Harmaa

Ovikello soi ja Sini avasi sen katsomatta ovenraosta, hän vain heitti oven auki, irrotti ottensa siitä ja vetäytyi eteiseen katsomaan miestä, joka seisoi innokkaasti hymyillen puristaen kukkapuskaa.
- No hei mussukka!
Mies hymyili koko naamallaan, ja hypisteli nenänsä kulmaa ja ikäänkuin äkkipäätöksestä nykäisi itsensä eteenpäin ja kiivaasti hengittäen toi kasvonsa Siniin kiinni ja mojautti märän pusun Sinin suun seutuun.
- Toin ruusuja mun ruusunnupulle.
Mies työnsi kukkapuskan Sinin syliin, ja hyvin hitaasti Sini kietoi kätensä sen ympärille, edelleen seisten samassa paikassa kuin oven avautuessa. Sini käännähti äkisti ja marssi kohti keittiötä. Ruusut olivat maljakossa, kun mies ilmestyi sukkasillaan Sinin vierelle. Mies otti Siniä takaapäin lanteista kiinni, rutisti ja hytisti itseään Siniä vasten.
- Voi sinnuu pientä ihanaa mussua...tiekkö tuossa mietin eilen, miten ihanaa on kun ollaan tavattu ja nythän me ollaankin sitten yhessä vaikka koko loppuelämä!
Mies painoi säteilevät kasvonsa Sinin niskaan ja nuuskutti. Sini katsoi eteensä.
- Loppuelämä on melkosen surrealistinen käsite.

Mies nukkui tuhisten pää Sinin rinnoilla. Sini silitti vapaalla kädellään omia hiuksiaan otsalta pois ja näki valkoisessa katossa harmaansinisiä kuvia. Kuvia siitä, mitä on ja toisia siitä, mitä voisi olla. Hän hengitti rauhallisesti, kasvot vakaina ja antoi kyynelten putoilla poskiliukua tyynylle.

Muutamassa kuukaudessa elämästä oli tullut loppuelämä, laulu loppunut äkilliseen häkin päälleputoamiseen. Sini kävi eläintarhassa katsomassa työmatkalla sitä kissaa, joka vain kiersi kiersi kiersi eikä koskaan pysähtynyt. Sini seisoi sen edessä ja katsoi sitä silmiin, jotka katsoivat ohi. Kissa ei enää nähnyt muuta kuin harmaan lattian, joka päättyi rautaisiin kaiteisiin. Ne rautaiset pienat maailman rajana ja loppuna - Sini poltti tupakan ettei itkisi.

Kun mies heräsi, hän huomasi Sinin seisovan sängyn päädyssä. Mies vetäisi säteilevän hymyn ja sanoi "Huomenta kultanuppu!". Sini oli hiljaa ja mies alkoi hymyillä epävarmasti.
- Mikä ny on, hani?
- Kaikki. Perkele kaikki.
- Mutta pupunen, elä tolleen kiroile, mikä on murulla pielessä?
Mies oli noussut istualleen ja silitti Sinin käsivartta, puhui niiskuttaen kuin Nasu.
- Sanoin että perkele kaikki!
- Mitä sie nyt haluut?
- Mä haluun irti. Mä haluun mun avaimen. Haluun että otat kukkas ja alat käyttää musta mun nimee,joka ei oo pupu tai muru tai nuppu vaan SINIsaatana! Ja viet ne asuntohakemuskaavakkees täältä mukanas! Tästä lähin soitat ennen kun tuut, ja soitat sopiakses treffit jos haluut tavata.
Mies katsoi silmät lautasina Siniä ja yritti yskäistä.
- Mie en ymmärrä. Äskehän kaikki oli hyvin, elä nyt kulta...
- Sulle mä olen Sini tai entinen tyttöystävä, kumpi vaan sopii!

Sini seisoi kissan edessä, kissan tassut mussahtelivat betoniin, yhä yhä ympäri se kulki, kääntyi kulmassa ja sitten toisessa. Sini kertoi sille kaiken, matalalla äänellä, ja hetkeksi kissa pysähtyi, loi keltaisen katseen jolle Sini nyökkäsi. Hän lähti kulkemaan kotiin eri reittiä kuin ennen.