Anteeksi! Tässä vain meni jotenkin tuo kesä ja hupskeikkaa, onkin syksy! Eiku. Talvi ja joulu.
Kootut selitykset: ensinnäkin myimme kotimme. Muutimme maalle asumaan. Muutimme omaisuutemme varastoihin. Etsimme uutta kotia. Löysimme uuden kodin. Muutimme sinne kaksi kuuta sitten. Olemme asioineet Ikeassa. Olemme ostaneet uuteen tyhjään kotiimme lähes kaiken alusta asti. Meillä on yhä yksi huone, jossa uhkaavat pahvilaatikot nököttävät. Peruseläminen toimii, kattilat ja pannut ovat paikallaan, puhtaat sukat löytää tarvittaessa ja jälkikasvulla kaikki hyvin. Meillä on joulutähti ja kuusi terassilla. Ei paha.
Uusi ympäristö inspiroi
Vaihtelu totisesti virkistää. En ole pitkään aikaan nauttinut niin paljon iltapäivien kävelyistä kuin nyt, kun alue on kokonaan uusi. Tunnen oloni turistiksi, hyvällä tavalla. Huomaan pieniä asioita, jotka ennen olisivat jääneet tottumuksen kulman taakse.
On lapsenomaisen jännittävää etsiä uudesta kotipaikasta palvelut, kaupat ja toimipisteet. Naapureita tulee silmäiltyä sekä reilussa kilpailuhengessä ("Noilla on tuollainen roskakatos! Niiden puutarha on valmis!) kuin aidossa uteliaisuudessa ("Olisivatkohan nuo mukavia ihmisiä, niiden vekaralla ja meidän tenavalla voisi olla kaveruuspotentiaalia...")
Olen autuas. Nyt meillä on vihdoin se koti, mistä haaveilimme vuosikaudet. Oma tupa.
Tämän kaiken lisäksi silmäilin työpaikkailmoituksia ja löysin kerrassaan mieltä kiehtovan paikan. Hain; oli niin iso ja hyvä kala, että kannatti pyytää vaikkei saisikaan. Minä sain sen paikan. Jätin kännykkäjätti Nokialle hyvästit kymmenen vuoden palveluksen jälkeen, ja siirryin uusiin hommiin, lähemmäs käytäntöä ja ihmisiä.
Unohdetuista kirjoista ja kirjoittamisista
Äärimmäisyyksiin revähtäneen epäsosiaalisuuteni ja hajamielisyyteni ohella totesin, että maailmassa on paljon Unohdettuja Kirjoja. Niitä kerrassaan huipputeoksia, joita ei markkinoinut WSOY tai joiden kirjoittaja ei ollut Sofi tai Tervo. Monikin aidosti lahjakas kirjoittaja pettyy, masentuu - kukaan ei huomaa, vaikka teos ansaitsisi totisesti tulla laajaan tietoisuuteen.
Päätin ilmiantaa yhden kirjailijan, koska hän on hyvä. Hänen kirjansa olisivat helvetin hyviä vaikken olisi koskaan ihmistä tavannutkaan. Onnekseni olen tavannut, on kunnia voida moikata niin lahjakasta kirjoittajaa.
Luen keskimäärin 1-5 kirjaa viikossa. Paljon siis. Suurimman osan unohdan samantien - tarvitsen lukemista kuten ihminen ruokaa, hengissä pysyäkseni. Kulutan kirjoja surutta ja unohdan myös. Kun joku kirja ei unohdu, se on merkki siitä, että kirjassa on Sitä Jotain.
Älkää siis unohtako lukea Johanna Hulkon uusinta "Jostakin kotoisin". Se edellinen teos pyöri unissani viikon ajan.
Itse painiskelen sen kanssa, mistä löytäisin järkevän ajan kirjoittaa. Oma aika on vähissä. Ehkä pitää vain ruveta löytämään aamukuuden kirjoittelu. Ettei se oma tarina unohtuisi.
Joogajuttuja
Olen harrastanut 11 vuotta astangajoogaa. Höylään sitä ykkössarjaa marichyasanaan ja siinä se. Yksitoista vuotta tahkoamista, mutta olen sen takia todennäköisesti tuhannesti paremmassa kunnossa kuin olisin ilman joogaani.
Ystävä houkutti kokeilemaan vaihteeksi kundalinijoogaa. Kokeilin. Kävin kolmella tunnilla. Ja monet kyselivät, että "NO???"
Olen hathajoogaa kokeillut joskus vuosia sitten. Hermostuin, sillä rauhaisa hitaus salli päänupin käydä läpi kauppalistat ja ihmissuhteet, eikä toivottua rentoutumista päässyt oikein edes lähelle. Astangassa taas täytyy koko ajan keskittyä tekemiseen, koska muuten löytää itsensä persiiltään lattialta:) Siinä on ajatus pysynyt koossa ja rentoutuminen on tullut jatkuvasta liikkeestä.
Kundalinijooga on erilaista. Ensinnäkin menetin jokaisella kolmella kerralla ajantajun: kuvittelin olleeni tunnilla noin vartin, kun olikin mennyt tunti. Se on hyvin, hyvin meditatiivista nopeine tulihengityksineen (täysin toisenlainen "tulihengitys" kuin astangajoogassa) ja laulettavine äänteineen. Jos pitää äänenkäyttöä pöljänä ja laulamista kerrassaan typeränä, saattaa aluksi säikähtää kundalinijoogan tunneilla. Minusta siinä on jotain kaunista, että kaikki käyttävät omaa ääntään - laulaa se variskin mantraa, jos nikseen tulee. Ei siellä suorittamassa olla.
Kundalinijoogassa ei tullut hiki. Mutta yllätyin, miten voimallisesti kehoni jumit ja ongelmat nousivat esiin: yksi asana nosti niskajumini samantien paineiseksi tuskaksi, toinen asana teki selväksi olkavarsieni verenkierron ja hermotuksen TOS-syndroomaisen tilanteen. Kundalinijoogassa ei lämpiä samalla tavalla kuin astangassa - omalla kohdallani se on hieman harmi, sillä olen keholtani hitaasti lämpiävä, kankea ja vasta 45 minuutin touhuamisen jälkeen alan notkistua.
Jäin silti uteliaaksi. Kundalinijooga nosti kehossa ja tunteissa nopeasti asioita esiin. Se on aika hyvä merkki sen tehosta. Ajattelin kevään aikana käydä missä tahansa joogassa pääsen käymään. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että jos en kotona aktivoidu astangajoogaamaan, kevätkaudesta tulee kundalinijoogapainotteinen.
Kulttuurilaari
Tähditys siis seuraavasti:
- ***** = olen tulessa!
- **** = posket punottaa, lämpö läikähtelee
- *** = lämpimään päin
- ** = haaleaksi jätti
- * = jäistä näkkäriä
- @ = kurapashaa
Johanna Hulkko: Jostakin kotoisin *****
Ehkä kuitenkin eniten isän ja pojan hauraan tikkuinen suhde, ja aikuistuneen
pojan hauraan tikkuinen ote unelmista tässä eniten kosketti. Kosketti joka
tavalla.
Saara Henriksson
: *****
Alussa hermostuin koko päähenkilöön, joka vaikutti rasittavalta omista
ongelmistaan draamaa vääntävältä pissikseltä. Mutta asiantuntijuus veneistä,
valaista ja merestä häikäisi. Valaat alkoivat laulaa lukijalle.
Charlie Brooker: The Hell of It All ****
No, kyllähän tuo kyyninen paskiainen asiansa osaa ja heruttaa kuivat naurut
joka kolumnillaan. Vaikkei edes tuntisi TV-sarjaa tai -sankaria, jota hän ivaa.
(Tosin se paskiainen onkin alkanut lenkkeillä, lopetti tupakanpolton,
seukkasi lastenohjelman söötin näyttelijän kanssa vajaa vuoden ja paukkasi
naimisiin ja nyt se eukko on raskaana ja kyynisyyden jumalasta Charliesta tulee
Daddy. Mä en kestä!!!)
Ja vielä tärkein...
Joulu. Levollista, kaunista, herkkää, valoisaa ja lämmintä joulua sekä toiveita toteuttavaa vuotta 2012! Päivitystahtiani aion parantaa, se olkoon toinen uuden vuoden lupauksistani:)