Riitta Oittinen - Tutkimus, kirjaesittelyt

I Am Me - I Am Other: On the Dialogics of Translating for Children

Ilmestynyt lokakuussa 1993
Tampere: Tampere University
Kansi ja kuvitus Riitta Oittinen
ISBN 951-44-3428-5

Kuvaan väitöskirjassani sitä, miten laaja kysymys kääntäminen on: se on paljon laajempi kysymys ja oikeastaan jotain aivan muuta kuin alkuperäisen kirjoittajan intentioiden etsiminen ja toteuttaminen. Kirjassa kääntämistä kuvataan kokonaisuudeksi, johon kuuluu lukematon määrä vaikuttavia tekijöitä.

Kääntäjän teksti onkin hyvin laaja käsite. Ensinnäkin kääntäjä joutuu pohtimaan varsinaisen käännettävän tekstin rinnalla monia muitakin tekstejä: omia aputekstejään ja kaikkia niitä tekstejä, joihin käännettävä teksti (sen kirjoittaja) viittaa. Myös fyysinen alkuteksti koostuu monista muistakin seikoista kuin sanallisesta sisällöstä: teoksella on tietty visuaalinen muoto ja usein (varsinkin lastenkirjojen kohdalla) kuvitus.

Olen rakentanut kirjani teoreettisesti paitsi 90-luvun kääntämisen tutkimukseen erityisesti venäläisen kirjallisuudentutkijan ja filosofin Mihail Bahtinin ajatuksiin dialogisuudesta, kaiken inhimillisen vuorovaikutuksellisuudesta.

Kääntäminen on vuorovaikutusta, viestintää joltakulta jollekulle - tässä tapauksessa aikuisilta kirjoittajilta (kirjailijoilta ja kääntäjiltä) lapsilukijoille. Tarkastelen kirjassani siis lapsille kääntämisen ongelmaa, johon kuuluvat sellaiset seikat kuin lapsi, lapsuus ja lapsikäsitys. Kääntäjän oma ideologia, hänen lapsikäsityksensä, on keskeisessä asemassa kun puhutaan lapsille kääntämisestä.

Avainsanoja: Kääntäminen, kirjallisuus, kuvakirja, lapsi, lapsuus, kuva ja sana, dialogisuus, karnevaali
Väitöskirjani on arvioitu yhdysvaltalaisessa julkaisussa The Lion and the Unicorn.

Kääntäjän karnevaali

Ilmestynyt helmikuussa 1995
Tampere: Tampere University Press
Kansi ja kuvitus Riitta Oittinen
ISBN 951-44-3708-X

Mikään ilmiö ei esiinny yksinään, muusta maailmasta irrallaan, vaan jokainen tapahtuma liittyy aikaan, paikkaan, johonkin kontekstiin. Mikään asia ei ole olemassa sinänsä. Kääntämistäkään ei pitäisi tarkastella muusta kulttuurista erillään, vaan meidän on otettava huomioon, kuka kääntää kenelle mitä missä ja milloin. Käännökset heijastelevatkin aina syntytilannettaan ja omaa historiaansa. Eri aikoina vallitsevat erilaiset kääntämisen normit, ja joskus kääntäjät haluavat pitää niistä kiinni ja joskus taas rikkoa niitä. Eri aikoina ihmiset odottavat käännöksiltä eri asioita.

Ymmärrän kääntämisen uudelleenkirjoittamisena (Lefevere 1992), joka tapahtuu aina tiettyjen olosuhteiden vallitessa, ja nämä olosuhteet puolestaan vaikuttavat siihen, miten kääntäjä kääntää. Näin ollen ajatukset uskollisuudesta, vastaavuudesta, alkutekstistä ja ylipäänsä kääntäjän tekstistä ja kääntäjän roolista näyttäytyvät hyvin erilaisina, kuin miksi kääntäminen ja käännöstoiminta on yleensä mielletty. Tärkeää on kyseenalaistaa.

Ravistelenkin kirjassani monia kääntämiseen liitettyjä selviöitä. Mitä esimerkiksi merkitsee ja miten määräävä on tekstilaji tai genre kääntämisen yhteydessä? Mitä ovat kirjallisuus, kaunokirjallisuus ja kaunokirjallinen? Miksi puhun mieluummin kaunokirjallisesta kuin kaunokirjallisuuden kääntämisestä?

Tämä kysymys liittyy yhteen koko kirjani tarkoitukseen: pyrin vaikuttamaan kääntämisen opetukseen ylipäänsä osoittamalla, etteivät kaunokirjallisen kääntämisen ongelmat olekaan niin kaukana kaikesta "muusta" kääntämisestä. Aivan kaikkeen kääntämiseen keskeisesti liittyviä kysymyksiä (lukemista, tulkintaa, osan ja kokonaisuuden välistä suhdetta) on hyvin laajalti tarkasteltu juuri kaunokirjallisen kääntämisen yhteydessä, mistä syystä tämän käännöstieteen osa-alueen tuntemus on jokaiselle kääntämisen opiskelijalle tarpeen. Näenkin kaunokirjallisen kääntämisen opettamisella myös tärkeän välineellisen arvon.

Kääntämiseen liittyy monia muitakin selviöitä. Mitä ovat käännös ja muunnelma? Mitä on ekvivalenssi, käännöksen ja alkutekstin välinen vastaavuus? Onko kääntäjän uskollisuutta olemassa ja pitäisikö olla? Onko tarkka kääntäminen yhtä kuin lukijan ja/tai kirjailijan kunnioittamista vai onko se vallan muuta? Kysymys uskollisuudesta ja tarkkuudesta liittyy kysymykseen auktoriteetista ja vallasta: niin kuin kaikki muukin inhimillinen toiminta, kääntäminenkin on vallankäyttöä. Onko siis kääntäjällä valtaa?

Koska kääntäjä aina lukee ennen kuin kirjoittaa, pohdin myös lukemisen ongelmia. Ollakseen olemassa muutenkin kuin materiaalisina kirjainmerkkeinä teksti tarvitsee aina lukijan, joka antaa tekstille tilanteen mukaan erilaisia merkityksiä. Jokainen lukutilanne, jokainen lukukokemus on erilainen. Miten me siis luemme? Mitkä seikat vaikuttavat siihen, miten me luemme? Millainen on kääntäjä lukijana?

Mihail Bahtinin ajatukset dialogisuudesta ja karnevaalista samoin kuin Louise M. Rosenblattin näkemykset lukemisesta kohtaamisena, transaktiona, kuvaavat minusta mainiosti tilannetta, jossa kääntäjä lukee. Bahtinin ajattelu - erityisesti karnevalismi ja aktiivinen ja passiivinen ymmärtäminen - on kirjan kannalta keskeistä. Sovellan Bahtinin ajattelua kääntämiseen ottamalla kääntäjän Bahtinin kuvailemaan dialogiin mukaan, jolloin tekstin merkitys syntyy alkuteoksen kirjailijan, kääntäjän, kuvittajan ja eri lukijoiden välillä, lukutilanteessa.

Näin kääntäjän lukukokemus onkin osa kääntäjän tekstiä. Aiheesta ei ole käyty kovinkaan paljoa keskustelua, varmasti juuri siitä syystä, ettei ole ajateltu tällaista ongelmaa olevankaan. Kääntäjän teksti, siis se teksti joka kääntäjälle kulloinkin on annettu käännettäväksi, on ollut selviö.

Teoksen lopussa pohdin kääntäjän alkutekstiä kohtaan tuntemaa pelkoa: Miten kääntäjä pystyy voittamaan tämän pelon? Miten kääntäjä kunnioittaa alkutekstiä kirjoittamalla sen uudelleen? Miten kääntäjä "syö" erilaisia tekstejä ja sulattaa ne eri tilanteissa erinäköisiksi kokonaisuuksiksi? Miten kääntäjän subjekti kohtaa kohdekielisen lukevan subjektin? Miten karnevalistinen käsitys kääntämisestä hyödyttää niin kirjailijaa, kustantajaa kuin lukijaakin?

Perimmäisenä ajatuksena taitaa olla se, että vain kirjoittamalla tekstin aidosti uudelleen kohdekielellä kääntäjä toimii paitsi kohdekielisen yleisön myös alkuteoksen kirjoittajan hyväksi, koska edut eivät ole ristiriidassa: kun käännetty teos hyväksytään osaksi suomalaista kaunokirjallisuutta, myös kirjailija tulee osaksi sitä.

Kirja on suunnattu erityisesti kääntämisen, kirjallisuuden ja kielten opiskelijoille.

Avainsanoja: Kääntäminen, karnevaali, kirjallisuus, tekniset tekstit, kuva ja sana

Liisa, Liisa ja Alice

Ilmestynyt lokakuussa 1997
Tampere: Tampere University Press
Kansi ja kuvitus Riitta Oittinen
ISBN 951-44-4216-4

Kirjoja lukiessamme joudumme aina toiseen tilanteeseen, toiseen aikaan ja toiseen paikkaan. Kirjoja lukiessamme opimme myös aina jotakin uutta tai jo unohtunutta omasta itsestämme. Jokainen kirja onkin matka: matka aikaan ja paikkaan, matka mieleen.

Myös Liisa, Liisa ja Alice on matka, se on tutkimusmatka Lewis Carrollin 1865 ilmestyneeseen teokseen Alice's Adventures in Wonderland ja ennen kaikkea sen kolmeen suomennokseen: Anni Swanin käännökseen vuodelta 1906, Kirsi Kunnaksen ja Eeva-Liisa Mannerin käännökseen vuodelta 1972 ja Alice Martinin käännökseen vuodelta 1995. Kirja pyrkii myös valottamaan käännösten taustaa ja niitä merkittäviä Suomen historian vuosia, jolloin ne ilmestyivät. Kirjan keskeinen kysymys onkin ajan ja kääntämisen välinen yhteys. Kirja on siis matka sekä ajassa että paikassa.

En aseta käännöksiä paremmuusjärjestykseen -- kullakin suomennoksella on omat vahvuutensa. Kullakin suomennoksella on ollut ja taitaa olla edelleenkin myös hiukan erilainen lukijakunta, toisilla aikuisempi kuin toisilla. Lisäksi on tärkeää pitää mielessä, että Carroll- tietämys on nykyään, on ollut jo 70-luvulla, toinen kuin vuonna 1906, jolloin ensimmäinen Alice-suomennos ilmestyi. Tämä vaikuttaa siihen, miten me 90-luvun lukijoina teoksen ymmärrämme: siihen, miten tuttu teos meille on, ja siihen, mitä siltä odotamme. Tämä on myös vaikuttanut siihen, millaisesta näkökulmasta kääntäjät ovat teoksen tulkinneet. Jopa kääntäjän työvälineet ja tiedonsaantimahdollisuudet ovat nykyään aivan toiset kuin vuosisadan alussa.

Kirja on siis tutkimusmatka, jonka reitin olen valinnut itse. Reittejä voisi kuitenkin olla monia muitakin, yhtä monta kuin on lukijoitakin. Kuten Deborah Cameron on viisaasti sanonut: "Postmoderni näkemys tieteestä -- valistusajan käsitysten mukaan etuoikeutetuimmasta tietämisen tavasta -- on se, ettei ole olemassa objektiivista tapaa tarkastella ilmiöitä, että mukana on aina havainnoitsijan oma näkökulma." Pyrinkin olemaan lukijan matkaopas, en kaiken tietäjä tai kaiken taitaja.

Ajatusmatkan reitillä on viisi osaa. Johdannossa annan kirjalleni taustoja. Pohdin puhetta ja puheavaruutta sekä oman ja vieraan kohtaamista kääntämisessä. Pohdin, miten kääntäminen kaiken muun inhimillisen toiminnan tapaan on tilannesidonnaista ja vuorovaikutuksellista. Kirjan toisessa luvussa kuvailen Lewis Carrollia ja hänen "Alicensa" syntyä. Mietin myös, mikä oikein tekee hänen Alice-kirjoistaan niin kiehtovia ja hankalia käännettäviä ja miten teosta on eri tilanteissa tulkittu. Kolmannessa luvussa pohdin kääntäjien aikaa ja konkreettista taustaa eli sijoitan kunkin kääntäjän omaan tilanteeseensa. Neljännessä luvussa jatkan kääntäjien tarkastelua mutta nyt käännösten näkökulmasta: keskityn Alice-teosten selvästikin hankalimmin kääntyviin osa-alueisiin eli esimerkiksi mittamainintoihin, sanansutkauksiin ja runoparodioihin.

Kirjan päätösluvussa nivon purkamani langat yhteen ja pohdin lisää ajan ja kääntämisen välistä yhteyttä. Mietin monia matkan varrella esille nousseita kysymyksiä kuten: Miksi käännökset ovat syntyneet juuri silloin kun ovat? Millaisille lukijoille kääntäjät ovat sanansa suunnanneet? Mitä käännökset kertovat omasta ajastaan ja tilanteestaan? Lopuksi sijoitan kunkin käännöksen metaforalliseen kehykseen eli kuvaan kääntäjien ratkaisuja ja kokonaisstrategiaa yksityistä laajemmasta näkökulmasta.

Olen itse laatinut kirjaan runsaan mustavalko- ja värikuvituksen ja kannen. Kirjaa on saatavilla kaikista hyvin varustetuista kirjakaupoista ja tietenkin Tampereen yliopiston omasta julkaisujen myynnistä.

Kirja on suunnattu kääntämisen opiskelijoille ja myös kaikille niille, jotka eivät ole milloinkaan kääntämisen ongelmia miettineet.

Avainsanoja: Kääntäminen, kirjallisuus, aika, Carroll, kannibalismi, karnevalismi, postmoderni, Anni Swan, Kirsi Kunnas, Alice Martin

Translating for Children

Ilmestynyt toukokuussa 2000
New York: www.garlandpub.com
Kansi ja kuvitus Riitta Oittinen
ISBN 0-8153-3335-8

Toukokuussa 2000 ilmestyi uusin kirjani Translating for Children Garlandin kustantamana. Translating for Children perustuu kolmeen aiempaan kirjaani: väitöskirjaani I Am Me - I Am Other ja kahteen suomenkieliseen kirjaani Kääntäjän karnevaali ja Liisa, Liisa ja Alice. Kaikissa näissä kirjoissa on lähtökohtana kääntäminen uudelleenkirjoittamisena, toimintana, joka tapahtuu jossakin ajassa, paikassa, tilanteessa ja jotakin lukijakuntaa varten.

Kirjassa Translating for Children tarkastelen erilaisia lukijoita ja keskityn sitten erääseen kohdeyleisöön: lapsilukijoihin. Erityiseksi lapsille kääntämisen tekee jo kirjojen ulkonäkö ja käyttö: lastenkirjat ovat usein kuvitettuja ja niitä luetaan usein ääneen. Kuvan ja sanan välinen suhde ja kuvakirjan tekstin "esitettävyys" (performance) ovatkin keskeisiä tekijöitä kirjassani.

Kääntämisessä on myös kyse siitä, millaiseksi miellämme tulevat lukijamme. Lapsilukijoiden kohdalla voimme puhua lapsikäsityksestä. Se, millainen lapsikäsitys kääntäjällä on, vaikuttaa siihen, miten kääntäjä ratkaisunsa tekee, esimerkiksi kuinka paljon hän selittää ja kuinka paljon luottaa lukijaan.

Translating for Children kuvailee tilanteen ja kohdeyleisön vaikutusta kääntäjän valintoihin. Kirjassa käsitellään myös varsin paljon visuaalisuuden, kuten kuvien, vaikutusta kääntäjän ratkaisuihin.

Olen itse laatinut kirjaan kuvituksen ja kannen. Kirjassa on nimi- ja asiahakemisto. Kirjan on kustantanut Garland Publishing, Inc. (Routledge), 29 West 35th Street, New York, NY 10001. Kustantajan kotisivut löytyvät osoitteesta: www.garlandpub.com.

Avainsanoja: Kääntäminen, kirjallisuus, lapsille kääntäminen, tilanne, lapsikäsitys, verbaalinen ja visuaalinen, käännöksen esittäminen (ääneenluenta)

Alussa oli käännös

Ilmestynyt toukokuussa 2001
Toimittaneet Riitta Oittinen ja Pirjo Mäkinen
Tampere: Tampere University Press.
Kansi ja kuvitus Riitta Oittinen
ISBN 951-44-5090-6

Toukokuussa 2001 ilmestyi Pirjo Mäkisen ja itseni toimittama Alussa oli käännös. Se on ensimmäinen suomenkielinen ja suomalainen kirja, joka johdattaa yleistajuisesti kääntämisen ja tulkkauksen teorian ja käytännön kysymyksiin. Kirjan kirjoittajat ovat alan tutkijoita, opettajia ja muita asiantuntijoita, mikä takaa näkökulmien ja kääntämiskäsitysten monipuolisuuden.

Alussa oli käännös kertoo myös siitä, miten merkittävällä tavalla kääntäjät ja tulkit vaikuttavat ja ovat vaikuttaneet suomalaiseen yhteiskuntaan ja suomen kielen kehitykseen. Kirjan päähenkilöt, kääntäjät ja tulkit, tekevätkin näkymättömissä työtään ja rakentavat suomalaista yhteiskuntaa kuin vanhoissa kreikkalaisissa myyteissä kuvatut Aigenan saaren ensimmäiset asukkaat. Heitä "nimitettiin myrmidoneiksi (muurahaisiksi), koska he muokkasivat maata yhtä kärsivällisesti, sitkeästi ja ahkerasti kuin muurahaiset".

| kotisivulle | tutkimus | sivun alkuun |