AINEKSIA ELEGIAAN
Ikkunat ovat auki kesäiltaan, tahkot vinkuvat, kohta pirskuu veri. Pojat hälisevät. Ruutuhousut nymfit ja hän koreasti maalattu jonka korvista riippuvat kultaiset sonetit. Mutta kylmyys huokuu jumalten suurista huoneistoista ja ihmisparka kuin pullo särjetään juominkien jälkeen. Tyhjät tienristeykset. Hienhajuiset lähteet. Alumiinikuu. Paras täältä on poistua ensimmäisissä kengissään. Takaisin
PORTUGALIN KUU
(Tyttö!) punainen karva kasvaa pankinjohtajan korvasta sisään, reikiä tärykalvoon! Reikiä! Ääniä! Äänetön puutarha on. (Lehmä!) Portugalin kuu kasvaa pankinjohtajan silmästä sisään, verkossa reikiä, ääniä, lehmän mentävä ääni. Puutarhassa tyttö ja pankinjohtaja puhuvat näin: - Portugali, gali gali gali, Portugali, gali gali gali. Puutarha on äänetön puutarha sarvet päässä, korea on, punaiset hiukset nutturalla puutarha on korea. Takaisin
Työnsin lapsenrattaita, ratkoin ongelmaa jota Claude Simon sanoo kirjailijan ainoaksi ammatilliseksi ongelmaksi, miten kirjoittaa, kahvi kiehuu, lapsi huutaa seinän takana, jatkan, hyvin vähän esineitä, tai hyvin paljon. Aurinko paistoi häikäisevästi, Hämeentiellä tuoksui vastapaistettu leipä, Elannon, ajattelin ihmisiä, jotka ovat samanaikaisesti, mutta eri lailla, kiihtynyt tajuntani leikkeli kadun äänisyä mielivaltaisia, merkitseviä yhdistelmiä. Sattumanvaraisella ja lainalaisella ei todellakaan ole mitään eroa, miksi kirjailijan tehtävä, kuten Simon sanoo, olisi antaa muoto muodottomalle, miksi juuri kirjailijan pitäisi olla niin avuton. Juon kahvia. Sitten kävelin rauhallisesti, kädet selän takana, en ainoastaan miettinyt, olin myös miettivän näköinen, miten kirjoittaa, miten maksaa laskut, miten suhtautua erilaisiin väitteisiin, kevät teki minut iloiseksi. Nyt kun vaimoni on ostamassa puserokangasta, panisinko Jarl Souranderin, alustavan kaupunginvoudin, joka kuitenkin ulosmittaa tästä runosta tulevan palkkion, sellaisenaan tähän runoon, vai puhuisinko metafyysisestä epätoivosta, apeista vesistä? Pakettia kantava lippalakkipäinen mies, tai hississä siivooja, vesiämpäri kädessä, raitiovaunussa ulkotyötä tekevä nainen jolla on rahapussi taskussa, näillä on tässä jotain tekemistä, tai ei mitään, seurasin rattaiden erilaista tärinää erilaisilla kiveyksillä. En tiedä mitä tapahtuu todella. Kun olen saanut tämän valmiiksi, käyn ostamasa punaviiniä, ehkä menemme elokuviin illalla, tai kapakkaan, mahdollisuuksia ei ole paljon, juon punaviiniä, kirjoittaen menen en tiedä minne. Lapsi leikkii helistimellä, ja saattaa olla että olen väärässä, arvioinut väärin jonkin tärkeän etäisyyden, sitäpaitsi en ymmärrä historiaa, enkä että olisi jotenkin arvokasta seisoa mielipiteittensä takana. Tapahtumat seuraavat toisiaan, kuin sysäykset, astun samaan virtaan kahdesti, kolmestikin, en ole sidottu tottumuksiin enkä muinaisten filosofien väitteisiin. Tai sitten voisimme taas keittää kahvia ja istua ja rupatella, ilta kuluisi, x ja z ovat kiehtovia kirjaimia: Marx, zodiakki. Täysikuu valaisee mustia kattoja, moni ihminen tuntee itsensä yksinäiseksi tänäkin iltana. Nyt olen elänyt tähän hetkeen asti Takaisin
tyttö kaunis kuin voikukka otti minua kädestä Minä olen valo joka johdatan sinut pimeään Sadossa ei ole kehumista kun nostan perunoita kesä oli kuiva, minä olin laiska kaunis kuin voikukka Meidän on nukuttava limittäin jalat koukussa näitä sänkyjä ei ole tarkoitettu meidän kokoisillemme ihmisille Puhelen harakoiden kanssa että kaikki maailman ihmiset ovat minun lapsiani ja sinä olet valo kaunis kuin voikukka johdatat minut pimeään Olen syönyt hyvän ja pahan tiedon, taivas on pilvessä filosofiat ja politiikat taittuvat kuin kuivat oksat *** hapanleipää ja juustoa pöydällä ja viinipullo, tupakat omenoita lattialla sinisessä kahvipannusssa ruosteenruskeita syyshehkuja syön hapanleipää ja juustoa juon viiniä poltan tupakkaa Nyt perkaan omenoita pistelen syyshehkujen sekaan kaisloja Auto ajaa pitkin maantietä, kääntyy pihaan Yritän puhua niin yksinkertaisesti että aikuinenkin ymmärtää auto ajaa pitkin maantietä, kääntyy pihaan talo on valkoiseksi maalattu *** Hämärä tanssii yksinään, puut eivät puhu hänen kanssaan lintu ei katso karhu on mennyt luolaansa nukkumaan, se ei enää ajattele herätä Hämärä tanssii hän on unohtanut ei ainoastaan sitä mikä tapahtui vaan myös muistonsa tutki hämähäkkejä, verkko on hämähäkin kasvot ja sormenjälki Puilla on muuta tekemistä, niiden on päästävä eroon lehdistään *** Hän ajatteli että karhun uni on karhun työ ja hän ajatteli unen maailman kaikkeuden perustaksi hän meni vilpoisaan lehtoon missä ajattelijat kokoontuivat juoden viiniä ja keskustellen Hämärä tanssii, karhu nukkuu kohta aloittaa hämähäkki verkkonsa kutomisen taas Hänen teoriansa ei ajattelijoista vaikuttanut kiinnostavalta *** Alkaa tuulla, olen kotiin tulossa poimimasta sieniä minulla on korissa tatteja Hiekanjyvien varjot maantiellä ovat pitkiä vaikka on vasta puolipäivä katselen löytämiäni tatteja ylpeällä silmällä Jos en tietäisi että minä asun tuossa talossa ajattelisin että siinä asuu onnellisia ihmisiä käsiala rypistyy ja kutistuu, kirjoitus on minun ihoni Kotona rupean valmistamaan sienimuhennosta vielä viime vuonna, muistelen talossa ja kartanolla oli niin paljon väkeä että kun nyt ei ole ketään tuntuu ahtaalta perunakattila porisee Eivät ne olleet mitään eläviä ihmisiä kauan sitten kuolleita, joiden kanssa minä puhelin eikä kuolema erottanut heitä minusta elämä erotti minut heistä *** katajien sisästä ja kiviaidan raoista etsin viinapulloa jonka olin johonkin piilottanut Tyttö tuli, nuoli jäätelöä, hän sanoi nenä pystyssä että sinä olet kumma etsit koko ajan tietä vuorelta ja metsästä ja hämärästäsi pois huutelet kuolleita ystäviäsi joita sinä kaipaat niin kuin kaljupää kaipaa hiuksiansa, etkö sinä tätä käsitä Tyttö nuoli jäätelöään ja oli ylimielinen sinä et käsitä hämärässä punaisin punainen pakkasen puraiseman puolukan punainen näyttää mustalta tämä on tapahtunut sinun ystävillesi minä olen valo joka johdatan sinut pimeään ja sitten lehmät, kuusi mustankirjavaa lehmää viheriällä niityllä tiivistekoinen luusto lihakkaita, rasvoittuneita ruumiinosia oivallinen, hyvinvoipa karja, kuusi lypsävää lehmää lokit nokkivat mullasta matoja ja muita luikertelevia lehmällä on neljä mahaa ruoka menee ensin pötsiin pötsistä kuninkaankypärään kuninkaan kypärästä se nousee takaisin suuhun nyt panee lehmä jalat alleen koukkuun rupeaa märehtimään, se on lehmälle miettimistä ja se miettii kauan aikaa ennen kuin ruoka valuu satakertaan ja satakerrasta juoksutusmahaan sieltä se sitten taas lähtee eteenpäin ja nyt ei lehmällä enää ole tämän ruoan kanssa muita älyllisiä ponnistuksia kuin että päästä siitä eroon *** Maailman katsomuksesta on päästävä irti että voisi nähdä maailman Perunoissa on rupia, maito happanee, jos haluat mennä kadun yli turvallisesti mene silloin kun liikennevalo näyttää punaista Sienessä on hauska olla jonkun kanssa huudellaan jottei eksytä eri suuntiin pidetään välillä tupakkatauko me istumme nyt tässä näin ja poltamme tupakkaa orava on ketterä eläin mutta jänis mitä sinulla on jänistä vastaan kun se tuolla tavalla mitä tuolla tavalla tuolla tavalla nostelee takapuoltaan sillä on takajalat pitemmät kuin etu niinhän ihmiselläkin on mutta niitä ei sanota etujaloiksi vaan käsiksi Tämmöisiä me puhelemme kun istumme tässä näin katsellaan toisen koriin ja osoitellaan omaa että nämä ne vasta Marjastajan työ on yksinäistä siinä vaikka olisikin toveri mukana ei voi ylpeillä muulla kuin määrällä että on pominut ahkerammin tai että roskia on vähemmän Tämmöisiä me puhelemme tupakkaa poltellessa marjojen ravintoarvo ei ole vähäisempi kuin sienien mutta marjastajan sosiaalinen status on alempi kuin sienestäjän Sienien kohdalla ratkaisee laatu, marjojen kohdalla määrä me siinä pohdimme, poltellessa Joskus sattuu että sienestäjä ja marjastaja tapaavat toisensa, tulevat eri suunnilta eivät he toisiaan tervehdi, sano päivää istuvat kumpikin kannolleen että hirvilläkin on liikennejärjestelynsä ja mitä muta he puhelevat siinä ja juttelevat, nyhtävät sammalta ja haistelevat siitä syksyä, tunnustelevat varovaisesti että jos heistä vaikka voisi tulla kaverukset Toivon ymmärretyn, nyt tuulee, myrskyää katsokaa miten eri lailla männyn ja kuusen oksat käyttäytyvät kun myrskyää, ja oppikaa siitä Taivas nöyrtyy ja ajattelu ei vie mihinkään me olemme aina eksyksissä *** päivä menee mailleen ennen kuin siihen pääsee käsiksi, ihminen tuhoutuu koska hän ei ymmärrä yhteyttää alun ja lopun välillä Hammaslääkärillä minun hampaani syötettiin tietokoneeseen nyt on sekin vapaus mennyt että edes leipää pureskellessaan tuntisi olevansa oma itsensä mutta ne kaksi prosenttia joilla on valta haluavat tietää alamaisten hampaiden tilan koska se vaikuttaa sielun tilaan, täten voidaan hampaiden kunnon pohjalta kortistoida yhteiskunnalle vaaralliset henkilöt Invarianssien etsiminen on hullun työtä käsi on käsi mutta mikä on käsite minun oli kuskava vastatuuleen ettei poliisiasemalta olisi nähty rantavedessä kelluu autonrenkaita maailma on hetken ajan mustasta paperista leikattuja varjokuvia ne liikkuvat hitaasti, sitten Torilla, kun kuljin torin poikki kohtasin miehen joka tevehti minua kohottamalla lakkiaan tai pikemminkin näytti siltä kuin lakki olisi kohonnut ilmaan itsestään ja hän olisi pitänyt sitä lipasta kiinni ettei se olisi karannut häneltä *** vene on jäänyt veteen lahoamaan kun se joka siinä istui ja sitä souti on kuollut hän kuoli yllättäen, sitä oli odotettu sillä hänen elämäntapansa eivät olleet terveet, joutsenet ovat ilkeitä lintuja, pahoja lintuja ne juoksevat vettä pitkin saarien taakse Minun täytyy lähteä paluumatkalle, ajattelen että kun mies kun hän on kuollut hänet pitäisi panna veneeseensä joka on nainen se on hänen naisensa huolella tervattuun veneeseen ja polttaa illansuussa niin että aurinko savun läpi paistaa niille joille vainaja oli ollut rakas ei miehen venettä saa jättää lahoamaan Jos istuisin tässä rantahuoneen rappusella hetken *** Hämärä tanssii ei ole muuta maailmaa kuin se minkä hän puikoillaan hän kirjoitti lehmän kalloon hämähäkinseitit riippuvat hänen sormistaan kun hän tanssii hän tanssii kirjoittamaansa lausetta läpi Et tiedä tästä maailmasta mitään ellet ole katsonut sisiliskoa silmästä silmään, näin hän tanssii muurahaiset kiipeävät hänen sääriään pitkin kusevat hänen karvoihinsa, ryömivät hänen siemenjohtimeensa sisään, syövät hänen voimansa, käärme työntää kielen hänen korvaansa syvälle ja kuiskaa En minä joskin minä tiedän minä en kerro *** läksin kuleksimaan, illansuussa, kun suru soimasi minua metsässä kyselin lehtikuuselta saisinko ottaa oksia siitä, me olemme vanhat tutut puut eivät paljon puhu kun kävelin kotiin maantietä pitkin näin meidän talon ja ajattelin että me asumme täällä *** Ei ole mitään eroa nuorempien ja vanhempien ihmisten kasvoissa nuoret ovat jo vanhoja, vanhat vielä nuoria En minä mitenkään muuten, juuri nyt osaa selittää suruani aikaa ei saa käsiinsä Kun kävelin kotiin, taivas kun katsoin taivasta kävelin hitain askelin sillä kantamukset olivat raskaat taivas oli kuin vasta putsattuja kuparipannuja hyllyllä rivissä Katsoo kauas, etsii etsimistään ajattelee ajatustaan, pilven varjoa nurmikon yli, tähän saa tyytyä Tämä on hänen ajatuksensa ja tähän hän saa tyytyä ja hän lähtee myymään ajatustaan panee laukkuun evästä, kahden ison kalan silmät juureksia, juustoa kanervankukkia ja nokkosenlehtiä kävelee tietä pitkin ja laulaa jotain laulua kaupungissa on markkinat ja hän on matkalla sinne myymään ajatustaan katsoo ympärilleen jotenkin kaikki kuitenkin on niin kuin pitääkin hän on ihan iloinen, hän tietää maantietä talsiessaan, tietää jo ettei tule saamaan ajatustaan kaupaksi *** Tänään en ole nähnyt ainoatakaan ihmistä mutta kun koko päivän satoi lunta minusta tuntui kuin olisin ollut tekemisissä kaikkien kanssa Meille opetetaan monin tavoin että maailma on paikka josta on syytä kaivata pois Nyt kävelin tietä pitkin, lumisade oli laittanut tien valkoiseksi, saappaiden jäljet jäivät hyvin tarkat kun katsoin taakseni kävellessäni muistin kahden vanhan naisen keskustelun että piparkakkujen paistaminen saattaa aiheuttaa hyvinkin pahoja vaivoja käsivarsiin pohkeisiin tai selkään tätä keskustelua kuunnellessani piirsin kuvan jossa ihmisellä oli niin iso silmä ettei se ollut mahtua pään sisään ja tämä yritti selvitellä narua joka oli mennyt moneen solmuun *** Menin metsään johon mennään puron yli, siitä pitää loikata sitten on hyvin jyrkkä mäki rinteessä kasvaa katajia ja jokunen kuusi minulla oli maastoon sopimattomat jalkineet, lipesin painoin poskeni sammaleeseen, joka ratisi vähän tämä on ollut kuiva kesä *** Ajattelin puun lehtiä ja oksia joissa ne ovat kiinni, ajattelin katseita jotka esineistävät minut tekevät minusta tavaran Minun olisi paneuduttava tähän työhön että tutkin maailmaa, enkä itseäni mutta kun maailmla on pelkkänä silmänä joka tarkkailee minua ankara silmä, pahansisuinen vittu *** Kun olin seilannut kolme kertaa maapallon ympäri siinä tuli hankittua sen verran että ostin isälle mökin sit mä olin rakennuksilla töissä, tikapuut ne jotenkin liiras siinä meni selkä nyt täytyy joka aamu kello yhdeksän käydä ilmottautumassa sairaskassassa, kun ne luulee että minä muuten ryyppäisin sen rahan sanoin niille että jos minulta olisi jalka poikki pitäskö sillonkin tulla tänne ilmottautumaan ne sano tiukasti että teiltä ei ole jalka poikki vaan selkä ja näin ollen teidän on ilmoittauduttava ne teititteli ilmeisesti sen takia että minä olen tällainen rivon näköinen Hän kertoo elämäänsä, tämä laivakokki mutta minä olen jo kuusimetsän keskellä, ajattelen häntä hänen tukkansa haritti ja nenä oli kuin rupinen peruna vuoden pisimpänä yönä on tähtikirkas yö tyttö istuu tiskipöydällä ja lauleskelee hiiret rakentavat käytäviään Hän päättää tappaa tytön sillä hän pelkää kuolemaa hän panee tälle ulkovaatteet ottaa puukon taskuunsa he lähtevät vuorelle karhunvatukat huurteessa ja tyttö sanoo että olet jättänyt poimimatta he nousevat vuorelle, Minotauros nukkuu, tyttö sanoo hän ottaa tätä kädestä he kävelevät alas Teorian tietä tulevat roskapöntön luokse ja näkevät jälleen tähdet, taivaan kappaleet 22.12.1982 Takaisin