä hallitseva charmantti psykopaatti Landa ja eteerisen viheliäisesti vihainen Shosanna - ei tästä voinut olla hullaantumatta!
Kansakunnan olohuone: istuin elokuvan ajan sekä sen jälkeen naurun ja liikutuksen kyynelissä. "Suomalaisen miehen sielunmaisema raaimmillaan", arvioi mies. Miten käsittämättömän surullinen, hellyyttävä, hauska ja hiljentävä voi olla miehen puheenvuoro, elämäntilanne ja katse. Arvo Kemppi silittää vaatteet ja laulaa kadulla, hänet ehdittiin taltioida ennen kuin hän jätti tämän ulottuvuuden vuonna 2008. Yksineläneen pappismiehen nykyhetki kilpistyy nojatuoliin, Terppa saa pojan ja miesten välinen ystävyys on sanattomuuksista rakennettu.
Kirjoja
Olen päättänyt lukea jälleen kerran kaikki Muumi-kirjat. Ja ehkä hieman eksistentialistista filosofiaa. Syynä tähän on Jukka Laajarinteen Muumit ja olemisen arvoitus.
Laajarinteen opusta lukiessa muistin, miten rotupuhdas eksistentialisti olen ollut ja olen yhä. Elämä ON valintoja ja valinnoista pitää kantaa vastuu. Se, miten asiat nyt ovat, ei voi suoraan johtaa sitä, miten asioiden pitäisi olla. Kun olemme jossain, missä emme halua tai missä meidän ei pitäisi olla, seuraa nykyisen olemisen ja sen-miten-pitäisi-olla -tilan välinen ristiriita eli ahdistus. Ahdistus on terve signaali siitä, että jotain tarttis tehrä. Niin se menee.
Olen pitänyt paljon Pirjo Hassisesta, mutta Suistolaa en voinut sietää. Uskomatonta jaarittelevaa potaskaa, jota luin sinnillä 30 sivua ja sen jälkeen pikaluin loppuun: ei, mitään merkittävää parannusta ei tapahtunut kirjan loppupuolellakaan. Jos kriitikot rakastavat tätä, minun täytyy olla väärässä - tämä silti valahti Huonoimmat Kirjat Ikinä -laariin tuota pikaa. Sen sijaan Kuninkaanpuisto vavisutti hienolla tavalla.
Kirjailijan elämästä
Uudesta työhuoneestani on mainiot näkymät taivaalle ja metsään: töitä on rutkasti enemmän kuin ennen. Hyvä niin.
Tarot-tarinat tapaa myös Helsingin Kirjamessuilla sunnuntaina. Saa tulla pyytämään nimmaria kirjaan: se on aina kirjailijalle ilo!
Ja tietenkin muutama linkki: