Minussa palaa tämä tuli. Siinä on koskettavat kädet, hitaasti vetäytymässä päälaelta, hiuksilta vaatien taipumista niiden alla, jatkaen kaulalle, ihoa juosten alas rinnoille, joiden päät tietävät jo ennen millainen kirpaisu odottaa hermonpäissä, vatsankaaret jännittyvät, alemmas, tammanselkä väreilee kuin helteen lyömänä, se kuuma tuuli käsiesi edellä, se saa minut ulvahtamaan kärsimättömänä, koska päälaelta sisääni on liian pitkä matka odottaa, anna minulle jo sormiesi viileä hellyys, silittävä pehmeys jota vasten voi painautua kuin pelastettavaksi tullut, nääntyä värähtelyihin kosketuksesi alla ja pudota punaiseen veren ja lihan kurimukseen, nähdä niiden takana se särkyvä valo, jonka aikana joku huutaa olenko se minä olen se minä. Kielesi on lämmin ja märkä minussa joka olen sitä miten minua nuolet, selkäni aurinkokaarta puristat molemmin kovin käsin ja näen kaiken ylösalaisin kunnes ääriviivat pehmenevät.
Kun avaan katseen, muistan miten kaikki olit minulle juuri siksi. Tuli on yksin minun. Yksin.